Aquan koti

Herätessään Aqua ei noussut ihan heti. Jäsenet tuntuivat yhä hieman raskailta ja haavoihin koski edelleen, mutta kuume oli jo lähes laskenut. Näköjään sananlasku, jonka mukaan uni on parasta lääkettä, piti paikkaansa.
//Mitäköhän asiaa Aokolla mahtoi olla?"// Aqua pohti ja venytteli noustessaan sängystään. //Hänen ilmeensä jäi häiritsemään minua... en ole koskaan nähnyt häntä niin vakavana...// Hän oli aikeissa kaataa itselleen teetä, mutta jähmettyi hetkeksi paikoilleen.
//Näin tarkemmin ajatellen, hän näytti erikoisen vakavalta jo silloin, kun riitelimme Yukin takia. Silloin myös, kun vaihdoimme helmiä. Ja nyt tämä... mitä hän oikein hautoo?"

Aqua ehti juuri pukea päälleen tummansiniset farkut ja punaisen t-paidan, kun ovikello jo soi.
//No, hehän ovat aikaisessa//, Aqua tuumi mennessään ovelle. //Aoko ja Aale tosi asuvat ihan naapurissa, joten ehkä he aavistelivat jo, että olen hereillä...//

Mutta rappukäytävässä seisoikin vain Aoko.
"Ai, hei", Aqua sanoi yllättyneenä. "Oletpa aikaisessa."
"Sanoinhan, että minulla on sinulle asiaa, ja osa siitä on semmoista, etten halua muiden kuulevan", Aoko sanoi. "Saanko tulla sisään?"
"To... toki", Aqua sanoi ja väistyi pois tieltä, että Aoko pääsi sisään. Hän sulki oven takanaan ja katsoi Aokoa, joka oli selin häneen ja katseli ikkunasta ulos.
"No, mitä asiaa sinulla oli?" Aqua kysyi ja istahti sohvalle. Aoko näytti värähtävän.
"Aqua... kuinka paljon sinä rakastat Yukia?"
"Anteeksi kuinka?"

Aoko kääntyi ympäri ja katsoi Aquaa lujasti. Tyttö oli ponkaissut seisomaan ja tuijotti Aokoa äimistyneenä.
"Siis miten paljon rakastan Yukia? Miten se tähän liittyy?"
"Olennaisesti", Aoko sanoi hiljaa, mutta tarpeeksi lujaa saadakseen tytön vaikenemaan. "Minä haluan tietää, oletko sinä valmis lähtemään Ocean Melodysta ja palaamaan takaisin Itämerelle."
"Siis mitä?" Aqua huusi, mutta ei ehtinyt sanoa enempää, kun ovikello soi. Aoko katsoi Aquaa: hänen kasvonsa olivat kalpeat. Sitten hän meni avaamaan oven tulijalle. Aoko kääntyi takaisin ikkunaan.
//Haluan tietää, onko hän valmis siihen//, hän mietti. //Hän on syntynyt siihen, en minä. Hän ansaitsisi sen, mutta en tiedä, onko hän valmis lähtemään täältä. Minun täytyy saada tietää...//

Yuki seisoskeli Aquan oven takana. /Toivottavasti en ole liian aikaisessa./ Yuki mietti ja hieroi oikeaa kylkeään jota hieman arasteli vaikka Aalea olikin sen parantanut, haavasta ei ollut jäänyt jäljelle kuin arpi sekä lukuisat mustelmat. / Onneksi selvisin näin vähällä, muuten saisin selitellä kavereille miksi näytät hakatulta./ Yuki ajatteli.

"A-ai, hei, Yuki", Aqua sanoi avattuaan oven. "Tule sisään..." Hän väistyi jälleen päästääkseen pojan sisään , mutta sulkiessaan oven hän jäi vielä hetkeksi paikoilleen käsi ovenkahvalla. Käsi vapisi.
//Lähtemään Ocean Melodysta?// Aqua ajatteli järkyttyneenä. //Väliaikaisesti olisin voinut harkitakin sitä, mutta jokin Aokon ilmeessä saa minut ajattelemaan, että lähtisimme lopullisesti... ei, en voi, en mitenkään!//

Aale oli kotonaan kerrostalossa ja päätti lähteä Aquan luokse tapaamaan muita niinkuin oli sovittu.
Aale koputti oveen.

