Qyennan koti

Qyenna oli kävellyt keskustaan ja sieltä solukoiden asuntoalueelle. Hän oli kävellyt ripeästi, mutta välillä hidastellut askeleitaan ja yrittänyt vilkuilla salavihkaa taakseen. Hän halusi olla varma siitä, että Adad todella seurasi häntä Mayan kanssa eikä yrittäisi siepata tätä. Qyennahan oli luvannut, ettei antaisi tapahtua Mayalle mitään pahaa. Solukkoalueelle päästessään Qyenna yritti hillitä uteliaisuutensa ja olla katsomatta taakseen. Hän käveli asuntonsa ovelle ja avasi sen. "Tulkaahan jo sieltä! Ei tätä ovea turhan kauaa pidä auki pitää!" Qyenna puhui edelleen selin. Hän piti ovea hetken selkosen selällään, jotta siitä voisi saada jollakin ruumiinosalla otteen ettei se sulkeutuisi nenän edestä. Sitten Qyenna jo riensi nopein askelin sisälle asuntoon. Hän meni heti omaan huoneeseensa. Peti oli kunnossa, pöydällä lojui Qyennan yksinkertainen kassi, mihin hän oli sen jättänyt. Paria tuolia ja pientä kirjahyllyä lukuunottamatta huone oli tyhjä. Paitsi kirjahyllyllä lojui yksi valokuva. Qyenna sieppasi sen äkkiä ja piilotti sen laatikostomaisen koulupöydän ylimpään laatikkoon. Valokuva oli perhepotretti lohikäärmekuninkaallisten perheestä. Siinä olivat 8-vuotias Qyenna, hänen vanhempansa ja Yerigo. Kuva oltiin ottettu neljä kuukautta ennen Yerigon katoamista. Qyennan henkilöllisyys oli kuvasta helposti arvattavissa. Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiin ja hienoimpiin kuninkaallisiin asuihuin, vanhemmat istuivat valtaistuimillaan ja Qyenna ja Yerigo seisoivat heidän keskellään. Valtaistuimet olivat tietenkin lohikäärmekoristeelliset ja Qyennalla oli kuvassa oma tiaransa päässään. Tietenkin hänen piti myös esiintyä syntymävärillään kuvassa. Koko asunnossa ei ollut muuta kuin alkuperäiset tavarat. Qyenna ei ollut ottanut paljon mukaansa eikä ollut vielä viitsinyt hankkia paljon. Ainoastaan jääkaapissa oli ruokaa ja pesutilassa peseytymisvälineet. Pienessä olohuoneessa oli keskikokoinen pehmeäsohva ja pari isohkoa istuintyynyä. Kumma kyllä olohuoneessa oli valmiina televisio. "Adad, tuo Maya tänne", Qyenna sanoi ja viiletti toiseen huoneeseen vastapäätä omaa huonettaan. Omine lupineen Qyenna oli ennen nukkumaanmenoa tutkaillut kahden muun huoneen lukkoja ja loitsinut niihin omat avaimet. Qyenna avasi huoneen ja teki loitsuja avuksi käyttäen Mayalle pedin. Nyt Mayalle jäisi oma rauha levätä, mutta oli silti lähellä Qyennan huonetta ja olohuonetta. Qyenna vaihtautui takaisin siniseen siinä samassa, kun oli valmis.

