Kiireinen työ päivä

Yuki oli tullut pearl cafeen töihin, hän otti asiakkailta tilauksia jatarjoili pöytiin. /Onpa tänään kiireistä./ Yuki ajatteli ja pyyhki hikeä ja jatkoi töitä. Hän oli myös lupautunut soittamaan kitaraa iltapäivällä. yuki teki töitä koska halusi ansaita rahaa ja voidakseen maksaa itse soittotuntinsa sekä koulun käyntinsä, hän ei halunnut käyttä vanhempiensa rahoja jotka oli perinyt. /Jos kerran isäkin aloitti uransa pohjalta, niin samoin teen minäkin./ Yuki ajatteli pöytää pyyhkiessään.

Aoko oli kaupungilla kävelemässä aikomuksenaan käydä kirjakaupassa, kun yht'äkkiä hän tunsi vatsansa kurisevan mielenosoituksellisesti. Aqua kävi nykyisin yleensä laittamassa hänelle aamupalaa, mutta tänään tytöllä oli ollut muita menoja. Niinpä Aoko päätti mennä Pearl Caréhen syömään jotain.
//Ehkä Aqua-oneechankin on siellä//, Aoko mietti toiveikkaasti, //hänhän sanoi saaneensa täältä töitä.//

Kahvilassa oli hieman täyttä, mutta Aoko onnistui silti hoksaamaan muutaman tyhjän pöydän ikkunoiden vierestä. Hyvillään Aoko käveli tiskille tilaamaan. Hän ehti vain vilkaista myymässä olevan sinihiuksisen ja -silmäisen pojan kasvoja, kun hän käänsi jo katseensa listaan.
"Terve, voisin ottaa kinkkujuustosämpylän ja minttuteetä. Ai joo, ja pala suklaakakkua, minulla on kauhea nälkä." Vasta sitten Aoko nosti katseensa ja silmäili myyjää tarkemmin. Hänen silmänsä laajenivat yllätyksestä.
"Oho!" hänen suustaan pääsi. "Oletko sinä Yuki?"

Yuki seisoi tiskin takana ja vilkaisi ajoittaan täpötäyttä kahvilaa. tänään näytti olevan jo tungosta heti aamusta. Hän vilkaisi Aokoa ja ajatteli että tässä näytti olevan jotain tuttua ja jatkoi sitten tilusten kirjoittamista. Hän hätkähti kuullessaan Aokon kysymyksen. "Kyllä olen, mutta miten sinä tiedät nimeni?" Yuki kysyi.

"Aqua-oneechan puhuu sinusta jatkuvasti! Toivoinkin tapaavani sinut joskus!" Aoko sanoi innoissaan, mutta ei voinut estää hymyssään vilahtamasta pientä ilkikurista sävyä. Vai tuo oli siis Yuki Kurou, se poika, jonka Aqua oli tavannut rannalla.
//Ei ihme, että Aqua alkaa aina hymyillä niin kummallisesti puhuessaan hänestä, hän tosiaan on aikamoinen komistus//, Aoko ajatteli piruuttaan. Sitten hän ojensi kätensä. "Olen Aoko Aira, Aquan ystävä."

Yuki nyökkäsi ja ojensi kätensä "Hauska tavata sinut Aoko, Aqua kertoikin tulleensa etsimään sinua." Yuki sanoi. "Hyvä että hän löysi sinut." Yuki sanoi. /Kunpa minäkin onnistuisin löytämään veljeni./ Yuki ajatteli. "Hyvä että Aqualla on täällä joku tuttu, sillä hänellä olisi varmaan ollut aika yksinäistä jos hän ei tuntisi täältä ketään." Yuki sanoi.

"Niinpä", Aoko sanoi yksinkertaisesti. Sitten hän vilkaisi taakseen kerääntynyttä jonoa ja sitten vapaata pöytää. "Tuota, minun on varmaan parasta siirtyä eteenpäin... mutta jos ehdit ja haluat, voit tulla juttelemaan, jos tahdot, odotan kyllä", hän lisäsi ja viittasi tyhjään pöytään.

