Mermaid Melody Pitchi Pitchi Pitch RED

Luku 1.
"Missä olen?" Teana mutisi. Hän seisoi, tai pikemminkin leijui, vedessä. Ympärillä oli vain mustaa, raskasta vettä. Yhtäkkiä Teana kuuli puhetta:
"Auta...Auta meitä!" Teana kääntyi ja kiljaisi:
"Keitä te olette?! Miksi minun pitäisi auttaa teitä?!"
Hetkeen ei kuulunut mitään. Yhtäkkiä Teana kuuli kaunista laulua, aivan kuin merenneitojen laulamaa...
"Olet yksi meistä. Meret ovat vaarassa. Tee se merten ja itsesi vuoksi! Siis auta meitä!" Musiikkia ei enää kuulunut, vain pahansuopaa naurua. Teana katsoi alas ja huomasi omaavansa pyrstön, joka hävisi yhtäkkiä. Samantien Teana alkoi upota. "Ei...EIIIIH!!"
Teana aukaisi silmänsä ja oli omassa sängyssään. Hän pudisteli päätään ja huomasi tärisevänsä. Teana nousi sängystään ja puki hiljaisuuden vallitessa koulupukunsa päälleen. Hän katsoi ulos ikkunasta ja huokaisi. "Olipa se outo...uni. Vai oliko se painajainen...huoh." Hetken verran hän katsoi vielä ulos, sen jälkeen hän kääntyi yöpöytänsä ääreen. Siinä, aivan yölampun vieressä, lepäsi punainen simpukka, Seashell Locket. Teana katsoi sitä empien ja laittoi sen lopulta kaulaansa lähtien kouluun.

Luku 2.
"Tämä...ei...voi..olla totta!" Teana kiljui keskellä ruokalaa. Viereisessä pöydässä istuvat oppilaat mulkoilivat häntä kiukkuisena ja hän huokaisi anteeksipyytävästi. Teana katsoi uudestaan juuri äsken saamaansa maantiedon koetta. Kokeen laidassa luki isoin, punaisin kirjaimin B. Teana vain tuijotti. Eikä hän välittänyt siitä, että joku kysyi häneltä:
"Anteeksi, onko tämä paikka vapaa?Anteeksi?" Vasta kuullessaan kärsimättömyydestä kielivän vivahduksen puhujan äänessä, hän kohotti katseensa ja tokaisi: "Ei ole, istu vain." "L-Luchia?!" Poika kysyi tyrmistyneenä Teanalta. Nyt Teana vasta katsoi poikaa kunnolla. Poika hänen vieressään oli Kaito Domoto, yksi koulun suosituimmistä pojista, Luchia Nanamin poikaystävä!! Ja äsken hän kutsui Teanaa Luchiaksi!
"Ai, anteeksi, et olekaan Luchia...näytit vain kovasti häneltä..." Kaito pyysi häneltä anteeksi Teanan edes kerettyä avaamaan suutaan. Hiljaisuus laskeutui ja Teana jatkoi kokeensa tuijottamista.

Samaan aikaan Atlantin eteläosassa uiskenteli turkoosi merenneito kärsimättömästi kohti Japania.
"Aww, Kaito-kun! En voi uskoa, ettet ole löytänyt Luchiaa! Nyt kyllä..." Merenneito pysähtyi äkisti. Hän kääntyi ja katsoi suoraan pienen ja mustan merenneidon silmiin."Oooh, oletko sinä...Hanon-sama? On niin hienoa tavata sinut..."tyttö virnisti ilkeästi. Turkoosi merenneito, Hanon, katsoi kauhuissaan tytön takaa uivia haita. Hyvin hitaasti tyttö lipui Hanonia kohti...kunnes Hanon kiljaisi:"Aquamarien Pearl Voice!!" Kirkas, turkoosi valo välkähti, ja merenneidon paikalla seisoi valopallossa idoliksi muuntautunut Hanon.
"Jos haluat päästä täältä elävänä, sinuna olisin jo kaukana Hanon-chanista! Hän on näes hiukan vihainen sinulle!"
Tyttö katsoi kauhuissaan Hanonia, kirahtaen vihaisena. Tyttö huusi hänelle vielä:"Kautta nimeni, Kiaran, saan sinut vielä kiinni ja ikuiseen uneen!!" Sen jälkeen Hanon ei nähnyt häntä. Hait katsoivat häntä murhaavasti, mutta kun Hanon katsoi vuorostaan niitä murhaavasti, hait uivat nopeasti pois paikalta. Hanon leijui hetken vedessä ja sitten hän huudahti:"Nyt Japaniin! Löylytän Kaiton ja Hipon!!"
Japanissa Kaito ja Hippo aivastivat. "Aivan kuin Hanon olisi puhunut meistä" Kaito mutisi. Hippo nyökkäsi hermostuneena. "Hän taitaa olla ainut prinsessa, joka ei ole nukahtanut. Hyvä meille." "Vai HYVÄ?! Hänhän hirttää meidät elävältä, koska emme ole onnistuneen pelastamaan Luchiaa!" Kaito kirahti. Hippo vain tuijotti. Pitkä hiljaisuus laskeutui heidän ylleen. Lopulta Hippo sanoi ääni hiukan väristen:"O-Olet oikeassa..."