Aqua säpsähti, kun oveen koputettiin taas ja avatessaan oven hän näki tällä kertaa Aalen.
"Moi Aale, tule sisään", hän sanoi ja päästi tytön sisälle asuntoon.
"Sara puuttuu vielä, toivottavasti hänellä ei kestä kauaa...", Aoko mumisi puoliksi itsekseen. Aqua nielaisi ja puri huultaan.
"Ymm, Yuki, voinko jutella?" hän kysyi ja vinkkasi toiseen huoneeseen.

"Moi", Aale sanoi kaikille ja ihmetteli Aokon kalpeutta.
Aale meni istumaan vapaalle penkille Aokoa vastapäätä.
Aale katseli ympärilleen ja näki keittiön jossa höyrysi tee sekä pienen makuuhuoneen
ja pari muuta huonetta jossa oli ovi kiinni.

Yuki vähän ihmetteli ja nyökkäsi sitten. "Toki, mistä haluat jutella." Yuki kysyy.

Sillä aikaa Sara oli saapunut Aquan ovelle. /Toivottavasti en ole myöhässä./ Sara ajatteli.

"Tule", Aqua sanoi ja avasi oven toiseen huoneeseen. Hän katsoi vielä Aalea. "Aale, jos Sara tulee, avaisitko oven?" hän pyysi.
Aalen nyökättyä Aqua piteli ovea auki Yukille, jotta tämä pääsi sisään. Heti suljettuaan sen jälleen hän kääntyi katsomaan poikaa ja sanoa töksäytti:
"Aoko taitaa haluta, että minä lähden täältä."

Samassa Aale kuuli koputusta ja arveli siellä olevan Sara.
Aale avasi oven. Aale näki naisen jonka nimeä ei ollut ennen tiennyt.
"Moi Aqua pyysi avaamaan oven jos sä tuut", Aale sanoi Saralle.

Sara nyökkäsi ja astuisi sisään. "Anteeksi jos olen myöhässä." Sara Sanoo.

Yuki hämmästyy ensin kun Aqua kertoo että Aoko luultavasti halusi Aquan lähtevän, sitten hän alkoi miettiä mikä tytön omapäätös oli. "Tuota entä sinä, haluaisitko lähteä?" Yuki kysyy.

"Tyhmäkö olet? En tietenkään!" Aqua kirkaisi. Sitten hän näki Yukin hivenen loukatun ilmeen ja rauhoittui. "Siis, kaiken sen jälkeen, mitä eilen tapahtui? Siis, sinä pelastit minun henkeni ja minä sinun... ja mitä sanoimme toisillemme..." Hän pudisti päätään. "Ei, en halua lähteä. Tai, en haluaisi, mutta jos Aoko aikoo lähteä, en tiedä, mitä teen. Hän ei millään pärjää yksin Itämerellä Neuvoston kanssa, hän tarvitsee minua. Mutta en minä halua lähteä!" Viimeisen lauseen kohdalla Aquan ääni nousi muutaman sävelaskeleen korkeammalle. "Mitä minä teen?"

Aale istui olohuoneessa ja katseli ympärilleen
ja ihmetteli mistä Aqua ja Yuki puhuivat näin pitkään.
Aale mietti myös menneisyyttään josta ei muistanut mitään
hän muisti kyllä ehkä liiankin hyvin eilisen päivän meridemonit
ja sen, että hän oli herännyt tässä kerrostalossa asunnossa kymmenen.

Yuki laski kätensä Aquan olalle. "En tiedä, mutta päätitpä kummin tahansa, niin minä kunnioitan päätöstäsi." Yuki sanoi ja halasi Aquaa. "Juuri nyt en voi muuta sanoa." Yuki sanoi.