Yuki nyökkäsi. "Ehkä hiukan myöhemmin." Yuki sanoi. "Ehkä sitten esityksen jälkeen, lupasin nimittäin soittaa vielä tänään. " Yuki sanoi ja haroi hiuksiaan. "Luultavasti siitä syystä porukkaa on tavallistakin enemmän. " Yuki sanoi.

"Ooooh, soitatko sinä täällä? Siinä tapauksessa minun pitää ehdottomasti jäädä kuuntelemaan", Aoko sanoi innoissaan ja taputti iloisena käsiään. "Olisipa Aqua täällä, hänkin varmaan kuuntelisi mielellään..."

Silloin joku naputti häntä olkapäähän ja Aoko katsoi parhaaksi väistyä pois tieltä. Hän vei ruokansa pöytän ja istuutui syömään.

Yuki ajatteli myös samaa, mutta arveli että Aqualla oli varmaan kiire löytää töitä. Yuki kirjoitti tilauksia sitä mukaan kun asiakkaat tilasivat ja kun jon oli hieman vähentynyt ja Yukin esitys oli alkamassa, hän kävi hakemassa kitaransa pukuhuoneesta. /No niin, toivottavasti se menee hyvin./ Yuki ajatteli ja käveli pienelle lavalle, istahti tuoliin ja otti kitaran syliinsä. Hän alkoi soittamaan Return to the Sea, kuljettaen sormiaan hyvin kevyesti kitaran kielillä.

Aqua katseli surullisena paria kolikkoa kämmenellään. Siinä oli kaikki, jonka hän oli onnistunut ansaitsemaan kadulla laulaessaan tänään. Vaikka hän olikin käynyt muutamaa päivän ajan paikalla laulamassa, ei hän koskaan saanut erityisemmin hyvin palkkaa. Yleisöäkään ei kerääntynyt yleensä kuin korkeintaan pari kolme.
//En taidakaan olla niin hyvä kuin kuvittelin//, Aqua ajatteli surkeana. //Mitä minä oikein kuvittelin? En ole koskaan ennen esiintynyt, miten minä oikein voisin pärjätä sillä?//
No... onneksi oli edelleen työpaikka Pearl Caféssa. Jostain syystä se ei kuitenkaan kohentanut Aquan mieltä ollenkaan.

Aikomuksenaan pistäytyä kahvilassa syömässä Aqua huomasi hämmästyksekseen, että paikka oli tupaten täynnä. Mistähän nyt tuuli? Olikohan ruokalistalla jotain uutta? Uteliaana Aqua meni lähemmäs ja onnistui änkeämään itsensä väentungokseen läpi.
"Mit – ? Yuki!" Aqua henkäisi yllättyneenä nähdessään pojan lavalla soittamassa kitaraa. //Wow, en tiennytkään, että hän esiintyy! Olisinpa kuunnellut tarkemmin, kun pomo puhui asiasta...//
Aqua katseli Yukia ja siirtyi varovasti lähemmäs lavaa. Pojan silmät olivat suljetut ja hän soitti Return to the Seata aivan yhtä kauniisti, kuin muutama päivä sitten rannallakin. Aqua tunsi jälleen silmiensä kostuvan kuunnellessaan musiikkia ja tarkkaili vaivihkaa muita katsojia. He näyttivät kaikki hyvin vaikuttuneilta, ja Aqua tunsi vilpitöntä iloa Yukin puolesta. Jos Yuki jatkaisi soittamista täällä, hänellä saattaisi olla hyvät mahdollisuudet menestyä soittamalla.
//Hän on niin onnekas//, Aqua ajatteli. //Lahjakas ja onnekas. Olisinpa minäkin...//

Jotkut katsojista hyräilivät musiikin tahdissa. Aqua raotti huuliaan ja uskaltautui jopa laulamaan hiljaa:

"Houseki no you ni kirameku hahanaru umi no
Yasashisa to ai ni tsutsumare umareta nanatsu no inochi ga mitsumeru yume ga aru
Dakara watashi mo koko ni kita no
Mou jibun ni USO tsukanai
Mamoru hito ga ite mamoru sekai ga aru kara