Luku 3.
Teana käveli hitaasti ja hiukan murheellisesti kohti kotiaan. Hän olisi halunnut osallistua musiikkitunnille, mutta hänen päätään oli alkanut särkeä. Ja tunnilla oltaisiin laulettu hänen lempilauluaan, merenneitojen laulua...Teana niiskaisi murheellisesti. En ala itkeä...hän ajatteli.Se on liian noloa yksin ollessani. "Yô! Mitäs neiti-näytän-tyttöystävältäsi-ja-sain-huonon-arvosanan?"
ääni sanoi hänen takaansa. Teana kääntyi kiivasti ympäri ja kivahti tiukasti:"Heipä hei! En ole mikään neiti! Itse olet herra Täydellinen Surffaaja!" Teana katsoi hiukan ärsyyntyneenä edessään seisovaa Kaitoa, joka näytti pidättelevän naurua. Siis mistä lähtien olet pitänyt minusta huolta...? Hän ajatteli. Ääneen hän kuitenkin tokaisi jatkoa:"Päätä särkee, että sillä lailla. Entä sinä?" Kaito vain hymyili. Hiljaisuutta jatkui monen minuutin verran. Lopulta Teanan hermot pettivät. Hän nakkeli niskojaan ja lähti melkein juosten pois paikalta. Aivan nurkan takana hän kuitenkin törmäsi...pingviiniin?!
"Voisitteko ystävällisesti katsoa eteenne, kiitoksia..." Teana kaatui ja vain tuijotti pingviiniä. Lopulta hän karjaisi:"PUHUVA PINGVIINI! APUAA!!" Kaito rynnisti heidän luokseen. Mitään pelottavan kuuloista huutoa hänen suustaan ei kuulunut, vaan hän...nauroi. Kaito nauroi katketakseen Teanan ja pingviinin tuijottaessa häntä. Naurun lakattua pieniksi tyrskähdyiksi, hän kysyi pingviiniltä: "Saanen kysyä Hippo, miksi sinä pelottelet täällä ihmisiä? Luulin sinun olevan rauhaa rakastava pingviini." "Niin minä olenkin! En voi sille mitään, että hän törmäsi minuun!" Hippo huusi piipittäen ja osoittaen yhä pölmistyneen näköistä Teanaa. Silloin Teana avasi suunsa: "No anteeksi! Ei ole minun vikani, jos pingviini, vieläpä puhuva pingviini törmää myös minuun! Kai sinullakin on silmät, eh, eh?!" Hippo räjähti. Sensuroitumatonta tekstiä virtasi hänen suustaan ja Teana vastasi siihen samalla mitalla. Kaito katseli heidän tappeluaan ensin sivusta, ja sen jälkeen suorastaan repi heidät pois toistensa kimpusta. "No no, ei tuollaisia saa pingviini tai kahdeksasluokkalainen puhua. Se oikeus on lukiolaisilla, heh" ,Kaito tokaisi hymyillen rimpuileville tappelijoille. "Hei!Millä oikeudella sinä..." Teana aloitti, mutta pysäytti lauseensa kuin seinään kuullessaan askeliä takaansa, pahankuuloisia askelia. Hän käännähti kiivaasti ympäri ja näki aivan heidän edessään kaksi mustatukkaista ja tummasilmistä tyttöä. Kaito ja Hippo värähtivät. Teana vain tuijotti tyttöjä. Toinen tytöistä, lyhyempi ja ilmiselvästi nuorempi, avasi ensin suunsa: "Ai kun kiva, hauska tava jälleen, Kaito-kun, Hippo. Mitä teille kuuluu?" Vanhempi tytöistä hymyili pahaenteisesti. Kaito tarttui Teanaa kädestä ja huusi hänelle: "Nyt juostaan! Hippo, ala tulla!" "Keitä he muka ovat?" Teana kysyi hiukan närkästyneenä. Tytöt olivat niin kauniita..."Olemme mustat siskokset, Kiara ja Mei, hauska tavata sinutkin...Prinsessa Teana-sama", Kiara, nuorempi, totesi ja hymyili suloista hymyään. Mustat siskokset...se tummuus unestani?! Teana ajatteli peloissaan. Samalla hetkellä Kaito huusi hänelle: "Ala juosta!" Ja niin he pakenivat vihollisiaan, merta päin. Ja Kiara ja Mei seurasivat heitä...

Luku 4.
Teana juoksi henkensä edestä. Hän jopa tunsi mustien tyttöjen, heidän takaa-ajajiensa, katseet ja pahat aikeet sydämessään. Merten jumalatar, jos päästät minut nyt pulasta, parannan tapani! Rukoilen jopa merten puolesta joka ilta!! Hän ajatteli hädissään. Teana seurasi Kaitoa ja Hippoa sokeasti. Kunhan vain he saisivat hänet pois noiden tyttöjen luota! Samassa Hippo kompastui aika pieneen, mutta hänen räpyläjaloillensa kookkaaseen kiveen. Syntyi ketjureaktio: Kaito kaatui Hipon päälle, Teanan hänen päällensä, Kiara Teanan päälle ja viimeisenä Mei selviytyi kaatumatta. Heti päästyään Kiaran alta, Teana aloitti rähjäämisensä: "HIPPOOO!! Oliko sinun aivan pakko kaatua?! Katso nyt, olemme kiipelissä!!" Hippo katseli maahan häpeissään, kun taas Kaito motkotti Teanalle:"Nyt ei ole tuon aika! Voimme vielä paeta!"
Mei pudisti kyllästyneen näköisenä päätään: "Ehei, te ette ole menossa mihinkään." "Sayou*, bileethän ovat vasta alkamassa!" Kiara hymähti iloisesti Kaiton, Teanan ja Hipon katsoessa häntä tyrmistyneenä. Mei ja Kiara hymyilivät kieroa hymyä. He kohottivat käsiään. Kun he tekivät niin, heidän ranteissaan olevat rannekorut alkoivat sädehtiä tummaa valoa. Siinä samassa ne olivat mikkejä. Kaito ja Hippo masentuivat välittömästi: "Nyt olemme tuhon omat...hyvästi maailma..." Teana vain hätkähti. Hän oli kuulevinaan musiikkia, tummaa, mutta jotenkin tuttua musiikkia...
"Aloitetaanpa nämä juhlat!" Mei ja Kiara huudahtivat ja alkoivat laulaa mikkeihinsä. Koko rannan alue kaikui pahasta, tummasta melodiasta. Kaito ja Hippo vaipuivat polvilleen maahan. "H-Hei, oletteko te kunnossa...?" Teana sopersi kunnes terävä kipu halkaisi hänen korvansa. "AUUH!!" Teana kiljui kurkkunsa täydeltä voimalta. Mutta pahan melodian läpi tunki pienen pieni hyvä melodia. Se kuulosti niin suloiselta...
"Pretty Sugar Pitch! Miten olisi encore?" Lausahti turkoosin värinen laulaja. Kiara ja Mei mykistyivät hetkeksi. Kaito ja Hippo värähtivät:"Hanon! Miten sinä olet täällä?!" Hanon tokaisi koppavasti: "Miksi luulette minun tulleen tänne? Luchia ja Rina ja muut on nukutettu, enkä saa heitä yksin hereille. Halusin kunnon tappelua noiden kanssa, ja...halusin repiä teidät maan tasalle!!" Hanon katsoi murhaavasti Kaitoa ja Hippoa, jotka viheltelivät ja katsoivat muualle. Teanalta olivat silmät tippua päästä.

