Puistossa oleskelua [EI MUITA!!!]

Yume käveli pitkin puistoa. Kaikenlaiset tunteet myllersivät tytön mielessä: suru, toivo, masennus, ilo, vihaakin hän ehti tuntea. Hän huokaisi hiljaa. Tästä päivästä ei tulisi hyvä, ei todellakaan.

Oli näet hänen vanhempiensa kuolinpäivän vuosipäivä. Yumella oli aina silloin masennusta, johtuen vahingosta, joka aiheutti koko typerän vuosipäivän!! Että Yume vihasi itseään, voimiaan, ja sitä vahinkoa!! Toki hän oli ollut nuori, kukaan ei ollut moittinut häntä, mutta häntä itseään kuvotti!!
"Plääh", Yume näytti kieltä taivaalle. Hänet oli karkoitettu Taivaasta, ja sekin pänni häntä. Miksi hänen oli pitänyt olla lapsena niin TYHMÄ?! Kaikelta tältä olisi säästytty...

Yume ravisti päätään. Jospa hän nyt kuitenkin yrittäisi saada ajatukset pois vanhemmistaan? Jos hän vaikka laulaisi laulun? //Hyvä idea...laulan laulun!!// Hän henkäisi hiljaa:
"La laa..la laa...
Alone in this big world, made so many mistakes,
I'm crying.
I can see no sun, no stars, nothing,
And my wings are destroided.
All I want...is to be with someone!
Away from this loneliness...guilty...sadness..
that's my wish!!"

[Yerigo ainoana saa liittyä ^^ Sopimus!!]

Sinihiuksinen ja ruskeasilmäinen poika käveli puistossa. Yerigo oli päättänyt ottaa hetkeksi vapaalle. Vaikka hän näytti ulkoisesti 15-vuoitaalta, hän oli oikeasti 22-vuotias. Näin ollen Yerigo ei käynyt koulussa ja asui vaatimattomasti pienessä yksiössä. Puolentoista vuoden aikana Yerigolle oli kertynyt joitakin ihmistuttuja. Heille hän oli 15-vuotias poika, jonka vanhemmat työskentelivät ulkomailla ja maksoivat hänelle asuntoa. No, periaatteessa siinä oli jotain totta. Yerigo ei ollut kaupungissa ihmisten tähden vaan siksi, että tämä oli yksi niistä kaupungeista, joissa eli todella paljon voimaolentoja, kuten loitsijoita ja haltijoita, jotka olivat valinneet ihmiselämän, mutta muodostaneet omat yhteisönsä. Ocean Melodyssa oli jopa oma koulu taikaolennoille! Kyseisestä koulusta ja varsinkin sen kirjastosta oli tullut Yerigolle keskeinen paikka. Hän ei opiskellut vaan haki tietoja omiin tarkoituksiinsa. Joitakin kirjoja hän oli ottanut kotiinsa ja tutkiskeli niitä sekä tavallisen ihmiskirjaston kirjoja. Hän yritti etsiä jotain.. Yerigo ei ollut itse aivan varma, mitä kirjoista haki, mutta tietoa hän tarvitsi. Lukeminen oli alkanut kyllästyttää ja aurinkokin paistoi tänään kirkkaasti. Yerigo ei osannut uida, joten ranta ei ollut häntä varten. Metsä olisi ollut täysin ominainen ympäristö hänelle, mutta siellä piili omia vaarojaan ja siellä hän saattaisi potea koti-ikävää. Puisto oli hyvä ratkaisu! Täällä sai yleensä kulkea rauhassa ja joskus Yerigo päätyi pelaamaan muiden poikien kanssa jalkapalloa. Tänään puistossa tuntui olevan vähemmän porukkaa kuin yleensä. No, näin kuumana päivänä ranta oli monien lempipaikka. Yerigo nautti lämpimästä ilmasta. Hän aikoi hakea jäätelön ja istua varjoisalle penkille, kun kuuli laulua. Vähän matkaa käveltyään Yerigo näki vaaleahiuksisen nuoren tytön. "Hoi! Miksi sinä näin hienona päivänä noin surullisia laulat?" Yerigo huudahti ja hymyili tytölle.

