kendo poika haahuilee

Aoko punastui rajusti Micun kehuessa häntä kauniiksi.
//Mitä hän oikein flirttailee, hän on minua ainakin kolme vuotta vanhempi...//, hän ajatteli. //Tosin Yukill ja Aquallakin oli saman verran ikäeroa ja heillä meni suhteellisen hyvin... siihen asti...//
"Tulin opiskelemaan", Aoko sanoi. "Valtakuntani Neuvosto sanoo, että minulla on vielä paljon oppimista hallitsemisesta... hekin pitävät minua pelkkänä pikkutyttönä." Aokon kädet puristuivat tämän huomaamatta nyrkkiin. "Aqua oli ainoa, joka todella ymmärsi minua ja hän jopa seurasi minua tänne. Kuitenkin... vähän aikaa sitten... en ole ihan varma, mikä häneen oikein meni, mutta hän vain... no, hän kääntyi minua vastaan, koko Ocean Melodya vastaan. Ja kyllä, hän on... paha paha. Hän on saavuttanut paljon uusia voimia ja on... miten se menikään? "Varteenotettava uhka kaupungille." Tilanne voi kehittyä vielä tosi pahaksi, jos en voi tehdä mitään."

"Auts." Micu hieroi päätään. "Sepä ikävä juttu. Mitä asian hyväksi sitten voidaan tehdä? Kuulostaa vakavlta" Jossakin Micun kehoa värisytti paljon. Paremminkin kivisti. Micu tunsi kuinka hänen kylkiään ja käsivarsiaan alkoi polttaa valtava kipu vanhojen muistelmien takia. Micu näki edessään pelkkää mustaa, miehen makaamassa maassa ja hänet itsensä nuorempana. Mitä se oikein oli? Huomaamattaan Micu on vajonnut tuolissa alaspäin puristian käsiään ja vakeroiden, kunnes havahtuuu jälleen ja korjaa ryhtinsä. "....En tiedä mitä tuo äsköinen oli, mutta uskon sen viittaavan menneisyyteeni.. Näin äsken iteseni yltäpäältä veressä vanhemman pojan viereltä.. koko muistelmo sattui joka kolkkaan.." Micu tuijotti tyhjänä eteenpäin kykenemättä jatkamaan. /Mitä hiivattia tuo okein oli?/

Aoko säpsähti Micun lyyhistyessä penkillä ja istui hetken ajan täysin lamaantuneena paikallaan. Pojan koottua itsensä jälleen hän huokaisi helpotuksesta.
"Mitä tuo oli?" hän kysyi huolestuneena ja kosketti varovasti Micun käsivartta. Tämä puristeli käsiään nyrkkiin ja vastasi:
"... En tiedä mitä tuo äsköinen oli, mutta uskon sen viittaavan menneisyyteeni.. Näin äsken iteseni yltäpäältä veressä vanhemman pojan viereltä.. koko muistelmo sattui joka kolkkaan.."
"Menneisyyteesi...?" Aoko toisti. Micuhan oli sanonut, ettei muistanut paljoa menneisyydestään... mutta tämä herätti väkisinkin Aokon mielenkiinnon. Hänen teki mieli ottaa asiasta selvää. Ja samalla... jos poika nyt suostuisi ja kykenisi auttamaan...
"Osaatko sinä taistella?" Aoko kysyi. "Jos osaat, voisimme tehdä sopimuksen. Sinä autat minua saamaan Aquan takaisin ja minä voin vastineeksi auttaa sinua etsimään tietoa menneisyydestäsi." Aoko hymyili vaisusti ja ojensi kätensä. "Mitä sanot?"

Micu tuijotti Aokoa ja hieroi päätänsä. "Oikeastaan en ole varma oliko se menneisyydestäni.. Mutta kaippa sen on pakko, kun olin siinä itsekkin." Micu havahtuu Aokon yllättävää kysmystä ja miettii hetken. Mihin kummaan tyttö tarvitsee taistelutaitoja? "No nyt kun kerra kysyt. Olen korkeimmalla tasolla kendo kerholla. Sanovat luonnon lahjakkuudeksi.. keltä lienee sen perinyt.. mutta menneisyydestään olisi kiva kuulla.." Micu läimäyttää yhtäkkiä käden yhteen innostuneena. "mieti! Jos mun mutsi ja faija olis vaikka jotain tosi siistei tyyppei? " Nauraa Micu ja tarttuu samalla tytön käteen. "Diili on sovittu! Mä näytän sulle mun mahtavimmat taidot ja sä autat mua mun pöllähtäneen pään kanssa." Nauraa Micu

(tulin tänne teitä häiritsemään=))

Aale liikkui kaupungilla yksinään ja näki Aokon ja jonkun pojan juttelemassa kauempana ja menikin juttelemaan heidän kanssaan.
"Hei Aoko" Aale sanoi ja kääntyi pojan puoleen:
"Olen Aale, sinä olet...?"

(Anteeksi, tuhannesti anteeksi. Yritän saada inspikseni takaisin.)

Aoko tunsi äkkiä itsensä taas melkein räjähtävän iloiseksi ja ennen kuin hän ehti estää itseään, hän halasi Micua tiukasti.
"Mahtavaa!" hän sanoi riemuissaan. "Kiitos tosi paljon, Micu! " Samassa hän kumminkin tajusi, mitä oli tekemässä, ja päästi nopeasti irti kasvot karahtaneina punaisiksi. //Voi nolo... toivottavaati hän ei luule että olisin ihastunut häneen tai jotain...// Hän avasi suunsa pyytääkseen anteeksi, kun hän kuulikin äkkiä tutun äänen.
"Aale!" hän huudahti yllättyneenä. "Moi taas! Ettekö te olleetkaan harjoittelemassa?"