Lähtö – hyvästi

Aqua Regina nousi merestä täydessä muodossaan, kaksisiipinen sauva kädessään valkean hehkuvan kuplan sisässä. Hän oli tietysti nähnyt kaiken tapahtuneen eikä saattanut jäädä enää sivustakatsojaksi.
Punainen prinsessa Aoko lankesi polvilleen maahan rannalle, ja muutkin seurasivat hänen esimerkkiään, Aalea lukuunottamatta kasvoillaan hieman hämmentynyt ilme.

"Aqua on kokenut saman kohtalon kuin oranssi prinsessa Sara vuosia sitten", Aqua Regina sanoi. "Hänen sydämensä on tuskissaan ja se on tehnyt hänestä uuden mustan prinsessan. Hänet voi kuitenkin vielä pelastaa." Hän katsoi lempeästi kaikkia rannalla olijoita ja laskeutui heidän luokseen. Hän laski kätensä Aokon olkapäälle. "Aoko, puhut kiihdyksissäsi ja rakkaudella. On hyvin ymmärrettävää, että haluat pelastaa Aquan, ja kuten sanoin, se on mahdollista, mutta jos uhraat henkesi, se ei hyödytä mitään. Mikään ei myöskään takaa, ettemmekö satuttaisi Aquaa yrityksessämme, ja se sinun on ymmärrettävä."
Seuraavaksi hän kääntyi violettihiuksisen tytön puoleen, joka tuki pystyssä tummatukkaista sisartaan.

"Tsubomi, ymmärrän myös sinun halusi kostaa sisaresi puolesta. Mutta Chiyo voi hyvin eikä kukaan ole loukkaantunut. Yritä rauhoittaa kiihkosi ja ajatella järkevästi."

Chiyo oli ymmällään kaikesta tapahtuvasta. Hän tunnisti hämärästi Aqua Reginan piirroksesta, jonka hän oli nähnyt eräässä kirjassa. Hän ei ollut täysin varma kuka tämä oli, mutta jo hänen olomuodostaan näki, että erittäin tärkeä ja vaikutusvaltainen henkilö. Chiyo tunsi Tsubomin pitävän hänestä hetken kiinni voimakkaammin kuin yrittääkseen suojella häntä, mutta Tsubomin ote heltisi heti, kun tämä tuli siihen lopputulokseen, ettei Aqua Regina ollut uhka. Chiyo yritti kerätä rohkeutensa kasaan. Järkytykseltään hän ei voisi ajatella. Chiyo irtautui Tsubomista, sulki silmänsä ja hengitteli. Hän yritti löytää kokonaistilanteen ja muovata siitä valmiin ratkaisun. Se oli Chiyon tapa hoitaa ongelmatilanteita. Vihdoin Chiyo sai oman järjenjuoksunsa toimimaan. "Hyvä... Paha...", hän aloitti. "Ei, ei, ei... Tsubomi. Sinä et oli taistelija eli sinä et taistele. Ja Aoko... Jos joku taistelee oman tai toisen kunnian tähden, kukaan ei saa mennä väliin. Ei kukaan. Se on kahden osapuolen välinen taisto eikä kenenkään ulkopuolisen kuulu puuttua siihen", Chiyo kertasi tietämiään sääntöjä, joita koulutetut taistelijat kunnioittivat henkeen ja vereen. "On pahuutta mennä siihen väliin. Ja..." Chiyo kääntyi katsomaan Aqua Reginaa. "Tässä ei ole mitään järkeä. Tässä ei voi ajatella järkevästi! Kyllä, Tsubomi käyttäytyy ajattelemattomasti, mutta ei se tee mistään sen enempää järkevämpää!" Chiyo katsahti nopeasti siskoonsa, jotta tämä ymmärtäisi pitää nyt suunsa kiinni. Kokemuksesta Chiyo tiesi, että Tsubomi rauhoittuisi vain, jos tämä olisi hiljaa ja kuuntelisi. Edes sitten Chiyoa jos ei ketään muuta! "Auttaa... Kyllä, kaikkia pitää aina auttaa. Mutta juuri nyt Aqua teki pahaa. Paha on väärin ja siitä kuuluu saada rangaistus. Ja Aoko, puheidesi perusteella hän tekee vain lisää... Silloin se, mitä pitää ensin tehdä, on varmistaa että hän EI voi tehdä mitään pahaa. Varmistaa se ettei kehenkään satu. Vasta sitten häntä voi auttaa", Chiyo selitti mustavalkoisesti, sillä sitä hyvä ja paha hänelle olivat. Chiyo ei ollut koskaan ennen joutunut käsittelemään "harmaata" aluetta. Chiyolle oli olemassa vain hyvä ja paha, valkoinen ja musta. Chiyo saati sitten Tsubomi eivät olleet koskaan edes kuulleet ajatusta, että jokin voisi olla sekä hyvä että paha samaanaikaan. Ja jos jokin on paha... Se ei ole voinut olla koskaan hyvää. Voiko pahaa edes pelastaa? Chiyo sääli Aokoa. Hän näki, että tämä kärsi. Chiyo uskoi, että Aqua oli ollut Aokolle tärkeä, mutta nyt pettänyt tämän luottamuksen. Ja nyt Aoko vain oli sinisilmäinen tätä kohtaan...

