Aquan koti

Yuki kohotti kätensä ja osoitti sen kohti liekkejä. "Snow Wind!" Yuki huudahtaa ja jäädyttää liekit sammuksiin. "No niin nyt se on sammtettu." Yuki sanoi ja käy avaamassa ikkunan.

Aokoa nolotti hirveästi, kun oli sillä lailla joutunut paniikin valtaan. Yukille liekkien sammuttaminen oli näyttänyt olevan ihan pikkujuttu. Aoko tunsi selvästi, miten hänen kasvojensa väri alkoi olla samalla tasolla hänen hiustensa kanssa.

Samaan aikaan alhaalla Aqua tunsi savun hajun nenässään. Hän nosti katseensa ja tajusi sen tulevan ylhäältä, avatusta ikkunasta.
"Voihan...!" Aqua sanoi tukahtuneesti. Sehän oli hänen asuntonsa!
Aqua ryntäsi oitis ovesta sisään ja portaita ylös, kunnes saapui numeron 15 eteen. Vikkelästi hän avasi oven ja astui sisään.
"Mitä täällä tapahtuu?" hän kysyi huolissaan. "Mistä tuo savu tuli?"

Täällä oli tulipalo, Yuki sammutti sen, Aale kertoi Aqualle.
Makuuhuoneessa oli kauheasti savua.
Mitä me teemme nyt savulle tästä voi saada, vaikka myrkytyksen? Aale kysyi kaikilta.

"Shimatta", Aqua mutisi ja käveli nopeasti makuuhuoneeseensa. Savua oli melko paksulti. Aqua yski, huitoi savua kauemmas ja avasi ikkunan päästääkseen savun ulos. Kun savu oli hälvennyt, hän pääsi vihdoin tutkimaan tuhoja.
Aqua voihkaisi.
"Aqua Reginalle kiitos, mitään kovin pahaa ei päässyt tapahtumaan", hän sanoi. "Mutta peitot ja lakanat ovat palaneet täysin ja tyyny on hiiltynyt. Uusien hankkimiseen menee varmasti koko kuukauden palkka, Pearl Café ei maksa kovin hyvin..." Hän huokaisi. "No jaa, ehdin tottua pitkiinkin syömälakkoihin Aikon ja Aokon välisenä aikana."

"Minulla voi olla pari varapeitettä kotona, voin tuoda ne sinulle
jos haluat, vaikka lainaksi vain, jos käy", Aale ehdotti.
Aalekin tuli makuuhuoneeseen ja näki tuhoutuneet peitot ja lakanat.
"Ei noita kyllä korjatakaan voi" Aale sanoi.

"Kiitos, siitä olisi tosi paljon apua", Aqua sanoi ja tarkasteli edelleen mustia peitteitä. "Mmm... jos säästän tämän kuun palkan ruokaan ja ostan pakasteita, luulisin pärjääväni", hän mumisi puoliksi itsekseen. Hän asteli ikkunaan ja puhalsi turhautuneena otsahiukset pois silmiltään. "Vitsi mikä vuorokausi. Eilen hyökkäsivät meridemonit ja tänään saan kuulla periväni kokonaisen valtakunnan ja makuuhuoneessani syttyy tulipalo." Ajattelematta Aqua pamautti jälleen nyrkkinsä ikkunalasiin ja oli hyvä, ettei se särkynyt. "Turhauttavaa."

"No onneksi tulipalo ehdittiin huomata ajoissa ennen kuin se ehti levitä laajemmalle." Yuki sanoi. "Muuten sinulta olisi mennt muutakin kuin vain peitto ja tyynyt." Poika sanoi ja laski kätensä Aquan olalle. "Älä huoli kaikki järjestyy kyllä." Poika sanoo.

"Olisipa niin", Aqua sanoi ja katsoi Yukia surullinen hymy kasvoillaan. "Mutta kiitos kumminkin."