Yume hätkähti ja lopetti laulamisen heti. Kääntyessään hän näki sinihiuksisen pojan. //Söpö!!! Hän hymyilee- MINULLE?!// Yume ei voinut estää ajatustensa kulkua. Hento puna hulvahti hänen kasvoilleen. Toivottavasti se menisi nolostuneesta...
"Tämä ei ole hieno päivä, paitsi sään puolesta. Minulla on omat syyni", Yume sanoi hiukan pääpainuksissa. //Ei tälläisiä ajatuksia!! Ei, ei ja ei!!//
Masennus vain kasvaisi, jos hän ajattelisi vanhempiaan ja karkoitustaan...

"Krhm. Minä olen Yume. Kuka sinä olet?" Yume kysyi uteliaasti pojalta. Uusi tuttavuus voisi olla...ihan mukava.

Yerigo hymähti tytön punastusta. Hän oli vuosien saatossa laittanut merkille, että tytöillä oli tapana punastella, kun vastakkaisen sukupuolen edustaja tuli puhuttelemaan yllättäen. Se hämmensi Yerigoa edelleen. Hän halusi olla vain sosiaalinen ja kiltti. "Minä olen Chiaki. Olen asunut täällä yksikseni jo yli vuoden. Vanhempani ovat ulkomailla", Yerigo irvisti ja valehteli sujuvasti. Saman tarinan hän oli kertonut tuhansia kertoja. "Yksinään on vähän tylsää, joten on kiva tulla välillä jaloittelemaan. En välitä hirveästi merestä ja isoista rannoista, mutta tämä puisto on loistava". Yerigo katseli yksinäistä tyttöä. Hän ei ollut varma oliko kyseessä ihminen vai jollakin tapaa taikaolento. Tytöllä oli siivet, mutta toisaalta Yerigo oli jo nähnyt kuinka paljon ihmiset rakastivat outoa pukeutumista. Enkelin siivet olivat suhteellisen suosittuja muutenkin. Hän näyttää apealta. Ei taida olla kannattavaa vielä kysyä siivistä. "Hei! Meitähän on tässä kaksi yksinäistä. Tuolla edempänä, mutkan takana, on jäätelökioski. Valikoima on hyvä ja mikä tahansa maku on herkullinen. Olen ehtinyt kokeilla jo kaikki! Ehkäpä jokin niistä parantaa päivääsi", Yerigo heitti ja näytti kädellään menosuuntaan. "Ja hei, jos siltä tuntuu niin herrasmies maksaa, kuten tapaan kuuluu!", Yerigo vitsaili. Etäisellä tavalla Yume muistutti Yerigoa hänen siskostaan. Hän tahtoi piristää tätä.

[selvennykseksi, Yerigo ei ole iskemässä Yumea... Ku son tollanen kiltti ja ulospäinsuuntautunu ja omituinen ja haluu kaikki onnellisiks siis rakkausjuttu on edelleen voimassa, mut nehän tutustuu tietty ensin ]

"Hei...Chiaki. Miksi vanhempasi ovat ulkomailla...jos saan kysyä?" Yume kysyi hätäisesti. Ehkäpä poika ei tahtonut hänen tietävän asiasta jotain? Tai vastaavaa...
"Yksinäisyys...se on kamalaa. Mutta joskus on hyvä olla yksin, saa ajatella rauhassa, eikös?" Yume hymyili hiukan arasti Chiakille. Jäätelökin maistuisi.
"Vai että herrasmies maksaa. Sepä sattui sopivasti, minulla jäi rahat kotiin", YUme irvisti hiukan. Hän oli tottunut maksamaan itse kaiken, ei siihen, että joku maksaisi hänen puolestaan. //No, menköön tämän kerran!!//

"Kumpi ehtii ensin!!" Yume naurahti ja lähti juoksemaan jäätelökioskia kohti. Ehkä tästä päivästä ei tulisikaan niin kamala...?