"Olet toki oikeassa siinä suhteessa, että Aqua teki väärin ja että väärin tehnyttä on rangaistava", Aqua Regina sanoi sovittelevasti. "Mutta Aqua oli hyvä ihminen ja on sitä taatusti edelleen jossain syvällä sisimmässään. Emme voi tuomita häntä noin jyrkästi vain sen perusteella, mitä äsken tapahtui." Hän käänsi katseensa Chiyoon. Hän pystyi lukemaan tämän tunteet tämän kasvoilta ja tunsi melkeinpä sääliä.

"Chiyo, maailma ei ole noin mustavalkoinen kuin kuvittelet", hän sanoi. "Maailma ei ole jakautunut hyviin ja pahoihin olentoihin, vaan meissä kaikissa on sekä hyvää että pahaa, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Aoko ei ole sinisilmäinen uskoessaan Aquaan yhä, mutta meidän on kuitenkin muistettava, että Aqua on tällä hetkellä kääntynyt meitä vastaan eikä todennäköisesti kuuntele enää järkipuhetta. Hänen auttamiseensa on keksittävä toinen keino, ja minä voin auttaa teitä siinä."

"Teidän korkeutenne, minä..." Aoko laski katseensa. "Anteeksi", hän sopersi. "Aqua on vain minulle niin tärkeä, lapsuudessani hän oli ainoa ystäväni ja aina niin hyvä minulle. En vain... en vain voi uskoa, että... että hän olisi nyt..." Hänen lauseensa takkuilivat ja hän laski jälleen päänsä, etteivät muut olisi nähneet hänen ilmettään. Hän nielaisi pari kertaa, kokosi itsensä ja lausui sitten kaikille:
"Aqua Regina on oikeassa. Me emme saa Aquaa takaisin voimakeinoin, on mietittävä toinen tapa. Jos muut prinsessat onnistuivat siinä Saran suhteen, miksemme mekin onnistuisi Aquan suhteen? Meidän on vain varmistettava, ettei hän saa aikaan enempää tuhoa ja siinä samalla mietittävä keinoa hänen pelastamisekseen. En tiedä hänen motiivejaan tällä hetkellä, mutta yksi mahdollisuus on, että hän voi yrittää kostaa. Silloin kaikki ovat vaarassa, ja meidän pitää auttaa toisiamme. Itämeri ja Ocean Melody... ne saattavat molemmat joutua Aquan listalle." Hetkeksi Aokon kasvot synkkenivät. "Hän saattaa jopa yrittää kostaa minulle tai Yukille. Mutta sen estämiseksi meidän on toimittava yhdessä." Hän katsoi Chiyoa ja Tsubomia. "Aqua on sisimmässään hyvä ihminen. Minä tiedän, että jos olisitte tunteneet hänet ennen tätä, ette epäröisi nyt. Te voitte oppia tuntemaan hänet, jos nyt autatte minua."
Aoko hymyili vaimeasti ja ojensi kätensä.
"Kuka on mukana?"

Aale ja Eela ojensivat kätensä ja hymyilivät Aokolle.
"Me olemme", he sanoivat.
"Mutta, miten me voimme tehdä Aquasta taas hyvän?" Aale kysyi, koska hänellä ei ollut ideoita siihen suhteen.
"Mutta minusta meidän olisi hyvä pysyä yhdessä kaikkien turvallisuuden vuoksi ja suojata kaupunkia ja itämertä jos tarve vaati", Aale ehdotti.
/Aqua, missä sinä olet?/ Aale ajatteli ja mietti Aquan julistusta ja Eelan löytymistä.

