Totuttelemassa asuntoon ja vähän muutakin puuhailemassa

Coco oli hankkinut Pearl Piarista huoneen itselleen ja Seiralle, yhteisen ja nyt he olivat menossa huoneeseensa joka oli numero 5.
"Tässä se on", Coco sanoi ja avasi oven.
"Onpa upea", Coco henkäisi ja päästi Seirankin sisälle.
Siellä oli neljä huonetta kylppäri, makuuhuone, olohuone ja eteinen
Eteinen oli pieni jossa mahtui kulkemaan kengille oli oma paikkansa ja kaapisto ulkovaatteita varten.
Coco kulki eteenpäin ja saapui olohuoneeseen, jossa oli sohva ja pari huonekasvia.
Seuraavassa huoneessa, joka muuten oli makuuhuone oli parisänky ja yksinnukuttava sänky, juuri muuta siellä ei ollukaan vain kaapisto, jonne sai laitettua vaatteet.
Makuuhuoneessa oli ovi, josta pääsi kylpyhuoneeseen ja siellä oli amme sekä suihku ja wc tietysti.
Coco ihasteli paikkoja kunnes meni istumaan olohuoneeseen sohvalle ja odotti Seiran mielepidettä huoneistosta.

"Ihana!" Seira kiljaisi ja kellahti selälleen parisängylle. Se oli mukavan pehmeä, ja jos Seiraa oli olisi kasvatettu käyttäytymään "hillitysti", hän olisi varmaan alkanut pomppia sillä. "Sinä saat minun puolestani tämän sängyn", hän sanoi Cocolle, "minulle tämä on liian iso."
Seira nousi ylös ja meni olohuoneeseen katsoakseen ikkunasta ulos. Huone oli toisessa kerroksessa, joten he eivät olleet kovin korkealla, mutta ikkuna avautui merelle päin, joten näkymä oli hyvin kaunis. Seira katseli hetken merta ajatuksissaan, ja sitten hän muisti, mitä Hanon-chan ja muut olivat puhuneet ostoskeskuksessa.
"Uusi musta merenneitoprinsessa...", hän sanoi hiljaa ja vapisi hieman. "Olen kuullut, että edeltäjäni olisi muuttunut sellaiseksi rakastuttuaan ihmiseen. Niinkö tälle uudellekin kävi?"

Coco hymyili itsekseen ja muisteli miten oli pyytänyt vartavasten huonetta josta näki merelle.
Seiran sanat kuultuaan hän lakkasi hymyilemästä ja vakavoitui
"Minä en tiedä", coco sanoi.
Olisiko se todella ollut niin olisiko se musta merenneito muuttunut sellaiseksi, koska rakastui ihmiseen.
Coco huomasi Seiran vapisevan ja sanoi
"Me olemme turvassa, koska olemme yhdessä, mutta Rina toivottavasti häntä keritään varoittaa ajoissa, hänhän on aivan yksin...", Coco lopetti äkkiä puheensa, koska ei halunnut järkyttää Seiraa enää enempää
Coco muutti äänensävynsä äidilliseksi ja sanoi Seiralle
"Eikö sinua väsyttänyt, mennään nukkumaan, pohditaan asiaa huomenna".
Coco meni makuuhuoneeseen, ja suoraan sänkyyn.
"Tuletko",Coco huusi Seiralle vielä.

"Joo..."
Seira katsoi vielä vähän aikaa merelle. Hänen edeltäjänsä Sara oli muuttuessaan tuhonnut sekä Intianmeren että Eteläisen Tyynenmeren. Hän pelkäsi, että tämä uusi prinsessa saattaisi hyökätä valtakuntiin ja tuhota ne...
//Toivottavasti muut saavat nopeasti yhteyden Rina-samaan", Seira ajatteli kömpiessään peiton alle. //Toivottavasti hänen ei käy kuinkaan...//
Auringonlaskun luodessa oranssinväristä valoa makuuhuoneeseen Seira lopulta nukahti kaikenlaisen ajatukset päässään pyörien.

Coco oli nukkunut makeasti sängyssä ja heräsi auringonnousuun.
Coco hiipi hiljaa keittiöön ja laittoi itselleen aamupalaa jääkaapintarvikkeista.
Seirallekin hän laittoi ja meni sitten olohuoneeseen sohvalle istumaan ja odottamaan Seiran heräämistä.
(Nopeutin aikaa, ei kai haittaa)

Seira nukkui levottomasti. Hänellä oli ollut paljon vaikeuksia nukahtaa illalla, ja nyt hän näki unta. Painajaisunta...

