Meren äärellä

Ayame katsoi hiljaa vedenpintaa.Hän kosketti sitä etusormellaan.Tuntui kuin hän olisi rikkonut jotakin todella haurasta,muttä hän jätti sen nyt taka-ajatukseksi.Hänen mieltänsä painoi enemmän toinen asia.//Ihmisten maailmassa olen aika yksinäinen.//
Niin.Niin se vain oli.Ayame katsoi hiljaa auringonlaskua,se säteili kauniisti.Istuessaan hiljaa kivellä,hän mietiskeli kaikenlaista.Pian hän huomasi että vesi näytti yllättävän houkuttelevalta.Hänhän oli ollut ainakin pari viikkoakin olematta se oma itsensä,merenneito.Hän katsoi,oli ketään paikalla,ja pulahti lopulta ihanan viileään veteen.Hän ui jonkin matkaa kohti auringonlaskua.Hän ei ollut huomannut,että vesi oli jotenkin tummunut liian epäilyttäväksi,vaikka hän oli lähellä pintaa.sSiitä paikasta,mistä hän lähti,oli vielä parinkin metrin syvyydessä valoisaa.//Tämä on outoa..//Hän päätti palata rannalle.Hän kuitenkin lähti liian myöhään.Meridemoni tuli varjoista.

(sori hiukkasen lyhyt)