"Tuohon kysymykseen ei minullakaan ole vastausta", Aqua Regina pudisti päätään. "Ainoa, mitä voimme tehdä, on odottaa ja yrittää ottaa selvää. Mutta suojelun suhteen olette oikeassa. Me emme voi tietää, mihin Aqua iskee vai iskeekö hän ollenkaan, joten meidän on vain odotettava."

Sanoja seurasi hetken hiljaisuus, jonka jumalatar käytti tarkkaillakseen Aokoa. Tapa, jolla tyttö oli puhunut juuri äsken, todisti tämän todella olevan Itämeren prinsessa, vaikka olikin niin nuori. Vaikka Aqua Reginaa sanottiin kaikkitietäväksi, edes hän ei osannut sanoa, miksi tyttö olisi halunnut luopua asemastaan.

"Ja odottamisesta puheenollen..."
Aqua Regina kääntyi katsomaan Chiyoa ja Tsubomia.

"Mikä on teidän vastauksenne? Ymmärrän toki, jos olette liian peloissanne, mutta olemme paremmassa turvassa, jos olemme yhdessä."

Aale kuunteli Aqua Reginan puheita ja päätti odottaa kaksikon vastausta.
/On pakko olla jokin keino tehdä Aquasta taas hyvä ei hän ikuisesti pahakaan voi olla./ Aale ajatteli.
"Tämä on turhauttavaa Aqua on ties missä me emme tiedä miten voimme tehdä hänestä hyvän", Aale sanoi.
Aale kääntyi kaksikkoa kohden.
"Joo eli me olemme Aale ja Eela siskokset oletteko te siis Tsubomi ja Chiyo?", Aale kysyi varmuuden vuoksi.
Aale kuljeskeli edes takaisin toivoen sen rauhoittavan häntä.
Aale katseli taas kaksikkoa, koska käveleminen ei rauhoittanut häntä.

Chiyo ja Tsubomi olivat molemmat pitkän aikaa hiljaa. He vain kuuntelivat ja yrittivät ajatella, molemmat omalla tavallaan. Tsubomi vilkaisi Chiyoa. Tämän ilme oli pelokas, mutta muuten vaikeasti tulkittavissa. Tsubomi aavisti muiden tuijotuksen ja odotuksen. Lopulta painostus oli Tsubomille liikaa ja hän rikkoi Chiyon hiljaisuuskäskyn. "Asiahan on niin, että periaatteessa koko asia ei koske meitä ollekaan. Ei tämä ole sitä miksi me tänne tulimme", Tsubomi sanoi. "MUTTA! Minä en aio antaa anteeksi ennen kuin hän pyytää anteeksi. Ja sen minä haluan nähdä. Sitä paitsi", Tsubomi vilkaisi Chiyoa, "tiedän ettei Chiyo rauhoitu ennen kuin tietää kaiken. Asia jää vaivaamaan häntä, joten hänen on pakko olla mukana eikä Chiki kyllä mene mihinkään ilman minua! Ja koska minä aion olla mukana kuitenkin, Chikin on pakko olla". Käyttäessään siskostaan lempinimeä Chiki Tsubomi kääntyi siskoonsa kohti ja katseli tätä uhmakkaasti. Kaikkea Tsubomi ei sanonut ääneen. Hän tiesi Chiyon olevan vielä kauhuissaan, olihan hän sitä itsekin. He kummatkin olisivat paremmassa turvassa toisen joukon kanssa. Lisäksi Tsubomi oli itsekin turhan utelias. Hän ei voisi kuitenkaan jättää asiaa sikseen. Tsubomi tiesi Chiyon olevan edelleen kyyninen sen asian suhteen, että Aquasta voisi oikeasti tulla vielä hyvä. No, sitä suuremmalla syyllä. Chiyo on kyvykäs... Eiköhän joku loitsu onnistu pelastamaankin meidät, jos Chiyo päätyy olemaan oikeassa. Pienellä äänellä Tsubomin sisällä kyti myös vielä yksi syy, jota hän ei kertoisi edes siskolleen. Olemalla merenneitojen kanssa hän saattaisi löytää äitinsä. Eihän sitä koskaan voinut tietää. "Chi, rauhoitu. Eikö isäkin auttanut aina muita?" Tsubomi yritti rauhoittaa siskoaan ja halasi tätä.

