Henen koti

Riku seisoi Henen ulko-oven edessä. Hänen olisi pitänyt tavata Henet kahvilassa, mutta hän oli juuri lähtiessään nähnyt huolestuttavan vilahduksen tulevaisuudesta. Hänen näkynsä eivät olleet kovinkaan tarkkoja, mutta hän sai niistä tarpeeksi tietoja, jos niitä oli niissä. Ja tässä uudessa näyssä oli ollut tietoja, ei, pikemminkin merkkejä, mitä tulisi tapahtumaan. Mustaa pyörteilyä, itkun ääniä...sekä kaikista huolestuttavimmat olivat Henen kasvot liekkien ympäröimänä. Sitä Riku ei ymmärtänyt, muun hän tajusi tarkoittavan pahaa. Mutta Henehän hallitsi tulta...voisiko se tehdä jotain pahaa hänelle?

Riku huokaisi. Miksi juuri tänään? Juuri tänään, kun hänen olisi pitänyt opettaa Henelle itsehillintää, juuri hänen tulimahtinsa kontrolloimiseen? Riku huokaisi uudestaan. Mitä tällä murehtimisella saisi aikaan? Ei mitään. Niinpä Riku pinnisti kasvoilleen hymyn, ja koputti oveen.

(Tervetuloa mukaan ^^)

Hene hypähteli ulko-ovesta sisään käytävälle. //Toivottavasti Tsubomi ja Chiyo ovat mukana!// Hän jähmettyi, kun huomasi pojan, Rikun, seisovan hänen ovensa edessä. //Voi ei!! Hän odotti minua sittenkin täällä!! Hitsi vieköön!//

Hene rykäisi.
"Hei Riku~ Oletko sinä odottanut kauankin? Anteeksi kun minulla kesti...odotas kun tapaat pari tyyppiä, he ovat uusia oppilaita Melody Academyssä! He tulivat seuraamaan harjoitteluani~!"
Ja hän kääntyi katsomaan, joskos tytöt olisivat tulleet käytävään.

Tsubomi tuli pian Henen jäljessä. Chiyo oli myös mukana. Matkan aikana Tsubomi oli päästänyt sisarestaan irti ja antanut tämän kävellä itse. "Joten.. täälläkö sinä asut?" Tsubomi sanoi iloisesti ja katseli ympärilleen. Sitten hän huomasi ruskeatukkaisen miehen. "Oho! Hei, oletko sinä se tyyppi, josta Hene puhui! Hei, minä olet Tsubomi ja..." Tsubomi ei ehtinyt jatkaa, kun Chiyo tallasi hänen varpailleen. "Tsubomi! Tuo ei ollut kohteliasta!" tämä kuiskasi siskolleen ja jatkoi ääneen puhuen tuolle oudolle miehelle: "Ja minä olen Chiyo, hänen sisarensa. Anteeksi siskoni röyhkeys!". Chiyo kumarsi kohteliaasti ja huolehti katseellaan, että Tsubomi ymmärsi tehdä saman. Tsubomia nolotti hieman äkkipikainen käytöksensä, mutta hänen innostuksensa ei laantunut.

Riku kääntyi ja pehmeä, lämmin olo levisi hänen sisimpäänsä. Hene oli tuossa hänen edessään, ei liekkien keskellä. //Mikä helpotus!// Hän ajatteli.
Riku astui Henen eteen vieno hymy kasvoillaan:
"EHei, en minä odottanut kauaa. Vai että yleisöä sinä tänne haaliit? Vai niin...Ovatko he tuossa takana olevat tytöt?" Riku nyökkäsi Henen taakse.

Riku naurahti. Hänelle oli ihan turha yrittää olla kohtelias, hän ei sellaisista välittänyt. Hymyillen Chiyolle ja Tsubomille, hän sanoi:
"Kyllä, Hene asuu täällä. Hauska tavata teidät. Eikä tuo ollut minun mielestäni röyhkeää, sopivan innokasta yleisöksi, ja meidän ystäveiksemme."
Henelle hän sanoi:
"Noh, mennäänkö sisään? Vai haluatko sinä harjoitella käytävällä?"

"Hei tytöt~ Hyvä että löysitte tänne", Hene hihkaisi. Hän oli yllättäen tarmoa täynnä, ehkäpä koska Riku seisoi hänen edessään, eikä ollut moittinut häntä pienen yleisön hankkimisesta? Tai hankkimisesta ja hankkimisesta. Ystäviksi Hene halusi tulla Tsubomin ja Chiyon kanssa, ei enempää eikä vähempää.
Vaikkakaan hän ei voinut ajatella selkeästi, Rikun vieno hymy oli hänelle liikaa. Kääntyen tyttöjen puoleen, Hene ajatteli: // Pahus!! Miksi minä tykkään hänestä?! Vaikka ei minun tarvitse syytä etsiä...//

"Hihi, ei Rikulle tai minulle tarvitse olla kohtelias~ Toki jos haluatte, mutta käyttäytykää vain normaalisti", Hene hymyili Chiyolle ja Tsubomille.
Rikulle hän vastasi:
"Mieluusti sisällä kiitos. Siellä sentään on palovaroitin, ja muut turvatoimet. Tulkaa tytöt, saatte nähdä asuntoni!!" Ja hän käänsi avainta lukossa, saaden oven aukenemaan. "Mennään sisälle!"