Adad seurasi hiljaa ja vaiti Qyennaa. Hän ei viitsinyt sanoa sanaakaan, ettei tuo mystinen ja itsepintainen likka taas latoisi jotain hänen niskaansa. Viime kertainen kinastelu oli ollut rankkaa Adadille, hänestä oli kovasti tuntunut siltä, että hän jää alakynteen. Adad murahteli aina silloin tällöin huomaamattaan ajatuksissaan, kun muisteli hetki sitten tapahtuneita tilanteita. /Nukkuukohan Maya?/ Mietti Adad, kun Mayan keho hänen selkäänsä vasten tuntui muuttuvan yhä raskaammaksi. Huomaamattaan jälleen, Adad hymyili itsekseen.
Vai että sääntöjä tuo nainen hänelle lateli. Kukaan, ei sitten yksikään olento maanpäällä latele HÄNELLE sääntöjä. Toisaalta Qyennan napakka ja hieman nyrpeä käytös huvittivat Qyennaa. Nainen vaikutti ihan pikkulapselta, vaikka oikeastaan käyttäytyi mahdollisimman aikuismaisesti. "Jännä.." Sanoi Adad ääneen ja huomasi Qyennan asunnon lähenevän. Nainen avasi oven niin, että siitä sai hädintuskin kiinni. Adad kipitti pikaisesti ovelle ja tuuppasi jalan sen väliin. Hän kun piti nimittäin käsillä Mayasta hellästi kiinni. Adad tuuppasi kyynärllä oven auki ja seurasi Qyennaa huoneeseen, jonne tämä oli kiireellä viilettänyt. Adad laski Mayan sängylle, ja silitteli tämän hiuksia. "Kas niin pikkuinen. Saat levätä rauhassa." Mitään muuta sanomatta Adad häippäsi huoneesta ja etsi mahdollista kylpyhuonetta. Hän availi ovia ja löysi kylppärin. "Mnen nyt peseytymään, kuten arvon neiti Qyenna pyysi." Huudahti Adad sarkastisesti ja sulki kylpyhuoneen oven.
Kylpyhuone oli pienehkö ja ahdas, mutta tarpeeksi muakava peseytymistä varten. Adad riisui vaatteensa ja antoi laihahkon ruumiinsa levätä ilkosillaan ennenkuin avasi suihkun. Kylmä vesi lurahti Adadin niskaan, joka sai hänet rääkäisemään pienehkösti, mutta riittävän kuuluvasti. hetken päästä vesi muuttui kuitenkin lämpimäksi. Adad näki suikutelineessä shampoota ja kukkais tuoksuista suihkugeeliä. Hän irvisti, mutta päätti hieman ryövätä aineita peseytymistään varten. Adad siveli roimin ottein saippuaa pitkin ihoaan ja pesi pitkähkön oloiset ja villit hiuksensa. Aah miten virkistävää. Sanoi Adad itselleen ja nieliaisi vahingossa vettä ja alkoi yskiä.

"Mhm? Mitä..?" Maya ei jaksanut edes avata silmiään. Silmäluomet painoivat liian raskaina...unea vastaan kamppailu ei onnistuisi, ja toisaalta, Maya ei sitä edes halunnut.
Ennenkuin Maya ehti vastata yhtikäs mitään Adadille, Maya tunnisti hänet äänestä, oli poika poissa. Ja Maya vajosi uneen, tietämättä enään mitään ympärillä olevasta maailmasta.
Huoneen täytti pieni tuhina.

[Maya vaipuu unten maille, ja herää..joskus xD lava on sillä välin teidän!]

Qyenna jäi silittelemään hetkeksi Mayan hiuksia ja poistui sitten huoneesta. Hän sulki hiljaa oven jättäen Mayan nukkumaan rauhassa. Silloin hän kuuli pienen karjahduksen pesuhuoneen suunnalta. Qyenna tirskahti hieman, mutta antoi asian olla ja päätti jättää Adadin rauhaan. Hän käveli keittiöön, otti jääkaapista vesipullon ja joi. Qyennaa jännitti ja hän unohtui katselemaan hetkeksi ikkunasta ulos. Hän oli ensi kertaa kodiksi kutsumassaan paikassa yksin parin muun ihmisen kanssa. Ei vartijoita, ei mitään. Qyennaa ei pelottanut, mutta tämä oli silti uutta verrattuna hänen aikaisempaan elämäänsä. Minun paikkani, minun vieraani... Qyenna kuuli Adadin yskivän. Hän laittoi vesipullon jääkaappiin, käveli kylpyhuoneen ovelle ja koputti pari kertaa. "Hei! Älä tapata itseäsi siellä, en halua ruumiita kotiini!" Qyenna huudahti hiljaa ettei herättäisi vahingossa Mayaa. Samantien hän jatkoi matkaansa olohuoneeseen ja istahti istuintyynylle. Mmmm.. Kummankohan metsä halusi tuoda luokseni, Mayan vai Adadin? Vaiko molemmat?