Aale katseli ympärilleen ja kuuli Tsubomin puheet.
/Hyvä Aale ajatteli, mitä enemmän sen parempi kai./
"Miten me nyt menettelemme?" Aale kysyi.
Aale katseli ympärilleen ja sanoi haukotellen
"Kello on jo aika paljon".

Aqua Regina nyökkäsi hyväksyvästi.

"Kyllä sinä Tsubomi olet pohjimmiltasi oikealla asialla", hän hymyili ja katsoi siskoksia. "Te ette ole merenneitoprinsessoja, eli teillä ei ole kykyä muuntautua. Tehän olette myös loitsijoita, siitä on paljon apua. Siltikin..."
Hän kohotti sauvaansa, ja sen pää alkoi loistaa valkoista valoa. Se jakautui kahdeksi ja muotoutui kahdeksi Seashell Locketiksi, toinen violetiksi ja toinen tummansiniseksi. Aqua Regina otti ne käteensä ja ojensi ne siskoksille.

"Näillä helmillä ei ole samanlaisia voimia, kuin merenneitoprinsessojen helmillä, mutta te pystytte voimistamaan Aokon voimaa laulamalla, kun teillä on nuo helmet. En tiedä, riittääkö sekään Aquan voittamiseen, mutta se on alku."
Sauvan pää alkoi jälleen hehkua, ja jälleen se jakautui kahtia, tällä kertaa kahdeksi pitkäksi sauvaksi, joissa molemmissa oli toisessa päässä jalokivi, toisessa vihreä ja toisessa oranssinpunainen. Sauvat hän ojensi Aalelle ja Eelalle, vihreäkivisen Aalelle ja punakivisen Eelalle.

"Näistä pitäisi olla apua taistossa. Ne vahvistavat elementtivoimianne entisestään ja niissä on voimia, jotka ilmenevät kokonaan vasta lopullisen taiston koittaessa ja joita minäkään en tunne. Niistä teidän on otettava itse selvää."
Jäljellä oli vielä Aoko. Aqua Regina kääntyi häneen päin ja hänen kasvoilleen kohosi hivenen surumielinen ilme.

"Tätä lahjaa minä en kykene sinulle antamaan, ellet itse halua sitä. Se saattaa satuttaa Aquaa enemmän kuin mikään koskaan, mutta se saattaa myös pelastaa hänet ja teidät kaikki. Haluatko ottaa sen vastaan?"

"Minä..."
Aoko oli kuunnellut Aqua Reginan sanoja ja oli iloinen Chiyon ja Tsubomin mukanaolosta. Sisimmässään hän kuitenkin epäili, pystyisikö hän itse tähän. Hän halusi saada Aquan takaisin, mutta mihin hintaan hän sen tekisi? Tyttö saattaisi vahingoittaa hänen ystäviään tai hän saattaisi vahingoittua itse. Mutta että hän vahingoittaisi Aquaa...?
Hän tunsi Aqua Reginan syvälle porautuvan katseen sisimmässään. Hän nosti katseensa ja tuijotti suoraan jumalattaren siniharmaisiin silmiin ja tunsi samassa varmuutta.
"Kyllä. Otan sen vastaan."
Hän oli tuskin ehtinyt saada sanat suustaan, kun hän tunsi jonkin pyyhkäisevän ylitseen. Se oli sama voimantunne, jonka hän tunsi muuntautuessaan, mutta se oli samalla paljon voimakkaampi ja paljon hellempi, kuin lempeä kesäinen tuulenpuuska tai äidin hellä kosketus. Aoko sulki silmänsä ja kuuli samalla musiikkia korvissaan. Hän oli saanut uuden laulun.

"Dolce Melodia
Dolce Melodia

L’arcobaleno è la mia scia,
che navigo in cerca di quella montagna
Le luci all’alba, melodia mi portano indietro
ad un tempo passato
Colori immersi nella scia dell’arcobaleno,
che gioca nel cielo
Il vento mi sospinge via,
raggiungo le onde dei sette mari

Gli uccelli che volano
alti nel cielo d’oriente
La rotta è sicura,
quell’ isola cela un tesoro...