"Mutta minä...", Aqua aloitti, ennen kuin Yuki halasi häntä. Aqua sulki silmänsä eikä sanonut enää mitään. //En halua tuottaa sinulle enempää tuskaa//, hän lopetti lauseen ajatuksissaan. //Miten minä voinkin välittää hänestä näin paljon...//
Aqua irtautui, hieman vastahakoisesti kylläkin, halauksesta.
"Meidän pitää varmaan mennä takaisin", hän kuiskasi. "Oli se mitä tahansa, haluan kuitenkin tietää, mitä asiaa Aokolla minulle oli." Hän kääntyi ympäri ja päästi Yukin edellään takaisin olohuoneeseen. Hän tervehti nopeasti Saraa ja viittasi kaikkia istumaan. Itse hän jäi seisomaan pöydän viereen ja rummutti sormillaan pöydänkantta.
"No niin, Aoko, mistä oikein halusit puhua?"

Aoko tuijotti käsiään ja tunsi itsekin kalpenevansa hiljalleen.
"Aqua", hän sanoi hiljaa. "Muistatko eilen, kun annoin sinulle helmeni lainaan, jotta pystyisit pelastamaan Yukin?"
"Joo..."
"Sara luultavasti tietääkin tämän", Aoko jatkoi ja katsoi naista, joka oli istunut hänen viereensä. "Merenneitoprinsessan helmeä ei oikeasti pysty käyttämään kukaan muu kuin merenneitoprinsessa. Sen olisi siis pitänyt pysyä tavallisena, elottomana helmiäiskappaleena sinun kädessäsi, jos se olisi reagoinut odotetulla tavalla.
"Mutta se silti muutti sinut. Ja miksi? Koska se oli valinnut sinut. Niin tapahtuu usein silloin, jos merenneitoprinsessa valitsee itselleen seuraajan kansansa joukosta, niin kuin vaikka Noel valitsi Nitan. Helmi katsoo, kuka on kelvollinen kantamaan sitä, ja se usein käyttäytyy kyseisen henkilön käsissä samalla tavalla, kuin merenneitoprinsessankin käsissä. Käsitätkö? Minun helmeni valitsi sinut, Aqua. Se katsoi, että sinä olisit kelvollinen kantamaan sitä."
Aoko nousi ylös ja käveli aivan Aquan eteen. Tyttö oli niin kalpea, että Aoko pelkäsi tämän pyörtyvän.
"M-mitä oikein ajat takaa?" Aqua sanoi soperrettua. Aoko katsoi häntä vakavana.
"Aion palata Itämerelle ja luopua asemastani sen hallitsijana. Sinusta, Aqua, tulee minun seuraajani. Sinusta tulee Itämeren prinsessa."
Aquan silmät laajenivat ja hän tuijotti Aokoa järkyttyneenä, kauhuissaan.
"Minusta? Itämeren prinsessa?" hän vinkaisi. "Si-sinä pelleilet..."
"Enkä pelleile. Sinä ansaitset sen aseman. Minä luovun siitä", Aoko sanoi lujasti.
"Mutta... mutta..."
Aquan katse sinkoili Aokosta Saraan, Yukiin, Aaleen ja taas Aokoon. Tyttö näytti hieman huojuvan, mutta ennen kuin Aoko ehti astahtaa eteenpäin, Aqua oli valahtanut tajuttomana maahan.

Yuki yllättyi myös Aokon ilmoituksesta. /Se tarkoittaisi sitä että Aquan pitäisi lähteä lopullisesti./ Yuki ajatteli mutta hänen mietteensä keskeytyivät Aquan pyörtyessä. "Aqua!" Poika huudahti ja meni tämän luokse.

Sara katsoi Aokoa. "Oletko varma päätöksestäsi? Ettet vain tule katumaan sitä." Sara sanoo.

"Olen sataprosenttisen varma", Aoko sanoi lujasti. "Sinä et tunne Aquaa niin kuin minä. Hän olisi paljon parempi siinä tehtävässä kuin minä. Vaikka hän joskus joustaakin säännöistä, hän tekee sen vain auttaakseen muita. Ja hän on älykäs ja ystävällinen, hän on kaikkea, mitä merenneitoprinsessan kuuluu olla."
//Ainoa ongelma onkin vain sitten, haluaako hän lähteä//, Aoko ajatteli ja katsoi lattialla makaavaa Aquaa. //En halua pakottaa häntä lähtemään, mutta tiedän myös, että Itämeri tarvitsisi juuri hänenkaltaistaan prinsessaa. Aqua Regina... mitä minun pitäisi tehdä?//

Aale katsoi lattialla makaavaa Aquaa huolestuneena,
mutta tiesi, että Aqua oli kunnossa vain järkyttynyt,
eikä Aale ihmetellyt, sillä koskihan uutinen Aquaa eniten.
Aale mietti Aokon paljastusta ja huolestui yhä enemmän
Aquasta joka ei herännyt.
Meidän varmaan kannattaisi viedä Aqua sänkyyn
jos hän ei kohta herää, Aale sanoi.