Kitto!
Mienakute utagau no wa yowasa
Katachi no nai ai wo shinjitetai
Yagate ai wo kono te ni kanjiru hi made"

Tavallinen ihminen ei olisi mitenkään voinut kuulla sitä niin kaukaa, mutta Aoko oli kuunnellut Aquan laulua kohta kolme vuotta ja tunnisti tämän äänen vaikka minkälaisen metelin yli. Nähdessään tytön Aoko kohotti kulmakarvojaan, muttei kuitenkaan lähtenyt pöydästään mennäkseen tervehtimään.
//Aqua-oneechan rakastaa musiikkia//, Aoko mietti. //Hän sanoi kerran, että tuntee elävänsä sen kautta. Jos maailmasta loppuisi musiikki, hänkään ei voisi enää elää... ehkä juuri siksi hän piti Yukista heti ensinäkemältä.// Hän hymyili hiljaa, mutta hymyssä oli surullinen häive. //Aqua-parka... en todellakaan tahtoisi, että hän joutuisi kärsimään enää ollenkaan. Hän ei ansaitse sitä, hän on niin kiltti... toivottavasti hän ymmärtää tilanteen, että hänen on joskus vielä palattava takaisin mereen... mutta silti...//

Aoko katseli säälivästi Aquan kasvoja.
//Aqua-oneechan//, hän ajatteli. //Älä hanki itsellesi enempää tuskaa... mutta omaa sydäntään ei voi paeta... mitä aiot tehdä? Aqua...//

Yuki kuuli tutun äänen ja avatessaan silmänsä hän näki Aquan laulamassa yleisön joukossa. /Hän laulaa aina yhtä kauniisti./ Yuki mietti soittaessaan kitaraa. /Mitä oikein ajattelen, hän luultavasti lähtee jonain päivänä ja minä saisin taas kokea saman menettämisen tuskan./ Yuki ajatteli. Sitten hän muisti sävellyksen jonka hän oli eilen tehnyt, tai oikeammin se olihänen isänsä tekemä joka oli jääyt kesken ja jonka Yuki oli viimeistellyt. /Ehkäpä jonain päivänä ihmiset saavat kuulla sen./ Yuki ajatteli.

Yukin lopettaessa kappaleen Aqua taputti muiden mukana.
//Hän on uskomaton//, hän ajatteli. //Miten kummassa hän voi olla noin hyvä...//
"Hyvä, Yuki!" hän kiljahti.
"Tykkäät hänestä todella", kuului samassa hiljainen ääni hänen takaansa.

Aqua käännähti ympäri.
"Aoko!" hän huudahti. "Kuinka sinä täällä olet?"

Yuki kumarsi yleisölle. /Onneksi he pitivät esityksestä./ Yuki ajatteli. /Ehkäpä jonain päivänä olen yhtä kuuluisa kuin isä ja olen tehnyt sen omin avuin./ Yuki ajatteli. /Kunpa isä ja äitikin olisivat olleet kuulemassa, he olisivat olleet ylpeitä./ Yuki ajatteli ja laskeutui alas lavalta. /Tosin ehkä he kuulivatkin, siellä missä nyt ovatkaan./ Yuki mietti ja koski kaulassaan olevaa korua. /Ehkäpä myös veljeni saa vielä kuulla kun soitan./