All’alba io vedrò
le sette perle che
il destino vuole farmi trovare davvero

Oh dolce melodia
sprigioni vita e
E mi fai cantare forte un messagio d’amore
Per sempre tu sarai
In fondo l’anima
Così che neanche il tempo ci può separare

Oh dolce melodia,
sprigioni vita e
Mi fai cantare forte un messagio d’amore

Dolce Melodia
Dolce Melodia"

Aoko avasi silmänsä ja katsoi Aqua Reginaa.
"Kiitos", hän sanoi hiljaa.

Aale tutki sauvaansa ja huomasi Eelan tekevän samoin.
/Upeita hienoja, täytyy harjoitella joskus näiden käyttöä vai toimiiko tämä vain hätätilanteissa, tämä on ihana vihreä on lempivärini./ Aale ajatteli.
"Upeita" Aale ja Eela sanoivat hiljaa.
Aale huomasi haukottelevansa ja sanoi
"Minua väsyttää, mitäköhän... puolen yön tienoilla."
Aale ja Eela melkein nukkuivat väsymyksestä.
/Onpa ollut pitkä päivä ensiksi Eelan löytäminen oliko sekin vasta tänään tuntuu kuin siitä olisi vuosi sitten ostoskierros ja Aquan muuttuminen./ Aale ajatteli puoliunessa.

Chiyon kauhu oli lientynyt jo lähes kokonaan. Enää hän ei tuntenut itseään uhatuksi, mutta kuitenkin epävarmaksi. Tsubomi oli kuitenkin oikeassa. Hän tunsi Chiyon todella hyvin. Chiyo itse myös tiesi Tsubomin uhmakkuudesta, että hänen olisi turha sanoa mitään vastaan. Chiyo vain toivoi, ettei kaikki tämä olisi heille liian suureksi vahingoksi... Chiyo vilkaisi Aqua Reginaa. Tästä huokui voimaa, jota Chiyo ei osannut luokitella, mutta se oli lempeää. Hän tunsi itsensä pikkulapseksi tämän edessä, vaikka sitähän hän osin olikin. Chiyo ei osannut vielä hyväksyä ajatusta, että hyvää ja pahaa voisi olla samassa ihmisessä. Hänestä oli pakko olla jompi kumpi. Totta kai jotkut tekevät virheitä. Lapset kiusaavat toisiaan ja aikuiset riitelevät... Mutta he ovat pohjimmiltaan hyviä, he vain tekevät ilkeitä asioita. Ei se tee heistä pahaa. Paha on jotain todella ilkeää. Chiyo ajetteli pahan niin voimakkaaksi ettei hänen ajattelunsa mukaan esimerkiksi Tsubomin tekemät kolttoset olleet pahoja, ainoastaan ilkeitä. Pahaa oli esimerkiksi jonkun murhaaminen. Chiyo halusi ymmärtää, mitä Aqua Regina tarkoitti ja sen selvittäminen edellytti tutkimista. Chiyo hätkähti nähtyään Aqua Reginan luomat Seashell Locketit. Hän ei ollut vielä huomannut sitä yksityiskohtaa, että Aokollakin oli sellainen. Tähän mennessä Chiyo oli nähnyt sellaisen vain Aqualla. Chiyo pelkäsi niitä. Liittyikö tuollainen koru jotenkin siihen, mitä Aqualle tapahtui? Tekikö tuollainen koru Aqualle jotain? Chiyo otti kuitenkin Aqua Reginan tarjoaman korun vastaan. Jotenkin hänestä tuntui siltä, että hänen tulisi luottaa tähän. Chiyo ei kuitenkaan uskaltanut laittaa korua kaulaansa toisin kuin Tsubomi, joka alkoi ihailla sitä heti. Chiyo katseli kuinka Tsubomi avasi korun ja otti violetin helmen käsiinsä tarkastellakseen sitä lähemmin. Chiyo katseli kädessään olevaa korua ja epäröi. Hän ei ollut varma uskaltaisiko koskaan laulaa tämä koru kaulassaan. Tsubomi taasen oli erittäin innoissaan saamastaan lahjasta. Tämä kuitenkin rauhottui Aokon ryhtyessä laulamaan. Se ei kuitenkaan kestänyt kauaa vaan pian Tsubomi innostui jo tanssimaan Aokon laulun tahdissa. Chiyon pelko ja epävarmuus taasen häiventyivät Aokon laulaessa. Laulun loppupuolella Chiyon oli vaikea hillitä itseään. "Dolce Melodia", tämä laulahti tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä. Chiyon ei ollut edes tarkoitus laulaa sanaakaan. Nyt Chiyo oli kuitenkin jälleen rohkeammalla mielellä. "Anteeksi mutta... Mikä tämä on?" Chiyo sanoi koru yhä kädessään. Hän ei todellakaan tiennyt mitään helmistä eikä hän ollut täysin ymmärtänyt Aqua Reginan puheita muuntautumisesta ja erosta merenneitoprinsessoihin. Eihän olisi voinutkaan ymmärtää, sillä hän ei tiennyt mitään merenneitoprinsessojen tavoista hallita ja suojella valtakuntiaan.