Luku 5.
"Eli...voisitko sinä Hôshô-san selittää tämän jutun vielä kertaalleen. Kun tämä kuulostaa niin...USKOMATTOMALTA", Teana pyllähti istualleen hiekkaan Hanonin selitettyä hänelle mitä täällä tapahtui. Kiara ja Mei kuuntelivat hiljaa taka-alalla, pahansuovat ilmeet kasvoillaan. Hanon tuijotti Teanaa ja huokasi: "Kaipa minun on pakko... Eli:
Nuo kaksi tuolla *osoitti pahiksia* muine siskoineen nukuttivat kaikki merenneitokansat omaani lukuunottamatta. Syitä en tiedä, he kun eivät niitä suostu kertomaan. Ja koska Aqua Regina-sama, merten jumalatar, on antanut tehtävänsä tuon pölvästin *katsoi rumasti Kaitoa* tyttöystävälle ja minun parhaalle ystävälleni Luchialle, joka kuitenkin nukkuu lumottua unta, ovat meret vaarassa, jollei häntä voida herättää. Ja mitä ilmeisemmin, kun sinulla on tuo Seashell Locket, sinäkin olet merenneitoprinsessa, ja sen väristä päätellen olet punainen prinsessa. Ymmärsitkö nyt?" Teana pudisti hitaasti päätään.
"Ei, yhtä juttua en tajunnut: Mitä nuo pahissiskokset sitten yrittävät tehdä meille kahdelle, Hôshô-san? " Teana kysyi pyyhkien kouluhameensa liepeitä. Hanon tuhahti:
"Eikö se ole päivänselvää? He haluavat nukuttaa myös meidät, muutenhan he eivät voi toteuttaa suunnitelmiaan ja ties mitä. Ja kutsu minua Hanoniksi, ei tarvitse kutsua niin virallisesti."
Teana tuijotti Hanonia, ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta:
"Kas kas, pikku prinsessat tietävät enemmän kuin luulimme...enemmän kuin saisivat tietää. Kerropas minulle, Kiara, mitä me noille teemme?" Mei heitti Kiaralle ihan kuin ohi mennen. Kiara vain hymyili herttaisesti ja samalla pahansuovasti ja kohotti jo mikkiä huulilleen. Teana kiljaisi:
"Et muuten varmana tee noin! Red Pearl Voice!"
Siinä samassa hän alkoi muuttua. Hiekkaisen ja pölmistyneen koulutytön tilalla oli sädehtivä laulaja! Teana ei epäröinyt hetkeäkään ja sanoi näin Hanonin kanssa:
"Live Start!"
Ja he alkoivat laulaa KODOUta. Sitä Kiara ja Mei eivät kestäneet. Huutaen kivusta he katosivat. " Me tapaamme vielä!!" He huusivat, hymy huulilaan..

Luku 6.
"Nikora-saaaan! Voisitko tuoda minulle sen pyyhkeen?" Teana huusi olohuoneeseen uiskennellessaan Pearl Piarin kylvyssä. Hanon virnisti ja sanoi: "Shhh", sukeltaessaan. Teana tuijotti ovea yrittäen olla hihittämättä. Kun ovi avautui, Hanon pomppasi ylös ja huusi pelottavalla äänellä:"PÖÖ!!" Mutta huudettuaan Hanon huomasi, että oven oli avannut- Hippo. "TIRKISTELIJÄÄH!!" Sekä Hanon että Teana kiljaisivat ja heittivät Hippoa pesusangoilla. Hippo parkaisi: "Auta Nikora-saaaaaaaaaaaaan...." ,paiskautuen ovea vasten. Hanon ja Teana vilkaisivat toisiinsa noloina.
"Monestiko minun pitää sanoa sinulle Hanon, että Hippoa EI saa heittää millään?! Näkeehän hän teidät meressäkin samalla lailla!" Nikora moitti Hanonia. Hanon hymyili valloittavasti ja viattomasti. Teana, pahaksi onnekseen, tirskahti. Nikora käännähti häneen päin ja: "Ja sinä Teana! Vaikka saitkin vasta tänään tietää, kuka oikeasti olet, eli merenneitoprinsessa, et saa kohdella Hippoa noin! Se ei ole kilttiä häntä kohtaan!" Teana tuhahti ja aloitti vastaiskun:" Minkä minä sille voin, jos Hippo, pölmähtää sisään kun kylvemme! Olisimme voineen olla alasti!! Ja Nikora, mistä lähtien sinä olet alkanut Hippoa puolustamaan?! Sain Hanonilta sellaisen käsityksen, että vain RINA-SAN on tehnyt niin, eikä edes paljoakaan!!" Teana sulki suunsa näyttäen hyvin vihaiselta ja hypähti istumaan läheiselle nojatuolille. Nikora, Hanon, Hippo ja siihen asti hiljaa pysytellyt Kaito katsoivat häntä lievästi..yllättyineinä. Yhteen ääneen he mutisivat: "Hän tosiaankin ON Luchian pikkusisko..." Teana katsoi heihin teräksisesti ja tokaisi edelleenkin vihaisena :"Menen ulos, ETTEKÄ TE SAA SEURATA MINUA."
Ovi paukkuen Teana lähti yksin ulos..jättäen Kaiton ja Hanonin nauramaan ja Hipon lähestulkoon nyyhkimään. Nikora vain pudisti päätään. Ja hänen harteilleen me uskomme muiden prinsessojen pelastamisen..? Taitaa mennä aikaa... Hän ajatteli yhä pudistaen päätään.