"Tule", Aoko mutisi ja tarttui Aquan käteen lujalla otteella lähtien raahaamaan tyttöä ulos kahvilasta. Aqua rimpuili hieman, mutta Aoko kiskaisi lujempaa ja työnsi tämän ulos kadulle.
Aoko käänsi Aquan ympäri, tarttui tämän olkapäihin ja pakotti tytön katsomaan itseään silmiin.
"Mitä sinä oikein teet?"
"Miten niin mitä teen?" Aqua toisti hölmistyneen näköisenä. "Minä vain kuuntelin hänen soittoaan, siinä kaikki..." Mutta hänen lauseensa keskeytyi, kun Aoko ravisteli häntä hieman.
"Älä esitä!" hän sanoi. "Sinä olet ihastunut tuohon ihmispoikaan, etkö olekin, Aqua? IHMISpoikaan! Oletko tullut hulluksi?"
"Mitä... minä... en koskaan..."
"Aqua..."
Aoko katsoi Aquaa lujasti.
"Sinä tiedät säännöt. Merenkansan ei ole luvallista seurustella ihmisten kanssa, muistatko? Se on ikiaikoja vanha sääntö!"
"Sääntöä on rikottu useasti!" Aqua väitti vastaan, nyt terävämmällä äänellä.
"En minä sitä väitäkään! Pointti on nyt se, ettei ihmisten ja merenkansan välisistä romansseista ole koskaan seurannut mitään hyvää!" Aoko melkein huusi, mutta hiljensi sitten ääntään lähes kuiskaukseksi, etteivät ohikulkijat olisi kuulleet, mistä he puhuivat. "Aqua, etkö sinä ymmärrä? Prinsessanasi minä tahdon vain sinun parastasi. En tahdo, että saat enempää sydänsuruja, ymmärrätkö? Sinä et nimittäin ansaitse sitä. Kyllä minä tiedän: ennen minun syntymääni sinä et ollut hymyillyt seitsemään vuoteen vanhempiesi kuoleman jälkeen, enkä minä halua, että sinulle käy taas samalla tavalla!"

Aquan ilme kovettui Aokon sanojen myötä, ja nyt tyttö tiesi menneensä liian pitkälle.
"Mitä sinä siitä mitään tiedät?" hän sihahti raivoissaan. "Mitä siitä, vaikka olisinkin ihastunut Yukiin? Mitä se sinulle mitään kuuluu, olenko ihastunut ihmiseen tai enkö hymyillyt seitsemään vuoteen? Annapa kun kerron! SE EI KUULU SINULLE!!!"
Ja raivoissaan omista sanoistaan Aqua lähti marssimaan poispäin, pois parhaan ystävänsä luota.
"Aqua!" Aoko huusi tämän perään, mutta tyttö ei pysähtynyt vaan marssi raivokkaasti eteenpäin. Aoko jäi paikoilleen seisomaan, sydämessään tyhjä, mutta nopeasti surulla täyttyvä aukko.


MizuiroAqua siirtyy Merenalaisen maailman Meridemoneiden hyökkäys -topicciin.

Yuki hieman ihmetteli kun Aoko veti Aquan ulos ja tämän ilme näytti hieman oudolta, ihan kuin Aoko olisi ollut huolissaan jostain. /Mistäköhän on nyt kysymys./ Yuki mietti ja seurasi tyttöjä, hän jäi kuitenkin oven taakse piiloon kuulessaan tyttöjen keskustelun. /Onko se totta? Onko Aqua ihastunut minuun?/ Yuki ajatteli kasvot punaisena. Sitten hän ravisti päätään. /Äsh mitä minä oikein ajattelen, ei se varmasti pidä paikkaansa./ Yuki ajatteli.

Aokon suru alkoi pikkuhiljaa vaihtua ärtymykseksi. Olisihan se pitänyt arvata, että rakastuneiden päätä voi kääntää millään.
//Toisaalta, mitäpä minä asiasta mitään tiedän//, hän huomasi myös ajattelevansa. //Minä en ole koskaan rakastunut...//

Samassa hän tunsi uuden ärtyneisyyden ja samalla myös nolostuksen pistoksen – mutta ei itsensä, vaan Aquan vuoksi.
"Voit nyt tulla esiin, herraseni", hän sanoi kipakasti Yukille katsomatta poikaa. "Tiedän kyllä, että kuuntelit."

Yuki olisi halunnut tietää mikä ihmeen kuudes aisti Aokolla oikein oli. "Sori, ei ollut tarkoitus kuunnella salaa./ Poika sanoo haroen hiuksiaan. "Enkä haluaisi olla riidan aiheena sinun ja Aquan välillä." Yuki sanoi katsoen Aokoa.

