Merenrannalla, yllätyksiä...!!

"Siis merenneitoprinsessat EIVÄT kykene esim. aistimaan, jos lähellä on toinen merenneitoprinsessa?" Mika kysäisi. "Meinasin, että jos olisikin käynty niin onnekas sattuma, että hän olisikin jo täällä... mahdollista, vaikkakin pienellä todennäköisyydellä."
Mika tunsi olonsa jotenkin kummaksi. Vatsanpohjassa tuntui lepatusta, hän tunsi melkein leijuvansa. Hiiteen todennäköisyydet, hän halusi käyttää jokaisen mahdollisuuden, jotta löytäisi pienen merenneitonsa!
"Muuten", hän sanoi äkkiä, "olit kai tavannut tämän Teanan, siis silmästä silmään? Viitsisitkö kuvailla häntä, noin niin kuin ulkönäöltä? Mielellään merenneitomuodossa."

[pelaan nyt sekä Hanonilla että Nagisalla tässä viestissä,muuten tulisi liian lyhyet viestit!!!]

Nagisa
Nagisa hymyili hiukan hajamielisen näköisenä Hanonin innolle.
Mihinköhän soppaan hän oli liittynyt? Oliko tämä mahdollisesti hyvä vai huono juttu?Tosin...ihmisiä piti aina auttaa...ja hän sai olla pitkästä aikaa Hanonin kanssa.Joten, Nagisa päätti pysyä hiljaa, seuraten tilannetta..

Hanon
"Hmm...kyllä minä ainakin jotenkin pystyn! Ja minusta tuntuu..että hän voisi olla täällä. Mutten tiedä, missä täällä", Hanon vastasi Mikan kysymykseen. Nyt kun Teanan aistimisesta puhuttiin, Hanonista tuntui, kuin Teana oikeasti olisi lähellä.
Hanon havahtui mietteistään ja katsoi Mikaa. Hän kertoi:
"Olenhan minä. Yksi parhaista ystävistäni. Ja voin toki kertoa hänen ulkonäkönsä! Punainen pyrstö, vaaleat hiukset, toinen silmä piilossa etutukan alla, vihreät silmät, kädessä ja pyrstössä ketju, joissa on meritähti. Riittääkö?"

Mika pudisti pettyneenä päätään.
"Ei se ole hän... hänellä oli leiskuvan punaiset hiukset", hän sanoi hiljaa, mutta lisäsi sitten hieman reippaammin: "Mutta ehkä hän sattuisikin tietämään jotain minun merenneidostani! Aina voi yrittää!"

Hanon
"Oh...olen pahoillani. Mutta! Teana tosiaan voisikin tietää jotain tästä sinun merenneidostasi! Etsitään hänet!" Hanon sanoi päättäväisesti. Hän tunsi Teanan läsnäolon, nyt hänet pitäisi vain löytää!
//Tosin hän on ollut niin vähän aikaa prinsessana että hän ei välttämättä tiedäkään tuota merenneitoa...// Välähti Hanon mielessä. Päättäväisesti hän kuitenkin sysäsi ajatuksen mielensä pohjalle.
"Jakaannutaan! Jos minä etsin merestä, ja te maalta?" hän katsoi poikia.

{{Kökköäää. Anteeksih!}}

(Ei ollenkaan kökköä, hyvää tekstiä tuo on.)

"No, öh..."
Mika tunsi itsensä neuvottomaksi. Tämä Teana vaikutti hyvältä mahdollisuudelta, parhaalta vuosiin, mutta eihän hän edes tuntenut tyttöä! Miten hän tunnistaisi tämän? Ja tunsiko Nagisakaan häntä? Entä jso he vain kävelisivät ohi tajuamatta ollenkaan, että tuossa oli tyttö jota he hakivat? Epävarmana Mika alkoi purkaa ajatuksiaan ääneen ja katsoi samalla Nagisaa.
"Miten ihmeessä me tunnistamme hänet?" Mika paukautti. "Siis, tunnistanhan minä joskus merenneidot, mutta se ei ole pomminvarmaa... enkä minä edes tunne koko tyttöä!" Hän käänsi kysyvän katseensa Hanoniin, josko tytöllä olisi idea.

"No tuotaaaaaaaaaaaa...Nagisa on nähnyt hänet! Ihmisenä ja merenneitona!" Hanon sanoi. Tämä olikin ongelma. //Jospa minä vain kuvailen Teanaa hänelle?//
"Teanalla on merenneitomuodossa keltaiset hiukset, ja punainen pyrstö. Ihmisenä hänellä on vaaleanruskeat hiukset ja...punainen simpukka kaulalla.
Eiväthän nuo kummoiset tuntomerkit ole, mutta...parempaan en pysty." Hanon kohautti olkiaan pahoittelevasti. Toivottavasti hän löytäisi Teanan vedestä, hänellä oli ikävä!
"Joten, aloitetaanko?"

"No... olkoon." Mika tunsi itsensä edelleen vähän epävarmaksi, mutta päätti kuitenkin myöntyä. Ja jos Nagisa oli kerran nähnyt hänet aikaisemmin, homma ei ehkä ollutkaan täysin toivoton.
"Eli sinä merestä ja minä ja Nagisa maalta, niinkö se meni?" hän kysyi ääneen. "Okei, kyllä se minulle sopii. Entäs Nagisa?" Hän käänsi katseensa poikaa kohti, joka oli ollut aika hiljaa koko ajan.
//Toivottavasti hän suostuu//, hän ajatteli. //Tämä voi olla paras mahdollisuuteni vuosiin!//