Samaan aikaan ulkona Teana käveli niin nopeasti, että häntä jäätiin tuijottamaan. Mitä MINÄ tein väärin...? Hanonhan sen idean sanoi..paitsi että heitin minäkin Hippoa pesusangolla..Oops ^^; Teana ajatteli kiukkunsa laantuessa. Ja silloin häntä alkoi nolottaa kiukkuinen vastaiskunsa. Teana jäi seisomaan paikoilleen punaisena naamaltaan. Ja yhtäkkiä:
"Menen uimaan ja etsimään Oranssin Prinsessan!!" Sen sanottuaan teana juoksi kivikolle rannan tuntumaan, tarkisti että kukaan ei ollut katsomassa tai edes näköetäisyydellä, ja- hyppäsi mereen. Pelastusretki Intianmerelle oli alkanut.
(jatkuu...)[Saahan tänne doublepostata 24 tuntia edellisestä viestistä?!]
[lukuja oikeasti jo yli 10!!!]

Luku 7.
Onpas vesi tummaa...kuuluuko sen olla näin tummaa tässä syvyydessä...? Teana mietti uidessaan pikavauhtia kohti Intian valtamerta. Vesi oli yhtä tummaa kuin hänen unessaan ja missään ei näkynyt eläviä olentoja. Oli yhtä autiota kuin hylätyssä talossa. Väristykset kulkivat Teanan läpi. "Ei, nyt ei saa ajatella pahinta. Täytyy pelastaa Oranssi Prinsessa!" Teana pudisti päätään päättäväisenä. Hän lähti uimaan entistä nopeampaa vauhtia yhtäkkiä ilmestynyttä oranssia valoa kohti. Mitä lähemmäs Teana valoa ui, sitä kirkkaammaksi se muuttui...

"Kas kas, kukas se siinä? Onko se pieni punainen merenneito?" Kuului Teanan takaa ivallisella äänellä. Tuo EI ole Kiaran tai Mein ääni! Hän ehti ajatella, ennenkuin vahvat käsivarret tarttuivat Teanaa käsistä kiinni. "Saanko kysyä,että miten oikein löysit meidät?" Mein ääni kysyi Teanalta hänen takaansa, aivan korvan vierestä.."Mei?! Mutta..eikö takanani ollut äsken joku muu?!" Teana hätääntyi. Samassa hänen eteensä ui toinen merenneito, musta hänkin, nauraen ivalliseen sävyyn. "Hah! Eihän Mei osaa napata merenneitoa yksin! Vai pitäisikö sanoa, prinsessaa." Hän tokaisi yhä ivalliseen sävyyn. Teana murisi: "Ja kukas sinä olet?! Ja miten sinäkin olet musta?! Ja mistä ihmeestä tiesit että olen prinsessa?!"
Merenneito vain hymyili. Mei tuhahti hiljaa, vain Teanan korville. Teana suuttui toen teolla:
"VASTAA!!!" Merenneito hätkähti ja tokaisi vihaisen näköisenä:"Olen Shina, Mein ja Kiaran sisar. Ja syytä, miksi olen musta, en varmasti kerro. Ja kyllähän prinsessat tunnistetaan, teidän Seashel Locketista. Oletko tyhmä vai mitä?!" Lopun hän sanoikin vihaisesti ja ivallisesti. Teana mulkaisi raivokkaasti uutta vihollistaan:"Vai Shina...Anna Oranssi Prinsessa takaisin!!" Shian tuijotti sadasosasekunnin Teanaa hiljaa, räjähtäen sen hetken jälkeen raivokkaaseen nauruun. Mei tuhahti jälleen, tällä kertaa kovemmin. Teana yritti katsoa häntä, muttei saanut taivutettuaan päätään tarpeeksi taakse. Yhä nauraen Shina napsautti sormiaan aiheuttaen oranssin välähdyksen. Ja siinä, oranssin kuplan sisällä, lepäsi Oranssi Prinsessa, Seira. Teana tuijotti kuplaa hetken silmät hämmästyksestä pyöreinä. Hetken ajan hän uskoi tehtävänsä olevan mahdoton. Miten hän, vasta totuuden itsestään kuullut prinsessa, pystyisi rikkomaan tuon kuplan? Teana painoi päänsä, ja Shina hihkaisi voitonriemuisesti.

Nanairo no kaze ni fukarete tooi misaki wo mezashiteta... "Eh?!" Shina ähkäisi hämmästyneenä. Mei kohotti katseensa kuplaan, hellittäen otettaan Teanasta.
Yoake mae kikoeta MERODI...Sore wa totemo natsukashii uta.. Kuului hiljaisella, kauniilla äänellä. Teana nosti hitaasti päätään. Hänen silmänsä revähtivät apposen auki, kun hän katsoi edessään hentoa vaaleanpunaista valoa hohtavaa hahmoa. Samassa valo välähti, ja Teana huomasi olevansa kahdestaan hahmon kanssa vaaleanpunaisen valon ympäröimänä.

"K-Kuka olet? Missä olen?" Teana kysyi heiveröisellä äänellä. Hahmo ei vastannut. Katsottuaan tarkemmin tätä kaunista hahmoa, Teana huomasi hänen hymyilevän. "Olet helmeni valon sisässä, mutta vain väliaikaisesti. Olet täällä, jotta voisit pelastaa Seiran, Oranssin prinsessan, kuten häntä kutsut", hahmo sanoi hymyillen yhä. Teana katsoi hentoa hahmoa varovaisesti. Hän huomasi kauniit hiukset, jotka muistuttivat etäisesti hänen omiaan..."Miten minä sitten voin pelastaa hänet? Enhän minä voi saada kuplaa rikki..." Hän vaikersi hiljaa. Hahmo naurahti:"Kyllä sinä hänet voit pelastaa. Laula vain omaa lauluasi helmesi sisästä! mene nyt!" Valo alkoi hälventyä Teanan ympäriltä. "Odota! Et vastannut vielä kysymykseeni, että kuka olet?!" Hän huudahti hiukan hengästyneesti. Hahmo käänsi päänsä häntä kohti ja sanoi hyvin hiljaa:"Olen Luchia...isosisaresi." Valo välkähti ja Teana avasi silmänsä Mein otteesta. Luchian ääni kaikui hiljaa hänen päässään: Laula...Laula!

