auringonlasku

Nita istuskeli kivellä ja ihaili auringon laskua.
" Tämä ihana näky. Aah. Se on aina pakko nähdä. Kun taivas muuttaa väriään"
Nita mietiskeli.
" MIssähän Noel ja Caren on?" Hän mietti, ja katsoi taas ihanaa auringonlaskua.
Nita päätti ruveta laulamaan, hän rupesi laulamaan legend of mermaidia.
" Nanairono kaze ni fukarete" Hän aloitti. Nita hyppäsi mereen ja jatkoi laulamista.
ihanaa laulaa! Hän ajatteli innoissaan.

// sori lyhyt aloitus, mutta mukaan vaan//

(Luo hahmolle uusi tunnus, ettei tule sekaannuksia hahmojen suhteen ja mahdollistetaan nimimerkkien hallussa pito, ettei toiset saa niitä myös käyttöönsä.)

Aoko heilautti tulenpunaista pyrstöään ja ui eteenpäin. Jokin hänen mielessään sai hänet tuntemaan surua. Miksi hänen oli täytynyt jättää valtakuntansa Itämerellä? Toki hän ymmärsi itsekin, että hänen oli saatava kokemusta merenneitoprinsessana olemisesta ja että hänen olisi siksi löydettävä toiset seitsemän prinsessaa pyytääkseen heiltä apua, mutta oli ollut tuskallista lähteä. Itämeri saastui kovaa vauhtia, ja merenneitojen oli tehtävä kaikkensa, ettei se tuhonnut koko valtakuntaa. Aoko olisi niin mielellään halunnut jäädä auttamaan, mutta vanhimmat olivat vakuuttaneet, että hän auttoi parhaiten näin. Ei siis varmaan pitäisi valittaa.

Ylhäältä, merenpinnan yläpuolelta siivilöittyvä valo alkoi muuttua punertavammaksi. Aurinko laski. Hetkeksi Aoko nosti päänsä pinnan yläpuolelle ja nautti valosta. Taivas oli niin punainen, että se näytti olevan liekeissä, ja valo syvensi kauniisti hänen hiustensa ennestäänkin oranssinpunaista väriä.

Samassa hän kuuli musiikkia. Joku lauloi. Merenneito? Aokon sydän hypähti toiveikkuudesta ja hän lähti uimaan äänen suuntaan. Laulu kuulosti Legend of Mermaidilta. Mikä ihana kappale... Aoko kuuli loiskauksen, kun merenneito sukelsi ja painui itsekin pinnan alle. Ääni tuli lähemmäs, ja Aoko alkoi myös laulaa.

"Nanatsu no umi no rakuen
Arashi no yoru no ato ni wa ai wo tsutaerutame inochi ga mata umareru
Nanatsu no umi no MERODIA
Daremo ga itsuka wa koko wa tabidatsu hi ga kitemo
Watashi wa wasurenai."

Samassa hänen eteensä ilmestyi merenneito. Tämä ei ollut merenneitoprinsessa, siitä Aoko oli varma, mutta hän näytti silti etäisesti tutulta. Tytöllä oli hulmahtelevat, upean väriset liilaan vivahtavan siniset hiukset ja harmaat silmät sekä sininen pyrstö. Hän vaikutti suunnilleen Aokon ikäiseltä, ehkä hieman nuoremmalta, mutta he olivat täsmälleen samanpituiset. Tytön ulkonäöstä tuli ensimmäisenä mieleen Pohjoisen Jäämeren valtakunta, jota hallitsi prinsessa Noel, mutta jokin hänessä viittasi myös Eteläiseen Jäämereen, Carenin valtakuntaan.

"Kuka sinä olet?" Aoko lopulta kysyi.

//Haittaako jos tulen mukaan?//
Sara Käveli pitkin rantaa ja antoi raikkaantuulen leyhytellä hänen pitkiä hiuksiaan.
"Ehkä oli sittenkin hyvä ajatus tulla käymään maanpinnalla." Sara ajatteli ja katseli auringon laskua, silloin hän kuuli laulua jostain.
"En tiada olla yksin täällä." Sara arveli ja päätti mennä vilkaisemaan hieman lähempää.
Sara hyppäsi mereen ja ui siihen suuntaan jossa hän kuuli laulua, pian hän näki kaksi merenneitoa ja Sara pyshähtyi ja jäi vähän kauemmas sillä ei halunnut tunkeilla.