"Hän ui eteenpäin meressä kuin riivattu ja ajoi takaa merenneitoa, jolla oli pitkät, hulmahtelevat mustat hiukset ja musta pyrstö. Tyttö nauroi julmasti ja lisäsi koko ajan vauhtia. Seira yritti epätoivoisesti pysyä perässä, vaikka jokainen lihas parkui vastalauseita hänen jokaisella pyrstönheilautuksellaan.
Merenneito pysähtyi lopulta ja kääntyi katsomaan Seiraa. Hymy levisi hänen kasvoilleen hänen ojentaessaan kätensä. Samassa Seiran vauhti pysähtyi kuin seinään jonkin tarratessa hänen pyrstöönsä. Hänen katsoessaan alas hän näki pitkiä rihmoja merilevää, jotka kurottelivat itseään häntä kohti, sitoivat hänen tiukasti kiinni niin, ettei hän päässyt enää eteenpäin.
'Sinunkin vuorosi koittaa pian', musta merenneito sanoi ja ui hitaasti, melkeinpä laiskasti lähemmäs. Hänen äänensä hymisi vaarallisena Seiran korvissa, melkein kuin hän ei koskaan puhuisi vaan laulaisi aina. 'Ennen pitkää te kaikki tulette kokemaan edeltäjäsi kohtalon...'
Merenneito käänsi selkänsä ja alkoi laulaa, mutta laulussa ei ollut sanoja... ne olivat vain korkeita, puhtaita ja kauniita ääniä, jotka muodostivat yhdessä melodian, joka oli yksilöllinen jokaisella yksilöllä mutta jonka omasi vain yksi tietty laji... Seira yritti sulkea korvansa siltä, se oli vielä pahempaa kuin jos tyttö olisi muuntautunut...
'Seira... Seira!'
'Seira! Auta meitä, 'Seira!'
'Seira!'
Seira avasi silmänsä itkuun purskahtamaisillaan. Hän kuuli muiden huutavan apua, toisten merenneitoprinsessojen, hänen omien alamaistensa...
'Lopeta!' Seira kirkui tuskissaan. 'Lopeta, kiltti, teen mitä vain... lopeta...'
'Seira...'
Äänet olivat muuttuneet. Tätä ääntä Seira ei ollut kuullut koskaan aiemmin, mutta tunnisti sen silti. Ja samassa Seiran edessä seisoi haamumaisessa olomuodossa kaunis nainen, jolla oli myös pitkät oranssit hiukset, jotka ulottuivat hänen polviinsa asti. Naisella yli yllään valkea, hihaton mekko, ja hän ojensi kättään nuorelle seuraajalleen hymyillen rauhoittavasti.
'Älä pelkää... Seira...'
Musta prinsessa oli huomannut heidät ja ojensi jälleen kätensä.
'Black Pearl Voice...'
'Ei!' Haamumainen hahmo heittäytyi mustaa merenneitoa kohti ja peitti hetkeksi tämän näkökentän. Seira huusi tälle, pelkäsi..."

"Apua!" Seira huusi ja hätkähti hereille. Hetken hän istui suorana sängyssään, jäykkänä kuin patsas, ennen kuin ymmärsi.
//Se olikin unta...//, hän ajatteli ja nosti käden otsalleen. //Mikä helpotus...//
Hän nosti katseensa ja katsoi ikkunasta ulos. Hän muisti yhä selkeästi naisen, joka oli ilmestynyt hänelle. Muistaessaan tämän hymyn hän rauhoittui hetkeksi.
//Se oli edeltäjäni//, Seira ajatteli. //Sara...//

Coco riensi makuuhuoneeseen kuultuaan Seiran huudon.
"Mitä nyt?" Coco kysyi.
Coco meni istumaan vuoteeseensa ja sanoi
"Keittiössä on aamupalaa, jos haluat ottaa", Coco ehdotti.
Coco katseli vähän huolestuneena Seiraa, joka näytti pelästyneeltä.
Coco olisi halunnut puhua eilen kuulemistaan asioista Seiran kanssa, mutta päätti odottaa vielä ennen kuin ryhtyisi puhumaan asiasta.

"Ei mitään... näin vain painajaista", Seira mutisi ja meni keittiöön. Coco oli puhunut aamupalasta, mutta hänellä ei ollut oikeastaan nälkä. Hän joi vain lasin vettä ja meni kylpyhuoneeseen. Katsoessaan kasvojaan peilistä hän huomasi olevansa hieman kalpea.
//Ilmestyikö se merenneito uneeni tahallaan?// hän ajatteli. //Vai oliko se vain normaali uni? Kyllä varmaankin, olen varmaankin vielä vain hieman hermona eilisistä uutisista...//
Hän meni takaisin ja istui Cocon viereen.
"Näin unta siitä merenneidosta", hän sanoi. "Hän taitaa Seireenien Laulun... en ymmärrä, kuinka, sillä tavallisten merenneitojen ei pitäisi osata sitä. Mutta hän lauloi sitä ja kuulin ääniä päässäni..." Seiraa puistatti, mutta sitten hän hymyili vaisusti. "Saattoihan se tietysti olla pelkkä unikin... en tiedä, kykeneekö hän tunkeutumaan ajatuksiin..."