Teana huusi päättäväisesti:"Red Pearl Voice!" Mei huudahti yllätyksestä ja Shina ulvoi raivosta:" Mitä?! Miten hän voi muuttua?!" Teana katsahti häneen terävästi. " Voin muuttua, koska olen merenneitoprinsessa. Live Start!" Shina ja Mei älähtivät vastalauseensa yhteen ääneen. Se ei auttanut. Teana alkoi laulaa:
"Soreha anatano chuushin kara , watashi no chuushin kara kuru ,
Soreha watashitachi no chuushin nono nakani aru .
Soreha anatano chuushin no nakani aru !.."
"Lopeta! Tuo sattuu! Tuo sattuu kamalasti!" Shina kiljui. Mei katsoi Shinaa merkitsevästi ja yritti sanoa jotain. Kesken sanomisensa hän kuitenkin lyhistyi polvilleen kivusta parkuen.
"Soreha anatano chuushin kara , watashi no chuushin kara kuru ,
Soreha watashitachi no chuushin nono nakani aru .
Soreha anatano chuushin no nakani aru !" "Heart Shower Pitch! Miten olisi encore?" Teana päätti laulunsa pirteään kysymykseen. Shina pudisti voipuneesti päätään:"Ei, ei enään..." Kun taas Mei katsahti Teanaa terävästi ja sihisten vihasta: "Kostan tämän, nyt ja heti!"

Luku 8.
Teana hätkähti ja tuijotti Meitä pelokkaasti, nano-osasekunnin liian pitkään. Mei tuijotti murhaavasti Teanaa, eikä antanut hänen katsoa muualle. Jos katse voisi tappaa...käväisi Teanan mielessä. Hänen hätkähtäessään toisen kerran sihisi Mei jotain muinaisella merenkielellä. Hänen suustaan pääsi myrkyllisiä ja haavoittavia sanoja, lauseita, kirouksia...Yhtäkkiä Teana kirkaisi. Shina hätkähti ja tokaisi vihaisen kuuloisena Meille:
"Mitä ihmettä sinä hommaat!! Eikö pomo ole sanonut, että kaikki prinsessat tuodaan hänelle ELÄVÄNÄ!!" Mei ei kohottanut katsettaan tai väräyttänyt eväänsäkään. Shina hermostui.
"On sinun syysi, jos pomo rankaisee sinua taas!! Ja tällä kertaa hän varmasti rankaisee minuakin!! LOPETA JO!!" Shina kirkui hermoromahduksen partaalla. Teanakin kirkui kirkumistaan, tuntui kuin miljoonat neulat olisivat pistelleet häntä, tavoitteenaan vain yksi asia: hänen tappamisensa.

Yhtäkkiä kipu lakkasi. Teana räpytteli hämmästyneenä silmiään vain huomatakseen, että Mei tuijotti nyt samalla tavalla Shinaa. "KYAAAAAAAAAAAAAAAAAAH!!" Shina kirkui. Teana tuijotti tätä järkyttävää tapahtumaa silmät pyöreinä. Hän yritti sanoa jotain, muttei pystynyt, koska hänen kurkkunsa oli liian käheä kirkumisesta. Älä...älä tee noin...se sattuu...se sattuu liikaa... Teana aukoi suutaan. Kun Shina kirkaisi korviaraastavasti ja lysähti istumaan yhä kirkuen, Teana purskahti itkuun, kovaan ja katkonaiseen itkuun.Hän keskitti kaiken voimansa huutaakseen:"Älä tee noin, se sattuu liikaa!!"
Mei lopetti katsoen hämmästyneenä mutta vihaisena Teanaan. Myös Shina nosti katseensa. Teana katsoi heitä kahta yhä itkien, tietämättä mitä tuntea tai ajatella. Hänen onnekseen kuului kirkas ja käskevä ääni:" Nyt te kaksi painutte niin kauas Teanasta kuin mahdollista, tai en vastaa teoistani!!!" Teanan itkuiseen näköpiiriin pelmahti ensin Hippocampus ja sitten Hanon. Kummatkin puhkuivat vihaisina, valmiina repimään Mein ja Shinan maan tasalle. Mei katsahti heihin ylimielisesti ja tuhahti:
"Te ette saa meitä lopettamaan. Laulakaa vaikka, niin saatte todeta, että-" Kukaan heistä ei kuitenkaan ehtinyt todeta mitään, kun Hanon ja Teana sanoivat yhteen ääneen: "Live Start!"
Arashi no umi ni utarete makesou na ima wo
Furiharae ai wo mitsumete kono mune ni.
"Ei ei ei ja ei! Älkää, kiltit!!" Shina vaikersi. Mei vapisi, vihasta ja kivusta yhtä aikaa. Katse hänellä oli kuitenkin yhä murhaava.
Taiyou yori mo atsuku atsuku atsuku
Utagoe wa motto takaku takaku takaku
Ima koso, ima koso!
"HYVÄ ON! Ottakaa Seira-sama mukaanne! Eihän tätä kestä kukaan!!" Kirkui Shina häipyessään. Mei työnsi kuplan, jonka sisällä Seira oli, aivan Hippocampuksen eteen. Tämän jälkeen myös hän katosi, jättäen Teanan, Hanonin ja Hippocampuksen tuijottamaan toisiinsa hämmästyneinä.

Luku 9.
"Missä Teana, Hanon ja Seira ovat?!" Nikora raivosi hotellinsa keittiössä. Padassa kiehui päivän ainut lämmin ateria, ja se oli viittä vaille valmis. Syöjiä vain ei näkynyt...
Yhtäkkiä Nikoran puhelin pärähti soimaan. Raivoissaan hän ärähti siihen:
"Mitä nyt?! Kuka siellä?!" Puhelimen toisessa päässä oli vähän aikaa hiljaista, kunnes:
"Minä täällä, Kaito. Madame Taki kertoi, että etsit tyttöjä. Löysin heidät, tuonko heidät sinne?" "Tietysti tuot! Mikset?" Nikora tivasi. Kaito ei vastannut, vaan lopetti puhelun.
Vasta sitten hän vastasi Nikoran kysymykseen:
"Koska Hanon on treffeillä Nagisan kanssa ja..ne kaksi muuta vakoilevat heitä. Siksi."