//Sori tuli vähän lyhyt.//

Nita pelästyi Aokoa ja lensi kiveltä järveen.
" Aih, anteeksi. Säikäytit" Nita nauroi.
" Aa. Olen Nita. Perin Noelin valtakunnan, kukas sinä olet" Nita kysyi uteliaana Aokolta.
Nita huomasi kauempana Saran, Sitten hän sanoi
" Ei voi olla. Onko tuo oranssi merenneito, Sara!" ja Nita näytti hyvin innostuneelta. Hän oli aina ihaillut Saran ääntä.

//lyyhyyt//

//Kuka hän mahtaa olla?// Aoko ihmetteli mielessään ja tuijotti Nitaa. //Hän muistuttaa niin kovasti prinsessa Noelia, mutta jokin hänessä saa myös automaattisesti prinsessa Carenin kasvot pomppaamaan mieleen. Kuka hän oikein on?//
"Olen Aoko Aira, Itämeren Red Pearl Mermaid Princess", Aoko esittäytyi. "Tuletko prinsessa Noelin valtakunnasta? Tummansinisten merenneitojen valtakunnasta? Tunnetko Caren-chanin?" //Mahdankohan taas kysellä liikaa//, Aoko mietti apeana. Hän muisti, miten häntä oli nuorempana haukuttu pieneksi lörpöttelijäksi, koska hän oli kysellyt jatkuvasti. Sen seurauksena hän oli alkanut sulkeutua hiljaa itseensä ja alkanut muuttua hiljaisemmaksi, mutta joskus hänenkin kielenkantansa kirposivat.

Samassa Aoko tunsi jotain lämmintä kaulallaan. Seashell Locket oli alkanut hehkua ruusunpunaista valoa. Yleensä se tarkoitti sitä, että toinen merenneitoprinsessa oli vaarassa tai lähettyvillä. Aoko nosti hämmästyneenä katseensa Nitaan. Ei, vaikka tyttö olikin sanonut perivänsä Noelin valtakunnan, hän ei ollut vielä merenneitoprinsessa. Kuka sitten...?

Aoko käänsi päätään oikealle ja huomasi vielä kolmannen merenneidon. Tämä ei ollut lapsi, vaan ainakin kymmenen vuotta Aokoa itseään vanhempi. Tällä merenneidolla oli pitkät, oranssit hiukset ja pyrstö, ja ruskeat silmät näyttivät tuikeilta ja vakavilta. Lisäksi tällä kertaa Aoko tunnisti merenneidon.
"Prinsessa Sara!" hän huudahti ja taipui kumarrukseen.

" T-tulen" Nita sanoo, ja vastaa sitten seuraavaan kysymykseen " Tunnen, Noel ja Caren ovat serkkujani" Nita virnuilee, ja kääntää sitten katseensa takaisin Saraan. Hänkin kumartuu.

Vau. En ole ennen tavannutkaan punaista merenneito prinsessaa. Hän on erilainen kuin muut. Vaikuttaa myös saman ikäiseltä kuni minä, saisikohan hänestä kaverin?

Nita uskaltautuu kohta kysymään Aokon ikää.
" Ja, siis itse olen kymmenen, ihan kohta 11"

Nitaa rupeaa laulamaan legend of mermaidia
" Nanairo no kaze ni fukarete" Hänen kaunis äänensä kaulottaa
" Tooi, misaki wo mezashiteta
Yoake mae kikoeta merodii
Sorewa totemo natsukashi i uta"

Aoko hymyili ilahtuneena. Nita tuntui mukavalta.
"Olen 11 vuotta vanha", hän sanoi hieman ujosti. "Mutta ei se mitään. Tahtoisitko olla ystäväni? Minulla ei ole vielä yhtään..."

Nita alkoi taas laulaa Legend of Mermaidia. Sara näytti kuuntelevan sivusta.
//Onpa hänellä kaunis ääni//, Aoko mietti. //Noel selvästi tiesi, mitä teki valitessaan hänet seuraajakseen. Yleensähän kyllä edellisen prinsessan kadotessa tai kuollessa syntyy uusi prinsessa, mutta näemmä on tällainenkin vaihtoehto. Hassua, en olekaan ennen kuullut siitä.//
Aoko hymyili taas ja alkoi myöskin laulaa.