Aqua avasi hitaasti silmänsä. Ensin hän näki kaiken hiukan sumeasti, mutta räpyteltyään hetken hänen näkönsä tarkentui.
"Mitä... tapahtui?" hän mumisi. Hän käänsi päätään ja näki Yukin ja Aalen huolestuneet ilmeet ja Aokon ja Saran taaempana seuraamassa tilannetta. Sitten hän äkkiä muisti ja ponkaisi istumaan. Se kuitenkin sai kaiken pyörimään hänen silmissään, ja hetken ajan hän piteli piteli päätään saadakseen sen jälleen asettumaan aloilleen.

Aale huomasi Aquan heränneen ja
kysyi Aqualta huolissaan:
"Oletko kunnossa Aqua?

"Olen", Aqua mutisi. Aoko astui eteenpäin.
"Aqua, minä..."
"Anna olla", Aqua sanoi ja nousi hieman huojahdellen seisomaan. "Anteeksi, tarvitsen raitista ilmaa..." Siten hän syöksähti huoneen poikki ovelle ja juoksi portaat alas ja ulos ulko-ovesta.

Aqua nojasi seinään, sulki silmänsä ja hengitti syvään.
//En voi uskoa sitä//, hän ajatteli. //Merenneitoprinsessa, minusta? Olen aina haaveillut siitä, mutta... damn it...// Hän iski nyrkillä rosoista kivijalkaa ja nirhaisi käteensä. Aqua katseli haavaa, josta valui hieman verta.
//En minä voi lähteä//, hän ajatteli. //Jos suostuisin, se tarkoittaisi sitä, että lähtisin Ocean Melodysta, lähtisin Yukin luota. En voi lähteä//
Aqua puristi vertavuotavan kätensä nyrkkiin, mutta avasi sen sitten ja nosti otsalleen.
//Mutta Aoko näytti olevan tosissaan. Hän todella aikoo luopua kruunustaan. Mutta jos minä en ota sitä... kuka sitten?// Hetken ajan kammottava ajatus sai Aquan tuntemaan pahoinvointia. //Jos Aoko palaa yksin Itämerelle ja Neuvosto saa kuulla, että hän on luopumassa Itämeren hallinnosta, he voisivat pakottaa Aokon luovuttamaan sen Neuvostolle. Se olisi meidän kaikkien tuho!// Aqua puri hampaita yhteen ja rutisti silmänsä kiinni tuntiessaan niiden jälleen kirvelevän. //Järki vastaan tunteet, kumman valita? Yuki vai Aoko... Itämeri? Sydän vastaan omatunto? Mitä minä teen? Voi, Aqua Regina -sama, auta minua!//

Aale meni istumaan heti kun Aqua oli vastannut ja
katseli sieltä, kun Aqua ryntäsi ovesta
Aale mietti menisikö perään, mutta ajatteli Aquan haluavan olla yksin.
Aale ihmetteli kuumuutta joka talossa oli ja huomasi tulta makuuhuoneesta.
Tulipalo, Aale melkein huusi.

"Mitä?" Aoko kysyi terävästi ja kääntyi ympäri. Sitten hänkin näki liekit ja hänkin tukahdutti huudon. "Aqua Reginan nimeen!" hän kirkaisi ja lamaantui paikoilleen. Mitä pitäisi tehdä? Hän ei ollut kertaakaan elämässään törmännyt tulipaloihin, eihän sellaisia merenalaisessa maailmassa ollut! Mitä pitäisi tehdä?!

"Mistä tuo palo syttyi"? Aale kysyi
jostain syystä häntä ei pelottanut yhtäään.
"Tuli pitäisi varmasti sammuttaa,
mutta miten?" Aale jatkoi puhettaan.
"Mitä me teemme?" Aale kysyi.