Teana ja Seira istuivat isot aurinkolasit ja lierihatut päässään parin pöydän päästä
Hanonin ja Nagisan pöydästä. Seira luki lehteä vilkuillen samalla heidän suuntaansa.
Teana tuijotteli tylsistyneenä vesilasiaan. Lopulta hän ei enää kestänyt, vaan kysyi Seiralta:
"Minkä tähden me seuraamme heitä? Eikö olisi parempi antaa olla? Täällä on niin kuumakin.."
Seira katsahti Teanaan terävästi ja tokaisi hiljaisella äänellä:
"Koska tämä on hauskaa. Lisäksi, täytyyhän meidän tarkkailla, että onko Nagisa se Oikea Hanonille." Seiran saatua lauseensa loppuun, Hanon ja Nagisa nousivat pöydästään ja menivät maksamaan laskun. Samassa Hanon katsahti terävästi Teanaa ja Seiraa. He joutuivat paniikkiin: Hanon varmasti keksi heidän vakoilleen Hanonia! Teana lähti kävelemään pikavauhtia pois kahvilasta, toiseen suuntaan mitä Seira. Teana ei huomannut virhettään, vaan pisti juoksuksi päästyään ulos kahvilasta. Hanonia ei kannattanut kohdata hänen ollessaan vihainen!! Teana ei huomannut takaansa kuuluvaa murinaa...

Yhtäkkiä Teana kuuli raivokasta haukuntaa takaansa. Kääntyessään hän huomasi ison koiran, rodusta Teana ei ollut varma, haukkuvan ja murisevan hänelle. Hetken aikaa Teana harkitsi kiljumista ja pakoon juoksemista, mutta muutti viime tipassa mielensä.
"Mitä sinä iso koira siinä oikein haukut ja muriset?! Mitä pahaa minä olen sinulle tehnyt?!
Hyi sinua, muriset tuntemattomille tytöille! Eikö sinulla ole käytöstapoja?!" Teana torui koiraa.
Saarnan jälkeen koira näytti hölmistyneeltä ja katsoi Teanaa pää kallellaan.
Vähän aikaa mietittyään se haukkui iloisesti ja häntä heiluen. Teana katsoi sitä vuorostaan
hölmistyneenä, kunnes havahtui takaansa kuuluvaan taputukseen. Teanan näkökenttään
asteli ilmeisesti koiran omistaja. Teana vain tuijotti häntä ajatellen:
Söpö!! Onko tuo koira hänen? Mikä pari...Söpö!!!! Ääneen hän kuitenkin sanoi:
"Onko tuo sinun koirasi? Muriseeko se aina kaikille noin?" Koira tuli Teanan luokse kerjäämään silitystä. Naurahtaen hän silitti koiraa, odottaen pojan vastausta.
"Kyllä, se on minun koirani. Sen nimi on Riiku. Ja vastaus tuohon kysymykseesi on se, että Riiku murisee noin vain niille, joita se ei pidä normaaleina ihmisinä. Ja sen mielestä liian pelokkailta näyttäville tytöille" , poika sanoi. Teana nielaisi. Ei pidä normaaleina ihmisinä... Toettuaan tästä hän hymyili ja kysyi:
"Vai on koirasi nimi Riika. Mikä sinun nimesi sitten on? Minun nimeni on Teana Nanami,
hauska tutustua." "Hei Teana, hauska tavata. Minua kutsutaan Kazuoksi ", Kazuo sanoi vastaten Teanan hymyyn. Teana hymyili takaisin ja sanoi pahoitellen:
"Kazuo. Selvä. Mutta minun pitää nyt mennä, joten jos vaikka saisin puhelinnumerosi tai jotain...?" Kazuo vinkkasi silmäänsä ja sanoi:"Kun seuraavan kerran näet Riikun, sen pannassa on kiinni lappunen, jossa lukee numeroni. Nähdään" Kazuo katosi Riikun kanssa heilauttaen kättään Teanalle. Teana hymyili entistä leveämmin ja lähti hänkin kävelemään kohti kotia.
(jatkuu...)

Luku 10.
"Teanaaaaaaaaaaaa!! Mihin sinä karkasit?! Minun piti pyytää teitä Nagisan ja minun kanssa leffaan, mutta te vain juoksitte minua pakoon!! Ja sinä, Teana! Missä puhelimesi on?! Yritin soittaa ainankin ziljoona kertaa!!" Hanon tuijotti vihaisena ja harmistuneena Teanaa, joka oli juuri palannut pikku pakomatkaltaan. Teana nielaisi. Eikö Hanon ollutkaan ollut vihainen? Tosin, jos en olisi juossut pakoon, en olisi tavannut Kazuota...hihii! Teana ajatteli, punastuen samalla. Neljä silmäparia tarkasteli häntä erilaisten tunteiden vallassa: Hanon entistä hölmistynyneempänä ja harmistuneempana, Seira ja Kaito uteliaina ja Nikora lempeästi, mutta hiukkasen harmistuneena. Ja madame Taki vain katseli kristallipalloaan. Juuri kun Seira oli kysymässä, että mitä ihmettä Teana oikein ajatteli, Madame Taki tokaisi:
"Sinä olet tavannut jonkun, jonkun jolle sydämesi on alkanut sykkiä. Sekä eläimen, jota aiot hyödyntää saadaksesi tämän henkilön...Olenko oikeassa, jos sanon, että tapasit tämän jonkun silloin, kun Hanon-sama yritti soittaa sinulle?"
Teana heräsi hätkähtäen unelmistaan. Miten..? Miten Taki-san arvasi? Eihän hän OIKEASTI osaa ennustaa...eihän? Teana ajatteli kuumeisesti. Vastata hän ei kuitenkaan ehtinyt, kun Hanon jo halasi häntä.
"Voi sinua, Teana! Olet ihan kuin Luchia! Te vain haaveilette, ettekä kerro olennaisia asioita! No, kuka hän on?" Hanon kysyi ilmiselvästi kiinnostuneena Kazuosta. Teana tuijotti Hanonia hiukkasen nolostuneena. Välttyäkseen kertomasta aivan kaikkia yksityiskohtia, hän sanoi lähtiessään kiireesti huoneesta ulos:
"Hän on Kazuo, ja hänellä on todella söpö koira, Riiku. Menen uimaan!" Ja niin Teana marssi merenrantaan.