"Tiedän kyllä, ettet halua", Aoko sanoi jo lauhkeammin. "Eihän kukaan halua. Minustakin on inhottavaa, kun valtakuntani vanhimmat riitelevät kokonaan keskenään siitä, olenko minä sopiva prinsessaksi vai enkö..."
Hämärästi Aoko tunsi Yukin hämmentyneen katseen selässään.
"Olen Itämeren punaisten merenneitojen valtakunnan prinsessa", hän selitti rauhallisesti. "Vähän aikaa sitten minut häädettiin - ehkä väliaikaisesti - valtakunnastani opettelemaan prinsessana olemista. Aqua vain luulee, ettei vanhimmilla ole ihan puhtaita jauhoja pussissaan."

Aoko kääntyi Yukiin päin.
"Minä vain haluan Aquan parasta", hän sanoi ja katsoi poikaa vakavana. "Mutta ainoa, joka tämän pystyy korjaamaan, olet sinä. Jos Aqua on ihastunut sinuun, se on hänen oma asiansa. Mutta jos sinulle ei ole tunteita häntä kohtaan, sinun on kerrottava se hänelle. Ehei, minä en aio siihen hommaan ryhtyä, vaan sinun on tehtävä se. Sinun on tehtävä tästä loppu, jos et halua jatkaa sitä."
Aoko käänsi katseensa toisaalle. Meri kimmelsi kutsuvana vähän matkan päässä. Olikohan Aqua mennyt rannalle?

Samassa jostain kuului kirkaisu, ja heti perään toinen. Aoko valpastui ja katsoi tarkemmin. Vedestä nousi jotain. Painajaismaisia olentoja, joilla ei ollut varsinaista kiinteää olemusta ja jotka näyttivät muodostuvan puoliksi vedestä ja puoliksi varjoista...
Aoko kirosi hiljaa.
"Meridemoneja!" hän sihahti. "Uskomatonta, että ne käyvät näin röyhkeiksi, ne eivät ole koskaan uskaltaneet tunkeutua maalle!" Samassa hän tajusi myös kauhistuttavan tosiasian. Meridemonit söivät pääasiassa kalaa meressä, mutta saattoivat käydä myös merenväen kimppuun. Miksei siis ihan hyvin myös ihmisten?
"Ihmiset ovat vaarassa!" Aoko kirkaisi. "Meidän on tehtävä jotain!"

Yuki oli aikeissa vastata ja kuuli kirkaisuja rannalta päin. Hän katsoi siihen suuntaan ja näki jonkin olennon jota Aoko kutsui meridemoniksi. "Olet oikeassa, tuo otus täytyy pysäyttää ennen kuin viattomat ovat vaarassa." Yuki sanoi. /Toivottavasti Aqua ei juri nyt ole rannalla./ Yuki ajatteli huolissaan ja lähti juoksemaan rannalle päin.

Yuki lähti juoksemaan rannalle, luultavasti aikomuksenaan estää meridemonien pääsy kaupunkiin. Aoko kuitenkin huomasi hyvin, että osa niistä oli jo päässyt rannan läpi ja lähestyi hyvää vauhtia keskustaa. Aoko tiesi, että hänen oli tehtävä jotain.
Aoko tarrasi kaulassaan riippuvaan kirkkaanpunaiseen Seahell Lockettiin.
"Red Pearl Voice!" hän huusi. Nopeasti hän oli muuttunut helmensä avulla laulajattareksi, ja hän nosti E-Pitchin suunsa eteen ja alkoi laulaa.

"Ikutsu namida wo nagashitara
Every Heart sunao ni nareru darou
Dare ni omoi wo tsutaetara
Every Heart kokoro mitasareru no darou

Nagai nagai yoru ni obieteita
tooi hoshi ni inotteta

Meguru meguru toki no naka de
bokutachi wa ai wo sagashiteiru
Tsuyoku tsuyoku naritai kara
kyou mo takai sora miageteiru."

