Yuuki kahvilassa.

Yuuki heilauttaa lyhyitä vaaleita hiuksiaan. Hän päättänyt ennen sisälle astumista, että tilaisi jotakin uutta, jota ei ole ennen tilannut Pearl Cafessa. Nuori neiti astuu sisälle päättäväisin elein.
"Hei. Mitä haluisitte?" Kysyy heti kassamyyjä. Yuuki pohtii hetken. Mitä hän nyt sitten tilaisi. Yuuki tarttuu menuun ja päätyy "mermado" salaatti leipään ja eväkäs-teehen. Yuuki maksaa ostoksensa, ja siirty läheiseen pöytään. Pöydän pinta on kuvioitu simpukoin ja levin. "Ocean Melody..." huokaisee hän raksaasti. Hänelle siirtyisi vastuu Ocean Melodystä lähikaoina, kun Clef oli päätynyt jäämään eläkkeelle hommistaan. Sen hän oli saanut tietää aiemmin päivällä.

"Olisi mukava saada seuraa.. Nojaa. Ehkäpä joku utelias istuutuu seuraani hetken kuluttua..?" Pohtii Yuuki.

Hene Yumekacha tuijottaa tiiviisti kahvilan ulko-ovea. Hän on päättänyt tunnustaa Rikulle salaisuutensa: että hän tarvitsee koulutusta, vieläkin, voimiensa kanssa. Vaikka Hene onkin jo 17-vuotias, hän haluaisi käydä vielä koulua. Vaan hah, eipä onnistu. Säännöt ovat sääntöjä.

/Missä se Riku viipyy?!/ Hene ajattelee juuri kun kahvilan ovi aukeaa. Mutta sisälle ei astunutkaan Riku, vaan joku blondi tyttö. Hene jää tuijottamaan tyttöä. Ei epäkohteliaasti, kuten tyttöjä jotka flirttailevat Rikulle, vaan pikemminkin uteliaasti. Ehkä hän saisi tuosta tytöstä itselleen ystävän, hänellä kun ei niitä ollut liiemmin.

Hene huokaisee. Hitaasti hän nousee pöydästään ja astelee tytön luo. Hymy kasvoillaan Hene hihkaisee:
"Hei! Saako tähän istua?"

Noel istui Yuukin viereissä pöydässä. Hänellä oli pirtelö, jota hän joi vähän väliä. Noe, huokaisi.
Hänellä oli tylsää. Ei yhtään juttu seuraa, ei kavereita, eikä Noel edes tiennyt missä muut merenneitoprinsessat ovat.
Noel huiskasi hiuksiaan pois silmien edestä. Hän näki viereisessä pöydässä Yuukin, Noelin silmät suurenivat vähän, mutta pian hän palasi omaan maailmaansa. Noel hörppäsi pirtelöä. Hän katsoi Koruaansa, joka kimalteli Pearl cafen valoissa.

Yuuki säpsähtää paikalle saapunutta tyttöä. Uteliaani hän nousee pöydästä ja viittaa viereiseen tuoliinsa. "Toki voit liittyä seuraan. Kaipasinkin jo seuraa." /Mahtaako hän olla uusi näillä main. Ei näytä tutulle. Minä jos joku tiedän uusimmistä asukeista, koska ylläpidän Ocean Melodyn kaupunkia/. Yuuki avaa pienen luettelonsa. Hän olisi hyvin voinut loitsua saadakseen haluamansa tiedon, mutta ei halunnut plajastaa guru-clefin opettamia taikoja. Hänen tulisi pitää ne salassa muilta niin kauan kuin mahdollista, sillä nuo maagiset paljon puhuvat voimat siirrettiin seuraavalle mahdolliselle "hallitsijalle" tai hallitsijan 'oikealle'-kädelle.

"Hei, Oletko uusi täällä?" Kysyy Yuuki samalla, kun selaa uetteloa ja huomaa uuden osoitteen ilmestyneen. Tyttö oli siis muuttanut Hotelli huone 1:n. "Olen Yuuki. Asun Ocean Pearlin asuntoloissa" Hymyilee hän rohkaisevasti ja katsahtaa ympärilleen. Hän näkee viereisen pöydän yksinäisen tytön. /Kaipaakohan hänkin seuraa?/

Hene hymyilee tytölle. "Kiitos. Totta puhuen minäkin kaipasin seuraa" , Hene sanoo istuutuessaan tytön viereen. Ihaillen hän katsahtaa tytön hiuksiin ja itsevarmaan olemukseen. Olisipa hänkin tuollainen...