Adad kuuli Qyennan tokaisun oven takaa. Hän mutisi itsekseen ja irvisti kaakeloidulle seinälle. "mäkä mäkä", hän tuhahti. Pian Adad oli peseytynyt ja kietaisi pyyhkeen ympärilleen. "Viuh, se oli virkistävää." Adad käppäili olohuoneeseen, oli unohtanut olevansa toisen kotona, peräti naisen kotona. Huomatessaan Qyennan sohvalla hän vasta havahtui ja luikki samantien takaisin kylpyhuoneeseen ja puki vaatteet päälleen. /mikä moka, herran jumala. Olis taas saanut tuo nainen irvialun aihetta muka 'perverssistä' olemuksesta. heehhee/ Mumisi Adad ja jätti alupaidan auki, että hänen rintakehänsä saisi hieman raikasta ilmaa. Adad kipitti nyt vaatteet päälle puettuna takaisin olohuoneeseen ja laski kädet molemmin puolin Qyennaa tämän takana ja kuiskasi tämän korvaan erittäin kujeilevasti. "Onko neiti nyt tyytyväinen, kun olen peseytynyt." Ja omaa henkeään arvostaen hän kallistui samantien taaemmas virne kasvoillaan.
Adad katseli ympärilleen. Huone näytti olevan tyhjä paria huone kalua lukuunottamatta. "Jaa, sinä siis vastikään muutit tänne?" Kysyi Adad ja käveli ikkunan luo, josta kurkisti pihakadulle.

Qyenna ehti istuskella vain hetken mietteissään, kun Adad teki viuhahduksensa. Jestas, mitä hän kuvittelee tekevänsä! Qyenna punastui hieman, mutta alkoi ajatella samantien tapoja, miten kuristaisi Adadin tuosta hyvästä. Perään hän ei ainakaan huutaisi, se oli varma! Ensinnäkin Qyenna ei halunnut antaa Adadille sitä iloa ja toiseksi huutamalla hän saattaisi herättää Mayan. Hän tyytyi nyrpistämään Adadille tämän palatessa takaisin, vaatetuttena sentään! Qyenna yllättyi Adadin kosketuksesta ja samantien tämän päästäessä irti hän käännähti äkisti ja yritti potkaista Adadia, osumatta tähän. "Hullu!" Qyenna sihahti. Millä oikeudella Adad muka sai ärsyttää häntä tuolla tavalla! Neiti... Pah! Qyenna katseli piikikkäästi Adadin kuljeskelua. "Kyllä. Tarkemmin sanottuna eilen, jos sillä tiedolla nyt edes on mitään väliä", Qyenna vastasi ja nousi seisomaan. Hänestä tuntui liian pieneltä istua Adadin edessä tämän seisoessa. "Toistaiseksi en ole itse löytänyt sieltä ulkoa mitään mielenkiintoista. Ellet nyt ole aivan varma, että omistan oman henkikaartin", Qyenna naurahti Adadin katsahtaessa pihalle. Hetken Qyenna ajatteli taas näpäyttää Adadia jostain, mutta sulki suunsa. Todennäköisesti Adad aikoisi pysyä Mayan lähettyvillä, joten jatkuva tappelu ei olisi kannattavaa. Qyenna ei kuitenkaan aikonut päästää Adadia niskan päälle. Qyenna katsahti sen huoneen suljettua ovea, minkä takana Maya nukkui. Miten aika nyt kuluisi? Qyennaa itseään ei väsyttänyt eikä hän luottanut niin paljon Adadiin, että sulkisi pidemmäksi aikaa silmänsä tämän läsnäollessa. "No... Mitä aiot tehdä?" Qyenna töksäytti. Juuri nyt hän ei keksinyt muutakaan sanottavaa.

Maya kieriskeli levottomana sängyssä, nähden pahaa unta.
Oli kuin joku olisi vaaninut häntä...

-----Kaikkialla oli vain pimeää. Ei pienen pienintäkään valopilkkua tuikkinut missään. Pieni tyttö katseli ympärilleen, hyvin pelokkaasti. Hän vapisi kauttaaltaan, oli kylmäkin. Hän ei tunnistanut paikkaa, miten olisikaan voinut? Eteensä ei nähnyt...
Jossain kuului ääntä. Pahaenteisiä askeleita. Pientä, vaimeaa ja pahaenteistä naurua. Tyttö astahti pari askelta taaksepäin. Hän kiljaisi hiljaa, kun joku puhui: "Mitä sinä pelkäät? Ai niin, minua. Hahaaa!! Hyvä vain, opitpahan varomaan..."------

Maya vaikeroi hiljaa: "Mene pois...auttakaa...joku.."

Yhtäkkiä Adadille tuli huono olo. Hän kramppasi ja kaatui ja mahalleen maahan. Adad katsahti säikähtäneenä Qyennaa. Nousi ylös ja säntäsi ovesta ulos.

//out//