Aqua Regina huomasi Chiyon epäröivän ilmeen tämän tarkastellessa lahjaansa ja naurahti:
"Älä huoli, se on täysin vaaraton. Aquan muuttumisella ei ole mitään tekemistä hänen helmensä kanssa, voit olla aivan huoleti." Hän kuitenkin hieman hämmentyi Chiyon kysymyksestä. "Etkö ole koskaan huomannut tuollaisia koruja toisilla merenneidoilla? Seashell Locketissa eli Helmirasiassa jokainen merenneito säilyttää omaa helmeään, jonka on saanut syntyessään. Tavallisilla merenneidoilla se ei ole oikeastaan muuta kuin jonkinlainen onnenamuletti ja sen avulla tietysti merenneidot pystyvät laulamaan kauniisti, mutta merenneitoprinsessojen helmillä on erityisominaisuuksia, joiden ansiosta he pystyvät muuntautumaan laulajiksi – Aquallekin tapahtui muutoksen yhteydessä näin – ja laulamalla helmestä muuttuneeseen mikrofoniin, E-Pitchiin, heidän äänensä kuulostavat pahojen olentojen korvissa sietämättömiltä. Aquaan se ei vaikuta, koska hän on nyt itsekin merenneitoprinsessa." Aqua Regina rypisti hieman otsaansa. "Etkö ole muka tiennyt tätä ennen?"
Samassa hän ymmärsi. Chiyo ja Tsubomihan olivat puolimerenneitoja, eli heille ei oltu suotu helmiä syntyessään. Eivätkä he olleet myöskään kasvaneet merenneitojen parissa, eli ei ihmekään, etteivät he tienneet asiasta ennestään.

Kaikki alkoivat näyttää jo melkoisen väsyneiltä, eikä ihmekään, sillä päivä oli ollut pitkä ja oli jo myöhä. Aqua Regina loi vielä viimeisen, tutkailevan katseen joukon ylle.

"Voisi olla ehkä parempi, että asun Aokon luona", hän lopulta sanoi. "Chiyolla ja Tsubomilla on toisensa ja Aalella ja Eelalla on toisensa, mutta Aquan lähdettyä Aoko on nyt yksin. Voisin esiintyä hänen äitinään tai jotain vastaavaa. Sopiiko se teille muille?"

Aokosta tuntui kuin hän olisi saanut sähköiskun. Itse merten jumalatarko asuisi hänen luonaan ja esittäisi hänen äitiään? Herranjestas!
"Ky... kyllä se minulle sopii", Aoko sai lopulta soperrettua. "Osoitteeni on Melodystreet 24 A, asunto 14. Aalehan on käynytkin siellä, mutta te muutkin olette tervetulleita koska vain."