"Hei, oletko uusi täällä? Olen Yuuki", tyttö, eli Yuuki, kysyy. Hene hätkähtää hiukan. Oliko hän uusi? Olihan hän vastikään muuttanut hotelliin, mutta...hän oli myös vaellellut ympäri kaupunkia koko ikänsä. Aina kuusivuotiaasta lähtien.
"Noh...tuota...sanotaanko että olen ja en. Se on pitkä juttu", Hene vilkuilee toisiin pöytiin. Hei, viereisessä pöydässä istuu myös joku yksinäinen. /Pitäisiköhän...?/

Noel huomaa Yuukin ja Henen katseet. Noel nousi pöydästään, ja meni Yuukin ja Henen pöydän vierelle. Hän kysyi:
" Ei kai haittaa jos liityn seuraanne" ja hymyili rauhallisesti.
Noel istuutui pöytään, ja otti simpukka korunsa takaisin käsiinsä.
Noelia huolestutti. Hänelle annettiin tehtävä: huolehtia Nitasta.
Noelia huoletti koska hänellä ei ollut edes aavistustakaan missä Nita mahtoi olla.

Noel katsoi taas Yuukia ja Heneä.
" Ai niin. olen Noel"

Yuukin uteliaisuus saa vallan. "Aivan ymmärrän. Olen utelias, koska itse olen asunut koko ikäni täällä. Opiskelen paikallisessa huippu koulussa. Haluan magia alan ammattilaiseksi. Clef-sensei on minun kasvattajani." Samassa Yuuki huomaa pöytyään tupsahtaneen tytön. "Hei Noel. Olen Yuuki Toki voit liittyä seuraamme, ellei sinua haittaa Hene?"

Noel vastaa rauhallisesti
" Olen tumman sininen merenneito prinsessa"

Samassa pearl cafen sisälle ryntää Nita.
" Noel! löysinpäs!" Hän sanoo, ja menee Noelin luokse.
" A-ai hei Nita" Noel vastaa, kuitenkin vähän hämmästyneeseen sävyyn, mutta näyttää rauhalliselta.
" Minä sain uuden kaverin, ja hän saa selittää miksi tulimme tänne" Nita sanoo ja näyttää ovea.

Sara kävelee sisälle ja huomaa Noelin. "Hei Noel." Sara sanoo ja kävelee toisten luo välittämättä siitä että pari viereisen pöydän kundia tuijottaa häntä. "Sinulla näyttää olevan ystäviä." Sara sanoo. Vilkaisten ympärilleen. "Vilkas paikka, näyttää olevan hyvin suosittu." Sara ajattelee. "Mhin se sinun ystäväsi katosi." Sara kysyy Nitalta.

" Aih, Hei Sara" Noel sanoo innoissaan kun huomaa Saran.
" no, enpä nyt kamalasti ole löytänyt uusia kavereita" Noel vastaa.
Hän katselee Nitaa, joka epäröi.

Nita mietiskelee vähän aikaa ja katselee ympärilleen.
" Hmm... Eksyiköhän jonnekkin? Entä jos meri demonit sieppasivat hänet?" Nita sanoo rapsuttaen päätään.
" Vai.. Onkohan hän hidas juoksemaan?"

"Hän on kai eksynyt." Sara sanoo. "Toivottavasti hän ei ole joutunut meri demonien sieppaamaksi." Sara ajatteli huolissaan, peläten juuri sitä mahdollisuutta. "Juoksit sitäpaitsi aika lujaa tänne, joten hän ei ehkä ole pysynyt perässä." Sara sanoo. Kätkien huolestuneisuutensa.

"Oletko muuten nähnyt muita merenneitoprinsessoja?" Sara kysyy Noelilta. "Sinä kai enemmän näet heitä kuin minä." Sara sanoo.

Samassa Aoko ilmestyi ovensuuhun. Hän näytti hiukan itkuiselta.
"Löysinpä sinut! Pelästyin hirveästi, kun en enää nähnytkään sinua missään!" hän sanoi Nitalle. Hän tunsi itsensä surkeaksi. Hyvin alkoi. "En ole vielä tottunut käyttämään ihmismuotoani joten en ole kovin nopea juoksija enkä tunne paikkoja..."

Samassa hän huomasi Noelin istumassa pöydän ääressä tyynen rauhallisena mutta kohteliaan hämmästyneen näköisenä. Aoko haukkoi henkeään ja kumarsi taas, kuten Saralle aiemmin.
"Prinsessa Noel! Onpa hienoa tavata teidät vihdoin!"

"Hyvä ettet kuitenkaan joutunut vesi demonien sieppaamaksi." Sara sanoo. "Onneksi hän olikin vain eksynyt." Sara ajattelee. "En haluaisi joutua taistelemaan Gaitoa vastaan." Sara ajattelee. "Onneksi löysit lopulta perille." Sara sanoo ja istahtaa tuolille. "Mitähän Gaito tekee juuri parhaillaan." Sara mietti.