Suurin osa meridemoneista pysähtyi hänen eteensä ja kirkui ja vääntelehti tuskissaan pidellen sitä kohtaa, missä ihmisellä olisi korvat ja haihtuivat sitten olemattomiin. Osa kuitenkin juoksi eteenpäin ja syvemmälle kaupunkiin.
"Hitto!" Aoko manasi ja juoksi perään. "Toivottavasti ihmiset osaavat pitää pintansa, en millään pysty karkottamaan niitä kaikkia yksin!"

Samaan aikaan Aale oli kävelemässä kaupungilla kun yhtäkkiä törmäsi johonkin kammottavan näköiseen otukseen. Aale perääntyi nopeasti ja alkoi keskittyä. Yhtäkkiä pieni puu alkoi kasvaa Aalen eteen ja Aale juoksi nopeasti turvaan.
"Mitä ihmettä nämä ovat?" hän ihmetteli itsekseen. "Ja mistä ne tulivat? Kaiken huipuksi, mistä IHMEESTÄ ne oikein muodostuvat? Melkein kuin vettä ja varjoja..."
Samassa hän kuuli takaansa kammottavaa sihinää. Aale kääntyi kauhistuneena ympäri ja näki edessään toisen vastaavanlaisen otuksen. Aale ei ehtinyt paeta, kun otus yhtäkkiä tarttui häneen lujalla otteella ja yritti purra. Aale yritti rimpuilla vapaaksi, mutta turhaan...

Samassa Aoko näki edessään tuntemattoman, ruskeatukkaisen tytön, joka näytti jääneen meridemonin kynsiin. Aoko ryntäsi eteenpäin ja ojensi kätensä.
"Shining Star Pitch!" hän huusi ja meridemoni paiskautui irti tytöstä. Sen hetkellisen hämmennyksen aikana Aoko alkoi jälleen laulaa.

"Donna egao ni deaetara
Every Heart yume ni fumidaseru no
Hito wa kanashimi no mukou ni
Every Heart shiawase ukabete nemuru."

"Oletko kunnossa?" Aoko kysyi tytöltä, kun demoni räjähti olemattomiin. Tyttö nyökkäsi, mutta näytti myös hieman hämmentyneeltä.

Hei, Olen Aale, kuka sinä olet, mitä ne oliot ovat? Aale kysyi.
Yhtäkkiä Aale huomasi taas sellaisen ihmeotuksen, ja huusi
VARO!!!

Yuki tajusi että otuksia oli enemmänkin. /Mistä ihmeestä näitä otuksia tulee?" Yuki ihmetteli jäädyttäessään yhden otuksen kosketuksellaan. /Toivottavasti Aqua on kunnossa./ Yuki mietti huolissaan kun yksi meri demoneista tarttui häntä jalasta ja nosti hänet ilmaan. "Hei päästä minut irti! Yuki huusi ja oli juuri jäädyttämässä otusta kun hän kuuli laulua.

"Otogibanashi saigo no PEEJI wa
Kakikaerarete higeki ni kawari
Tatta hitotsu shinjiteta hito no kokoro sae mo miushinau
Ai mo yume mo maru de suna no oshiro mitai na no
Hakanaku kowarete yuku no yo sore wo nozomanakutatte
Dakedo ima mo wasurerarenai no
Anata ga itsumo utatta MERODII
Mune ni hibiku tabi itsuka modoreru ki ga suru no ano koro ni
Kitto kitto kaereru no tsunagareta kusari furiharai
Futatsu no sekai ga musubareta aoi umi he

Zettai!
Ai dake wa subete wo norikoeru
Unmei kimeru seiza mo kaerareru
Kiete shimae okubyou no USO mo ima mo... " Yuki näki naisen jolla oli oranssit hiukset ja mekko laulavan ja äkkiä otus päästi hänet irti ja yuki putosi maahan.
"Kiitos avusta, vaikka olisin minä pärjännyt." Yuki sanoi.
Nainen nyökkäsi. "Eipä kestä olen Sara, oletko nähnyt Aokoa?" Nainen esittelee itsensä ja kysyy.
"Näin hänet viimeksi kahvilan suunnilla." Yuki sanoi.