"Aah, Hanon on niin...niin utelias!! Miksi minun pitäisi kertoa aivan kaikki yksityiskohdat jostain, jota ei ole vielä edes tapahtunut? Minähän vain tapasin Kazuon...ja Riikun", Teana kihisi kaikenlaisista tunteista istuessaan isolla kivellä merenneitona. Hauskuus otti kuitenkin vallan, ja hän hihitti sanottuaan Riikun nimen. Siinä vasta fiksu koira! Haukkui ja murisi vain niille, joita se ei pitänyt ihmisinä tai piti liian pelokkaina. Mutta samantien hän huokaisi. Hänhän voisi paljastua, jos Riiku vielä haukkuisi hänen lähellään! Se ajatus pelotti häntä. Teana kuitenkin karkoitti pelon mielestään, ja alkoi laulaa:
"Nanairo no kaze ni fukarete tooi misaki wo mezashiteta
Yoake mae kikoeta MERODII
Sore wa totemo natsukashii uta .."

Kazuo käveli pitkin merenrantaa, Riiku mukanaan. Poika mietti päivän tapahtumia. "Teana Nanami...siinäpä vasta söpö tyttö. Luchia Nanami on varmaankin hänen isosisarensa, vai..? Pitääpä kysyä, kun näet seuraavan kerran. Tai sinä, Riiku, voit kertoa sen lapun kanssa", Kazuo virnisti koiralleen. Riiku vain katsoi häntä pää kallellaan, hyvin kysyvästi. Kazuo naurahti. Oli siinä höpsö koira. Kazuo oli kääntymässä keskustaan päin, kun hän kuuli ihanan äänen laulavan:
"Higashi no sora he to habataku toritachi
Saa takarajima ni nukeru chikamichi..."
Kazuo kääntyi katsomaan äänen suuntaan. Isolla kivellä, vain pari metriä merenrannasta, istui nätti, punainen..merenneito. Kazuon silmät laajenivat. Hitaasti hän käveli merenneitoa päin. Tyttö ei huomannut häntä, laulaminen vei kokonaan hänen mielensä. Kazuo seisahtui kuuntelemaan Teanan laulua pieni hymy kasvoillaan. Riiku ei murissut.
"Nanatsu no umi no rakuen
Arashi no yoru no ato ni wa ai wo tsutaeru tame inochi ga mata umareru
Nanatsu no kuni no MERODIA
Daremo ga itsuka wa koko wo tabidatsu hi ga kitemo
Watashi wa wasurenai~!"

"Sinulla on kaunis lauluääni. Mikä tuon laulun nimi on?" Teana hätkähti ja avasi silmänsä. Hänen edessään, rannan puolella, seisoi Kazuo, Riikun kanssa.
Voi kakka, murise minulle, Riiku!! Sinä tunnet minut ihmismuodosta, luule minua joksikin toiseksi!! Teana ajatteli hädissään, mutta telepatia ei auttanut. Riiku vain haukahti iloisesti, ja sen häntä heilui. Teanan teki mieli vajota maan alle.

"Etkö sinä kuullut? Kehuin sinua, kysyin kysymyksen, ja sinä vain leikit mykkää?" Kazuo tivasi. Häntä vaivasi tunne, että hän olisi tavannut tämän tytön jossain. Mutta eihän se voinut olla mahdollista...

Teana nielaisi. Poika ei ilmeisesti ollut tunnistanut häntä, ja hyvä niin. Minun on pakko puhua, muuten hän varmasti tunnistaa minut!! Teana hymyili hermostuneena:
"Kiitos, olet ensimmäinen, joka sitä kehuu. Ja anteeksi, ajattelin muita asioita. Laulun nimi on 'Legend of Mermaid'. Piditkö sinä siitä?" Samalla hän näpräsi käsikoruaan ja Sea Shell Locketia. Hänen oli vain pakko tehdä jotain, ei siinä muu auttanut.

Kazuo hymähti. Osasihan tuo tyttö puhua! Ja hänen puheäänensäkin oli kaunis...mutta samalla tuttu. Olen aivan varmasti kuullut tämän jossain...mutta milloin? Ja miten? Kazuo ajatteli. Mutta nyt ei ollut aika miettiä sitä, piti puhua!
"Pidin, se oli kaunis laulu, ja äänesi sopi siihen. Mitäs sinä täällä teet, saanen kysyä? Ja mikäs on neidin nimi?" Hän kysäisi mielenkiinnosta. Jospa nimi herättäisi jotain hänen muistissaan.

Teana punastui rajusti. Hän pelaa likaista peliä!! Kehuu minua, muttei tunnista minua!! Argh, mitä minä teen?! Ääneen hän sanoi:
"Hmm, asun tässä lähistöllä. Nimeni on...sinun ei tarvitse sitä tietää, mutta olen Red Pearl Mermaid Princess. Että ihan miten vain kutsut minua."
Teana huokaisi mielessään. Hän oli melkein paljastanut oman nimensä! Noh, kertoi hän, mikä hänen tittelinsä oli..jos poika edes sitä ymmärsi.
Ai hitsi, ilta on jo pitkällä! Kohta on iltapala!! Teana hätäili. Mitä hän sanoisi Kazuolle?!
"Hmm, minun pitää mennä, koti kutsuu. Oli...hauska tavata", Teana nousi kiveltä ja hymyili pojan suuntaan. Äkkiä, äkkiä!
"Odota! Entä jos haluan tavata sinut uudelleen?" Kazuo pysäytti Teanan. Täytyihän hänen ottaa selville, kuka tämä tyttö oikeasti oli..

Teana sävähti. "Entä jos haluan tavata sinut uudelleen?" Pojan sanat kaikuivat hänen mielessään. Niin tietysti! Jos hän haluaa nähdä minut merenneitona uudestaan..ihmisenähän hän ei voi paeta minua!! Hmm...jospa..? Teana mietti. Hän otti yhden helmen pois käsinauhastaan ja sukelsi pinnan alle. Sitten hän nousi suoraan Kazuon eteen. Poika hätkähti, yllätyksestä varmaankin. Lempeällä äänellä Teana sanoi:
"Tässä. Kun sanot nimeni, tai ajattelet sitä, Red Pearl Mermaid Princess, tulen luoksesi niin pian kuin pystyn. Tai ainahan sinä voit tavata minut täällä? Ole hyvä..." Puhuessaan Teana nosti pojan oikean käden, ja laittoi helmen siihen. Ennen kuin hän sukelsi taas pois, suikkasi Teana suukon pojan poskelle.
Kazuon silmät laajenivat. "Nähdään..." Teana kuiskasi, ja sukelsi pois, jättäen pojan punastumaan rauhallisuudessa.