Aokokin istui varovasti pitäen katseensa yhä Noelissa. Pöydässä istui muitakin, kaksi häntä vanhempaa mutta Saraa nuorempaa tyttöä. Hän hymyili ja tervehti heitä ja pyysi anteeksi tuppautumistaan. Sitten hänen katseensa eksyi Saraan. Hän oli kuullut varsin paljon naisen menneisyydestä, miten hänellä oli ollut romanssi Tarou Mitsuki -nimisen miehen kanssa mutta se oli päättynyt traagisesti, Sara oli suutuspäissään tuhonnut oman valtakuntansa ja paennut Gaiton linnaan muututtuaan pahaksi. Onneksi muut olivat saaneet taas käännytettyä hänet takaisin hyvien puolelle, mutta se, mitä myöhemmin oli tapahtunut, oli jätetty kertomatta Aokolle.
//Mitähän mahtoi tapahtua?// Aoko pohti. //Tahtoisin kysyä... suuttuisikohan hän? En haluaisi saada häntä tuntemaan oloaan kurjaksi...// Varovasti Aoko uskaltautui kysymään:
"Onko jokin vialla, Sara-chan? Näytätte huolestuneelta."

Sara hätkähti Aokon kysymystä ja mietti mitä toinen tiesi hänestä ja hänen suhteestaan Gaitoon.//Ei varmaan paljoa koska hän on niin ystävällinen, ei hän niin ystävällinen olisi jos tietäisi että rakastan vihollista.// Sara ajatteli. "Ei mikään, kaikki on ihan hyvin." Sara sanoi. //Olikohan hyvä valehdella, toisaalta, näin oli ehkä hänen kannaltaan parasta.// Sara ajatteli.

"Ai... no, hyvä on...", Aoko sanoi, mutta katseli edelleen Saraa.
//Hän valehtelee//, hän huomasi ajattelevansa. Hän ravisti hiukan päätään. //Mutta mitäpä minä asiasta tiedän. Mistä edes tiedän hänen valehtelevan?// Aokon katsoessa Saraa hänen mielessään alkoi yht'äkkiä välähdellä kuvia. Säikähtäneenä Aoko äkkiä paiskautui taaksepäin ja kaatui tuolillaan maahan. Järkyttyneenä hän tuijotti eteenpäin ja hengitti kiivaasti. Sara oli rakastunut Gaitoon?! Eihän se voinut olla!

Aoko nosti katseensa muihin ja huomasi heidän tuijottavan häntä. Aoko tunsi poskiensa lehahtavan punaisiksi.
"A-anteeksi", hän sopersi. "S-sain vain sähköiskun ja pelästyin..." Varovasti hän nosti tuolinsa taas pystyyn ja istuutui uudelleen, mutta vältteli tällä kertaa Saran katsetta.

Noel katsoi Saraa.
" Valitettavasti en ole löytänyt enenpää merenneito prinsessoja" Sitten hän hätkähti kun tajusi Aokon kaatuneen.
" Ei kai sattunut?" Hän kysyi. Sitten Noel tajusi että tuo Oli Aoko, hän näki Aokon ensimmäistä kertaa.
" Sinä olet siis välimeren hallitsija?" Noel kysyi kummissaan, mutta hänen äänestään huomasi pientä innokkuutta.
" On kunnia nähdä sinut, en ole ennen tavannut punaista merenneitoa, jos Luciaa ei lasketa niihih"

Sara huomasi Aokon kaatuneen. "Toivottavasti sinuun ei sattunut." Sara sanoo ja ihmettelee kun Aoko vältelee toisen katsetta. //Mikähän hänelle tuli? Ihan kun hän salaisi jotain, vaikka niinhän minäkin salaan.// Sara ajattelee. //Luottaisivatko he minuun jos kertoisin, tosin he ovat niin nuoria että heidän voi olla vaikeaa ymmärtää.// Sara ajatteli ja katsoi käsiinsä. //En haluaisi salata heiltä mitään, mutta juuri nyt se näyttää olevan heidän ja myös minun kannaltani parasta.// Sara ajatteli.

Noel katsoi Saraa ja huomasi hänen miettivän.
Hän supitti hyvin hiljaa Saralle
" Mistäs nyt kiikastaa?" Ja vinkkasi silmää Saralle.
Noel otti pöydältä pirtelönsä ja joi sen loppuun.
" Ymm.." Hän sanoi ja näytti onnelliselta.
" Tämä on tosi hyvää" Hän totesi, mutta harmistui hitusen kun tajusi juoman olevan loppuneen.
" Nita haluaisitko myös juomista?"

Nita katsoi ihmeissään Aokoa.
" Kerrotko Noelellekkin tarinasi? ja tietenkin!"