"Siis hän taitaa Seireenien laulun", Coco sanoi itsekseen, mutta hymyilee samalla Seiralle.
"Seira, merenneitoprinsessojen uniin pohjautuu usein totuuden siemen", coco sanoo vakavana.
"Minä en tiedä miten hän voi osata Seireenien laulun, mutta jos hän todella osaa sen ja hän osaa niin siitä pitää kertoa kaikille", Coco sanoi vakavana.
/Heitä pitää varoittaa heti./ Coco ajatteli lujasti.
"En usko, että hän tietoisesti tunkeutuu ajatuksiin", Coco sanoi.
/Missäköhän kaikki muut ovat?/ Coco mietti ajatuksissaan ja sanoi
"Meidän on lähdettävä vielä tänään kertomaan asiasta muille" Coco sanoi.

Seira nielaisi kuullessaan Cocon sanat merenneitoprinsessojen unista. Saattaisiko hänen unensa siis tapahtua oikeasti?
//Nyt on pidettävä pää kylmänä//, hän ajatteli. //Ei saa joutua paniikkiin. Luchia-sama ja muut kyllä auttavat meitä, me emme ole yksin mustaa prinsessaa vastaan. Ja onhan vielä Kaito-kun, ei mitään hätää.//
Seira tunsi vatsansa kurisevan ja hän katsoi Cocoa.
"Onko sitä aamupalaa vielä? Jutellaan sitten lisää, joohan?"

"Selvä, keittiön pöydällä on aamupalaa, minä voin tulla vaikka mukaasi keittiöön, en ehtinyt itsekään syömään aamupalaa loppuun", Coco sanoi ja meni olohuoneeseen hakemaan aamupalansa, sitten hän meni keittiöön ja alkoi syödä.

Seira teki itselleen pari voileipää ja istuutui pöydän ääreen syömään. Meri ei enää hehkunut oranssina auringon kivutessa korkeammalle, vaan alkoi muuttua tavallisen turkoosiksi. Väkisinkin tuli ajateltua Hanonia ja Noelia.
Seira oli aamun aikana tullut ajatelleeksi erästä asiaa. Saattoihan se toki olla mahdotontakin, mutta hän halusi tietää.
"Coco-sama... vai saanko sanoa Coco?" Seira kysyi. "Voisiko olla mahdollista, että edeltäjäni, prinsessa Sara, olisi vielä elossa?"

Coco katseli merta, ja hätkähti, kun kuuli Seiran kysymyksen
"Sano vain Coco", Coco sanoi hymyillen.
"Minä en tiedä", Coco sanoi enempiä selittelemättä.
"Meri on kaunis tänään eikö vain, Seira?" Coco kysyi.
"Mennäänkö tänään myöhemmin shoppaamaan?" Coco kysyi.
Coco otti uuden leivän ja alkoi mutustaa sitä hiljakseltaan.

"Tuota... selvä", Seira sanoi varovasti. Cocon hiljaisuudesta päätellen hän oli osunut arkaan aiheeseen. Hän lopetti aamiaisensa ja meni takaisin makuuhuoneeseen pukeutuakseen. Saatuaan punaisen ja vaaleanpunaisen koulupuvun (hänellä ei tähän hätään ollut muita vaatteita, hän tarvitsisi uusia pikaisesti) päälleen hän istahti vielä sängylle.
//Sara-sama olisi voinut kertoa, mitä pitäisi tehdä//, hän ajatteli. //Voi, jospa hän olisikin vielä elossa... jospa saisin vielä tavata hänet...//

Coco kuunteli Seiran vastauksen ja meni laittamaan vaatteita.
"Pitkä vai polvimekko, vaalea vai tumma keltainen", Coco mietiskeli.
Coco päätyi pitkään keltaiseen mekkoon joka sopi hänelle täydellisesti.
Coco meni keittiöön ja istuutui tuolille.

Seira kohotti katseensa ja huomasi Cocon olevan valmis.
"Mennäänkö sitten=" hän sanoi teeskennellyn reippaasti ja nousi ylös.

"Mennään vain", Coco sanoi ja käveli eteenpäin.


(OUT)

"Jee!" Seira sanoi ja juoksi perään, mutta kiljahdus ei tullut aivan täydestä sydämestä.

//Seira poistuu topicista.//