Chiyo kuunteli tarkkaavaisesti Aqua Reginaa ja laittoi lopulta korun kaulaansa. Hänen mielensä pulppusi lisää kysymyksiä. Millä tavoin merenneidot syntyessään saivat helmensä? Mitä helmille tapahtui merenneidon kuollessa? Hänen ja Tsubomin äideillä on siis omat helmensä? Miksi heillä itsellään ei ollut ennestään helmeä? Suurimpiin kysymyksiinsä Chiyo ei voisi koskaan saada vastausta. Oliko isä tiennyt helmistä? Jos oli, miksi hän ei kertonut meille? Oliko isä todella niin tietämätön merenneitomaailmasta? Kuinka paljon merenneidot saavat kertoa ulkopuolisille maailmastaan? Chiyo huomasi itsekin olevansa väsynyt. Sitä paitsi hän ei olisi halunnut kysyä kysymyksiään näin ison joukon edessä. Ja jos Aqua Regina aikoi viipyä pidemmän aikaa Aokon kanssa, Chiyo näkisi tämän vielä. Chiyosta tuntui, että Aqua Reginalla olisi vastauksia joihinkin hänen kysymyksiinsä. Yhtä asiaa Chiyo jännitti. Mitä jos Tsubomi tajuaisi saman? Mitä jos Tsubomi menisi kysymään Aqua Reginalta tietäisikö tämä hänen äidistään mitään ja pystyisikö hän tämän kautta tai muuten selvittämään äitinsä henkilöllisyyden ja olinpaikan? Chiyo itse ei halunnut ajatella sellaisia. Hänelle olivat olemassa perheenä vain hän, Tsubomi ja isä, vaikkei tämä ollutkaan enää elossa. "Ei, en ole koskaan nähnyt helmikoruja aikaisemmin. En tiedä merenneitomaailmasta paljoakaan... Vain sen mitä isä on kertonut ja mitä olen itse onnistunut kirjoista selvittämään eikä se ole oikein ollut paljon", Chiyo vahvisti Aqua Reginan epäilykset hieman arasti. Häntä hymyilitti. Aokolla kävi todella tuuri. Se mielikuva, mikä Chiyolle tuli mieleen sanasta äiti, vastasi juuri Aqua Reginaa. Jos Chiyo itse olisi saanut päättää, hänestä Aqua Regina olisi saanut olla hänen äitinsä. "Kyllä se meille, sekä minulle että Tsubomille sopii. On varmasti parempi ettei Aoko joudu nyt olemaan yksin", Chiyo hymyili Aokolle. "Kiitos Aoko! Me voimme tulla käymään huomenna, jos emme muuten löydä toisiamme... En tiedä missä te olette", Chiyo kääntyi Aaleen ja Eelaan päin, "mutta varmaan Aokon kautta tapaamme teidätkin uudestaan, jos emme muualla näe". Chiyo kääntyi uudelleen Aokoon päin, käveli tämän luokse ja halasi tätä. Hän ymmärsi, että tämän oli pakko olla Aokolle rankkaa eivätkä hän ja Tsubomi olleet aluksi myötätuntoisia tätä kohtaan. "Koeta jaksaa, Aoko. Tsu, mennään! Meidän täytyy nukkuakin joskus ja huomenna meidän pitäisi mennä ilmottautumaan Melody Academyyn. Hyvää yötä kaikille!" Chiyo sanoi ja kumarsi kohteliaasti. Saman tien hän jo lähti kävelemään pois rannalta kohti kaupunkia, jossa hän ei ollut koskaan ennen käynyt. Tsubomi hämmästyi sisarensa ripeyttä. Hän oli jo muistuttamassa, ettei heillä ollut mitään paikkaa minne mennä. "Äh... Hyvää yötä!" Tsubomi sopersi nopeasti, kumarsi ja lähti juoksemaan Chiyon perään. Saavutettuaan sisarensa hän ryhtyi heti puhumaan. "Hei Chi...", tämä aloitti, mutta Chiyo vain käveli ripeästi eteenpäin eikä antanut Tsubomille tilaisuutta puhua. Hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin seurata sisarensa perässä.

(Chiyo ja Tsubomi poistuivat)

Eela ja Aale päättivät molemmat asua Aalen huoneessa melodystreetillä.
He sanoivat
"Eela kirjautui ulos hotellista ja hänen ei tarvitse mennä takaisin joten Eela muuttaa minun luokseni tänään ja meidän on tehtävä järjestelyjä niin me lähdemme nyt tulemme varmaan käymään huomenna."
Aale katseli Aokoa ja lähti kävelemään kotiin päin Eelan kanssa

(Eela ja Aale poistuvat)

Aoko hieman yllättyi Chiyon halauksesta, mutta sisimmässään hän toivoi myös tämän ja Tsubomin pärjäävän. Tämä oli ollut heille kaikille järkytys, ja Chiyo ja Tsubomi olivat joutuneet tähän mukaan melkeinpä vasten tahtoaan. Sen oli pakko olla hämmentävää.
"Mekin varmaan lähdemme sitten?" Aoko kysyi Aqua Reginalta, joka oli Aokon katsoessa poispäin muuttunut jotenkin ihmismäisemmäksi. Nainen nyökkäsi, ja hekin lähtivät rannalta. Aoko loi vielä viimeisen silmäyksen mereen.
//Odota minua, Aqua//, hän ajatteli. //Odota minua.//

AkaiAoko ja Aqua Regina-sama poistuvat topicista.