"Ei mistään." Sara kuiskasi nopeasti takaisin ja yritti estää poskiaan punertamasta. //Noelle on turhankin tarkka silmäinen.// Sara ajatteli ja päätti tilata itsekkin juomista. //Noellesta voi tosin olla enemmän apua Aokolle kuin minusta.// Sara ajatteli ja katseli menuuta, päätyen lopulta merilevä teehen.

Aoko hymyili vaisusti Noelille.
"Itse asiassa olen Itämeren hallitsija. Se on niin pieni valtakunta, että sitä pidetään oikeastaan pelkkänä legendana. Muuten, kun nyt tuli Luchia puheeksi, saatan ehkä olla hänen kaukainen pikkuserkkunsa tai vastaavaa. Minulle on kerrottu, että punaiset merenneidot ovat polveutuneet vaaleanpunaisista."
Sitten hän kuuli Nitan ehdotuksen.
"Tosiaan, unohdin aivan!" Aoko huudahti. Sitten hän rykäisi ja aloitti tarinansa.

"On varmaan aika yleisessä tiedossa, että Itämeri saastuu tätä nykyä kovaa vauhtia. Merenneidot siellä yrittävät kaikin keinoin estää sen, jottei valtakuntamme tuhoutuisi. Minä prinsessana olisin tietysti halunnut auttaa, mutta... valtakuntani vanhimpien mielestä en ole vielä sopiva prinsessaksi. Olen liian kuriton, he sanovat. Ja vilkas, puhelias ja ennen kaikkea nuori. He käskivät minun etsiä loput seitsemän prinsessaa ja pyytää heitä opettamaan, miten kunnon merenneitoprinsessan tulee toimia." Hän katsoi Noelia, Saraa ja Nitaa. "Siksi olen nyt täällä. Tarvitsen apua koulutuksessani, tai valtakuntamme Itämerellä tuhoutuu ja joudumme lähtemään." Hän hymyili jälleen hieman vaisusti. "Sitten minusta saattaa todellakin tulla Välimeren prinsessa, niin kuin sanoit."

Sara hymähti. "Olen kuullut itämeren tilanteesta, mutta en tiennyt että sielläkin on merenneitoja." Sara sanoo. Asiat ovat todella huonosti jos vanhimmat lähettivät sinut pois sieltä." Sara sanoo ja vilkaisee ulos. "Sitä paitsi vaikka oppisitkin tulemaan hyväksi merenneitoprinseksaksi,, se voi olla myöhäistä, kansallesi ja valtakunnallesi." Sara sanoo ja katsoo Aokoa.

//Tuskin merenneito prinsessan voimat voivat estää, ihmisten aiheuttamaa tuhoa.// Sara ajatteli. //Ei varmaan edes Aqua Regina-sama, pystyisi siihen.// Sara ajatteli.

Aoko tunsi silmiensä alkavan kirvellä ja laski katseensa, jotteivat muut olisi nähneet.
"Mutta... minun on pakko yrittää", hän sopersi. "En voi vain istua ja katsoa, kun valtakuntani tuhoutuu... kun ihmiset saastuttavat meren... kun kaikki läheiseni voivat kuolla..."

Aoko nosti kädet kasvoilleen ja pillahti itkuun. Pelkkä ajatuskin hänen kansansa tuhoutumisesta sai hänet tuntemaan itsensä masentuneeksi, kuin kantaisi suunnatonta, raskasta taakkaa harteillaan. Jos menettäisi kaikki... jos menettäisi Aquan...

//Aqua...//, Aoko ajatteli ja avasi Seashell Locketinsa. Punainen helmi loisti omalla paikallaan, ja medaljongin toisella puolella oli pieni valokuva nauravasta, neljätoistavuotiaasta ruskeatukkaisesta merenneidosta. Aoko katsoi kuvaa ja puri huultaan. Jos hän menettäisi Aquan, hän ei kestäisi sitä.

" Oih, Tietenkin autan" Noel vastasi Aokolle.
" En minäkään haluaisi että valtakuntani- tai sinunkaan valtakuntasi tuhoutuisi. Sitä en voi kestää, menettää kaiken" Noel sanoi, ja kun hän sitä ajatteli, Noelkin lannistui vähän.
" Menettää kaiken.." Hän sanoi uudestaan.

toivottavasti Aqua regina voisi auttaa meitä saastuttamisen purkamiseen, tai ainakin saada pois saastutavat aineet merestä Noel mietti, ja nosti katseensa Aokoon.
" Lähdemmekö etsimään prinsessoja?"

"Lähdetään", Aoko sanoi. Hetkeksi hän laski katseensa, mutta nyt hän hymyili. "Ja jotenkin minulla on tunne, ettei Luchiakaan ehkä ole niin kaukana..."