Aoko palasi takaisin olohuoneeseen ja istui taas sohvalle.
"Olen pahoillani, jos kertomani tuli järkytyksenä", hän äkkiä sanoi. "Mutta minä luotan tarpeeksi vain sinuun ja se, että helmi hyväksyi sinut, on selkeä merkki siitä, että sinä olet sopiva hallitsemaan Itämerta minun jälkeeni."
"Tiedän", Aqua sanoi yllättäen ja istui Aokon viereen. Hän hymyili hieman ja silitti tytön hiuksia. "Minä tässä olen pahoillani, että reagoin sillä tavalla. Kaikki asiat vain pyörivät juuri nyt mielessäni, ja tuo oli... vähän liikaa."
Aoko nojasi päätään Aquan olkapäähän.
"Eli sinä siis tulet?" hän kysyi.
"En tiedä", Aqua sanoi hiljaa. "Tarvitsen aikaa päätöksen tekemiseen..."
"Saat kaksitoista tuntia, olen päättänyt lähteä tänä iltana", Aoko sanoi.

"Ahaa", Aale sanoi.
No, me emme näe, sitten enää, jos te molemmat lähdette pois, Aale sanoi surullisena.
"Minun pitää mennä jos tarvitset lakanoita ilmoita minulle", Aale sanoi ja lähti kotiinsa.
Kotona Aale huomasi savua asunnostaan ja juoksi nopeasti sisään asunto oli täynnä savua, mutta tulta ei ollut missään.
Aale juoksi ikkunalle ja tuuletti asuntonsa.

(Aale poistui tästä topicista.)

/Jos Aqua päättää lähteä, en näe häntä ikinä mutta jos hän jää hän ehkä tulee katumaan sitä./ Yuki ajatteli ja tunsi jonkin puristavan sydäntään. hän pelkäsi mahdollisuutta että Aqua lähtisi mutta toisaalta halusi tämän tekevän niin kuin sydämmeessään halusi.

"Äh...!" Aqua ojensi kätensä Aalen perään ja oli aikeissa sanoa jotain, muttei keksinyt mitään. Siinä samassa ovi läimähtikin kiinni, ja asunnossa oli yksi henki vähemmän.
Aqua katsoi Yukia ja näki pojan vakavan ilmeen. Hänen omaa sydäntään raastoi. Hän ei edelleenkään tiennyt, miten olisi valinnut.
//Jos lähden, en tiedä, pääsenkö enää takaisin!// Aqua rääkkäsi aivojaan. //Mitä minä teen?//
"Hyvä on", Aqua sanoi äkkiä, ja kaikki huoneessa olijat hätkähtivät. Aqua katsoi Aokoa. "Minä mietin tämän päivän. Tule illalla käymään, niin kerron päätökseni. Sitten voit lähteä Itämerelle ilman minua tai minun kanssani."
Aoko katsoi hetken Aquaa. Sitten hän nyökkäsi.
"Oletinkin, että sanoisit jotain tuon tapaista", hän totesi ja nousi ylös. "No niin, minä tästä lähden. Tapaamme illalla. Sara, Yuki..." Mutta siihen Aoko ei tuntunut keksivän enää mitään vaan nyökkäsi ja hymyili heille pikaisesti. "Näkemiin sitten." Sitten tyttö poistui hiljaa asunnosta.
Aquakin nousi.
"No jaa, minun on kai tehtävä jotain järjestelyjä, jos todella aion lähteä. Lähdettekö samaan aikaan?"
Samassa hän tuli ajatelleeksi erästä asiaa.
"Ai niin, Yuki?"
Aqua nojautui eteenpäin ja kuiskasi Yukin korvaan.
"Tapaa minut rannalla auringon laskiessa kallioiden luona." Sitten hän kiiruhti takaisin ovelle. "Sara..." Hetken hän yritti etsiä oikeita sanoja. "Näkemiin. Ja kiitos." Sitten hän kiiruhti pois paikalta.