"Kiseki wa meguru bouken
Yasashii haha no negai wo mune ni idaki nagara daremo ga tabi wo shiteru
Hoshi furu yoru no FANTAJIA
Afureru namida to inori dare ni mo wakaranai
Mirai wo terashiteru"

Kun he olivat lopettaneet, Aoko uskaltautui pyytämään Nitalta apua asiassa, jonka tähden hän oli näille kulmille tullut.
"Sanoitko olevasi Noelin ja Carenin serkku? Voisitko siinä tapauksessa auttaa minua? Valtakuntani vanhimmat käskivät minun etsiä loput seitsemän merenneitoprinsessaa saadakseni heiltä opetusta prinsessana olemisesta. Heidän mukaansa... en ole vielä valmis hallitsemaan Itämerta", hän mutisi surullisena. "Mutta jos voisit auttaa minua..." Silloin hän muisti jälleen Saran ja kääntyi tämän puoleen. "Entä te, Sara-chan? Voisitteko auttaa minua?"

" Tietenkin ollaan kamuja" Nita hymyili.
Hän vastasi Sanoitko olevasi Noelin ja Carenin serkku?
" Kyllä." Nita sanoi ja sanoi sitten taas.
" Tietenkin autan, Noel on maan päällä, meidän pitää vain löytää hänet jostain" Nita virnisti. Hän oli vihdoin löytänyt ystävän.
Sitten Nitalle pälkähti:
" Muuten, sinulla on kaunis laulu ääni"

Sara tajusi tulleensa huomatuksi ja ui lähemmäs. "Keitä te olette?" Sara kysyy vähän töykeästi vaikka ei sitä tarkoittanutkaan. "Näyttävät olevan merenneito prinsessoilta ja tuo toinen näyttää hiukan Noelilta, tosin on hänessä Karenia ja tuota toista en myöskään tunne." Sara ajatteli ja katseli molempia. "Ovatpa he nuoria, tässähän tuntee olevansa ikivanha." Sara ajatteli.

"Ei sinun tarvitse kumartaa." Sara sanoo Aokolle ja alkoi sitten kuunnella toisen laulua. "Laulaapa hän hyvin." Sara ajatteli ja muisti Gaiton. "Toivottavasti hän ei ole huomannut poissa oloani." Sara mietti sitten hän kuuli kysymyksen. "Jos minusta voi olla jotain apua." Sara sanoi. "Ehkä voin korvata omalle valtakunnalleni tekemän tuhon." Sara mietti

Aoko hymyili Nitalle.
"Kiitos. Sinäkin laulat hyvin." Sitten hän kuuli Saran vastaavan myöntävästi pyyntöönsä. Aoko hymyili leveästi ja hetken ajan hänen teki melkein mieli halata Saraa.
"Voi, kiitos! Kiitos oikein paljon!" hän huudahti iloisena. Sitten hän ryhdistäytyi. "Nimeni on Aoko Aira. Olen Itämeren Red Pearl Mermaid Princess, mutta valtakuntani vanhimpien mielestä en ole vielä tarpeeksi... no... he kuitenkin käskivät minun etsiä loput prinsessat ja pyytää apua. Olen todella kiitollinen, jos voisitte opettaa minua."

" Tietenkin. Itseasissa minunkin pitää vielä harjoitella" Nita vastasi ja virnisti hassusti.
Meidän pitää nyt mennä etsimään?
" Lähdetäänkö etsimään Noelia, ja muita merenneito prinsessoja?" Nita kysyy hämmästyneenä.
Hän katsahtaa Saraa ja Aokoa vuorotellen.
Nita virnistää, ja vinkkaa silmää.
" Saatanpa tietää missä Noel on..."

"Voi, kyllä!" Aoko huudahti iloisena. "Tiedätkö missä hän on? Todella? Voitko näyttää minulle?"

" Uskon ainakin. Tiedän hänen lempipaikan, seuraa minua" Nita sanoi innostuneena, ja rupeaa vaihdilla uimaan kohti rantaa.
Nita muuttui ihmiseksi, ja vähän aikaa hän käveli miten sattuu.

// vaihtuu paikka//

*seuraa Nitaa pinnalle, muuntuu ihmiseksi ja seuraa uutta ystäväänsä*

*Seuraa toisia pinnalle ja muuttuu ihmiseksi.* "Gaito, tulen pian takaisin." *Ajattelee ja vilkaisee merta takanaan.*