Chiyo astui varovaisesti Tsubomin perässä sisälle. Hän ei varsinaisesti pelännyt, mutta häntä silti jännitti. Ruskeahiuksinen mies näytti mukavalta. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen miespuolinen asukas, jonka hän näki ulkomaailmassa ilman oman isänsä seuraa. Chiyoa ujostutti eikä hän sanonut mitään. Chiyo katseli ujosti ympärilleen. Apua! Mitä minä oikein teen täällä? Äh... Chiyoa kadutti hieman tulonsa. Toisaalta mitä hän olisi tehnyt ilman Tsubomia, jos Tsubomi olisi tullut tänne yksin? Chiyo katseli siskoaan. Tsubomi katseli innoissaan ympärilleen asunnossa. "No... Koskas te aloitatte?" Chiyo kuuli Tsubomin kysyvän. Se oli niin Tsubomin tapaista. Jos jotain jännää olisi tulossa, sen pitäisi tulla heti. Chiyoa hieman hymyilytti. Niin... Sisko osaa nauttia tilanteesta kuin tilanteesta.

Riku nyökkäsi kohti Heneä.
"Me aloitamme NYT." Ja hän asettui valmiusasentoon.
"Tytöt, viitsisittekö pysytellä hiuukan kauempana? Henehän ei osaa vielä 100% hallita voimiaan, joten...turvallisuutenne tähden?"

Henelle hän sanoi: "Noniin. Aloita ensin vaarattomilla tulipalloilla, jatka kunnollisiin palloihin ja sitten jonkinlainen spiraali, joka loppuu ennen, kuin se koskettaa mitään? OK?"

Hene nyökkäsi, ja keskittyi. Kun Chiyo ja Tsubomi olivat katsomassa, hänen täytyi olla extravarovainen. Hän huokaisi kerran. Aivan Henen käsien alle, syntyi kaksi pientä, vaaratonta tulipalloa. Helpoin oli tehty.

//Ei sitten yhtään enempää vaikeutta, vai? Spiraali...ja pah!! En minä sellaista osaa tehdä!// Hene kuitenkin haksahti ajattelemaan. Sekunnin murto-osassa hänen tulipallonsa olivat polttavia, ja ...hiukan isompia.
"Iips, sori oi mestari. Pienennänkö minä näitä pikkiriikkisen?" Hene katsahti Rikuun. Tulipallot eivät muuttuneet. //Hyvä, hallitsen tätä jotenkin.// Hene huokaisi tyytyväisenä.

Tsubomi meni Chiyon mukana reunaan, hieman kauemmaks Henestä ja Rikusta. Tsubomi ei pystynyt hillitsemään uteliaisuuttaan ja jäi hieman etualalle, jotta varmasti näkisi. Kuin antaen Henen keskittyä Tsubomi oli kerrankin hiljaa. Hän katseli innoissaan Henen luodessa pari pientä tulipalloja, jotka äkkiä suurentuivat hieman. Tsubomi osasi itse myös loitsia tulipalloja, mutta hän ajatteli homman olevan paljon siistimpää, jos sen teki tulimaagikko. Wou.. Spiraali. Milloinkohan Hene tekee sen spiraalin? Tsubomi oli nähnyt Chiyon pariinotteeseen loitsivan tulispiraalin, mutta miltä se näyttäisikään tulimaagikon tekemänä? Henestä oli tullut nopeasti Tsubomin idoli tulen loitsimisessa.

Hene keskittyi, paremmin kuin ennen. Hän melkein tunsi muiden katseet, mutta yritti olla välittämättä niistä. //Jaaha, spiraali varmaankin on seuraava..?// Katsoen kysyvästi Rikua hän ajatteli. Ja jälleen kerran, pallot suurenivat hiukkasen. //Ajatukset kuriin tyttö!! EI ajatella poikia, ajatellaan tulen hallitsemista!!//

Paine Henen rinnassa kasvoi. Hänen oli keskitettävä kaikki voimansa luodakseen spiraalin. Ja yhtään mitään muuta ajattelematta, hänen tulipallonsa katosivat, ja tilalle ilmestyi rosoreunainen spiraali. Se oli onnistunut.

Chiyo katseli sivummalta. Hänen katseensa oli iskostunut siihen, mitä Hene teki. Joka kerta, kun hän huomasi tulipallojen suurenevan, Chiyo säikähti Henen menettävän niiden hallinnan. Näin ei käynyt vaan pian Hene loikin jo spiraalin. Chiyo kuuli Tsubomin hengähtävän innostuksesta. Chiyo närkästyi hieman Henen saadessa niin paljon Tsubomin huomiota osakseen. Hän kuitenkin hillitsi tunteitaan. Ei kai nyt sellaisesta voinut suuttua! Chiyo ei ollut aivan varma, mitä tekisi. Hene näytti niin keskittyneeltä, ettei Chiyo uskaltanut sanoa tälle mitään. Olihan hänen ja Tsubomin tarkoitus kuitenkin toimia vain katselijoina. Kuluttaakseen aikaansa Chiyo antoi mietinnöilleen vallan. Hetkinen! Hene ei käytä sanoja.. Onkohan se loitsijoiden ja maagikoiden ero? Kyllähän loitsuja on mahdollista tehdä sanoitta, mutta loitsun sanoja pitää ainakin ajatella...

Riku nyökkäsi tyytyväisenä nähdessään spiraalin. Hene hallitsi voimiaan jo paremmin. Vaikkakin...joka kerta kun tyttö katsoi häntä hänen hallintansa heikkeni. Miksiköhän..? Eikai Hene voinut...? Nääh, ei mitään mahdollisuuksia.

Riku huokaisi mietteissään. //Jospa nyt vain autettaisiin häntä, ok?// Hän ajatteli. Hän kohotti katseensa Heneen ja sanoi:
"Hienoa. Tämä onnistuu sinulta hyvin. Vaan teepä tuosta spiraalista vaaraton, liikuta sitä täällä ja muuta se sen jälkeen feenikslinnun muotoon. Ei ole niin helppoa, mistä vetoa?" Riku hymähti. Heneä oli aina hauska motivoida johonkin tai vain haastaa tyttö!