Luku 11.
"Soreha anatano chuushin kara , watashi no chuushin kara kuru ,
Soreha watashitachi no chuushin nono nakani aru .
Soreha anatano chuushin no nakani aru !"
"Teana!! Lopeta laulaminen!" Hanon motkotti. Oli aamu, ja Teana, Hanon ja Seira olivat lähdössä Noelin valtakuntaan.

Teana näytti kieltään Hanonille. Miksi hänen pitäisi lopettaa laulaminen, jos Hanon puolestaan mökötti? Seira vilkuili kumpaakin, yrittäen päättää kumman puolelle menisi. "Miksi minä lopettaisin laulamisen?! Sinä mökötät, en pidä siitä!!" Teana syytti.
"Minä lopetan mököttämisen heti, kun kerrot Kazuo-kunista!! Tai kun lopetat laulamisen!" Hanon huusi. Riita oli alkanut.
"Um...hei...Teana..Hanon..meidänhän pitäisi pelastaa Noel..." Seira yritti mennä heidän väliinsä. Mitään ei tapahtunut.
"LOPETTAKAA!" Seira huusi, nyt jo vihaisena. Hän motkotti tytöille:
"Meidän pitäisi pelastaa Noel, ja te vain riitelette! Minä olen teitä nuorempi, ja en riitele tuommoisesta asiasta! Teidän pitäisi olla lähestulkoon aikuisia!" Hanon ja Teana katsoivat toisiinsa noloina. Seiran puheissa oli perää, he vain eivät...myöntäisi sitä.
"Krhm...eikö sitten lähdetä?" Hanon kysyi, vieläkin hiukan nolona. Teana ja Seira nyökkäsivät. Oli aika pelastaa Noel!

"Hrrr, kuvittelenko minä, vai onko vesi täällä kylmempää?" Teana vapisi hiukan, lähempänä Noelin valtakuntaa. Merivesi oli aivan varmasti ollut lämpimämpää aikaisemmin, eihän hänellä ollut kylmä ennen!! Seira nyökkäsi ja sanoi hiljaa:
"Kyllä se on. Mehän olemme Eteläisellä Jäämerellä. Veden kuluu olla kylmempää." Teana irvisti. Hänelle oli aivan sama kuuluiko veden olla jonkinasteista, hän ei vain pitänyt kylmästä! Tosin...kai se oli hyvä hinta, kun he saisivat Noelin takaisin. Jos-vaihtoehtoa ei ollut!!

Yhtäkkiä kaikki kolme prinsessaa pysähtyivät. Heidän eteensä olivat ilmestyneet kaksi isoa kuplaa, tummansininen ja violetti, sekä kaksi tyttöä.
Teana hätkähti. Keitä he ovat?! Eivät ainakaan Mei, Kiara tai Shina!! Ja onko noissa kuplissa...? Hän ajatteli kiivaasti. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kysyä kysymystään, Hanon ehti ensin.
"Miksi heillä on sekä Noel että Caren mukanaan?! Mitä logiikkaa he käyttävät?!!" Hanon puuskahti hiljaa. Seira katsoi tyttöön hiukan pitkään:
"Mutta eikö se ole meille eduksi? Jos saamme molemmat heräämään, enää Rina, Coco ja Luchia nukkuvat!" "No on se niin...mutta että he tekevät sen tahallaan! Aivan kuin...äh, en minä tiedä. Kuka haluaa puhua noille tytöille? Teana?" Hanon myöntyi ja katsoi Teanaa kehottavasti. Teanan teki mieli pudistaa päätään, mutta: Jos teen niin, saammeko heitä hereille?...Äsh, minä puhun! Ja hän selvitti kurkkuaan:
"Um...näin ensiksi. Keitä olette?"

Nuorempi tytöistä avasi suunsa. Kirkkaalla, lapsenomaisella äänellä hän sanoi:
"Minä olen Miona. Ja isosisareni tässä vieressä on Yuuna. Te olette Teana-sama, Hanon-sama ja Seira-sama. Ja antakaas kun arvaan: Te haluatte Noel-saman ja Caren-saman hereille? Turha toivo." Yuuna, vanhempi tytöistä, nyökytteli päätään. Hän iskosti katseensa Seiraan.
"Ymmärtääkseni sinä pakenit Teana-saman ja Hanon-saman avulla? Miksi? Etkö sinä pitänyt meistä?" Yuuna kysyi hiukan surumielisesti.
Seira tuhahti. "Tokihan minä pidän teistä. Te vain vaivutitte minut uneen ja valtakuntani myös. Sekä ystäväni. Miksi en pitäisi teistä?" Seira sanoi sarkastinen sävy puheessaan. Teana ja Hanon taistelivat hymyä vastaan. Tämä oli uusi puoli Seirassa. Mutta Yuuna ei hätkähtänyt. Hän vain jatkoi hiukan surumielistä tuijotustaan. Teana alkoi tuntea olonsa hiukan...levottomaksi. Kätkeäkseen sen, hän katsoi suoraan Yuunaa silmiin, ja kajautti kovalla äänellä:
"Noniin, tiedämme, että jahtaatte meitä, jotta saisitte meidät nukahtamaan. Mutta miksi te teette niin? Mitkä teidän motiivinne ovat?" Pieni hiljaisuus seurasi kysymystä. Lopulta Yuuna siirsi katseensa Seirasta Teanaan. Ilme oli edelleen hiukan surumielinen, mutta siinä oli häivähdys...kiukkua. Yuuna sanoi hiljaa:
"Me vain haluamme hallita meriä myös. On vain reilumpaa, että joskus joku muukin saisi hallita kuin vain TE."
Kaikki kolme prinsessaa jähmettyivät paikoilleen järkytyksestä. Mutta kun Hanon liikahti hiukan, kuin syöksyäkseen Noelin luo, avasi Miona suunsa, ja alkoi laulaa yhdellä nuotilla ja lujaa. Kaikki kolme prinsessaa painoivat kädet korvalleen ja kiljuivat kivusta.

[jatkuu...]