[I got it. Heips, pidänkö mä tän 'ei muita'-jutun tässä ? KU mulle on ainakin ihan sama...]

Yerigoa hymyilytti. Yume ei ollutkaan ihan niin arka ja ujo kuin miltä aluksi näytti. Kysymys vanhemmista harmitti häntä hieman, mutta ei yllättynyt. Samaa asiaa olivat kyseneet monet muut Yumea ennen. "Työn takia. He tekevät hallinnollisia hommia, joita he eivät voi tehdä täältä käsin. Minä halusin käydä kouluni mieluummin täällä", Yerigo selitti. Ei hän paljon valehdellut, hän vain jätti kertomatta tarkennukset. Voisihan hänen etsintöjään kutsua myös opiskeluksi... Yerigo oli vastaamaisillaan Yumelle yksinäisyydestä, kun tämä jo lähti juoksemaan. Oho! Onpa hän ripeä! "Hei! Tuo oli varaslähtö!" Yerigo huudahti nauraen Yumen perään ja lähti juoksemaan. Hän sai Yumen kiinni ja lopulta he tulivat samaanaikaan jäätelökioskille. "Taisi olla tasapeli, heh?" Yerigo hymyili Yumelle. Jäätelökioski oli yksi Yerigon kantapaikoista ja kioskin myyjä tunnisti hänet. "Chiaki! Taas täällä. Mahtavatkohan sinun syöpöttelysi kustantaa minun palkkani?" myyjä nauroi. Myyjä oli punaruskea hiuksinen nuori nainen, joka kustansi korkeakouluopiskelujaan osa-aikaisena jäätelömyyjänä. "Älä viitsi, Mariko! En minä täällä niin usein käy", Yerigo naurahti myyjälle. "Pöh ja pah, älä selittele! Mitäpä sitten tänään saisi olla? Uuuu, ja huomaan sinulla olevan tällä kertaa oikein naisseuraa", myyjä nauroi ja iski silmää. "Älä välitä Marikosta, Yume. Hän on aina tuollainen. Mitä sinä haluaisit?" Yerigo hymyili Yumelle. Marikolle hän jatkoi: "Minä maksan molemmat. Ja minulle tällä kertaa mansikkaa ja mangoa, kiitos". Yerigo venytteli käsiään odotellessaan. Päivä oli tosiaan aurinkoinen ja upea!

[mullekin ihan sama... ehkä tässä topicissa nyt oli se tärkein, että Yerigo oli eka joka tuli Yumelle jutteleen ja jotta kellekään ei jää epäselväksi, kioskimyyjä Mariko on vain minisivuhahmo. Annoin myyjälle erikseen nimen vain siksi, koska musta oli loogista että Yerigo tietäisi myyjän nimen, jota näki usein]

Yume nauroi. Oliko ystävien saanti näin helppoa!?
"Eeentääs sitteen?" Yume näytti kieltä Chiakille. Poika oli nopea juoksemaan!
Yumella itsellään oli taasen huono kunto, joten hän huohotti raskaasti kisan jälkeen. Hän hymyilee koko ajan...onko se normaalia poijille?!
"Noh, pannaan se huonon kunnon piikkiin, eikös?"
Chiakille juttelu oli helppoa...ja outoa.

Yume punastui hiukan myyjän kiusoitellessa Chiakia. Hyvä suhde...taas vaihteeksi. Yume räpäytti silmiään ja palasi maanpinnalle Chiakin kysyessä häneltä jäätelömakua.
"Hmmm..." Yume mietti, ja laski mielessään: enten tentten teelika mentten.. "Otan mintun, kiitoos!" Yume hymyili takaisin Chiakille.
Minttu oli tytön lempimaku!!

[joops :3 Katsotaan, miten tehdään..]

Yerigo maksoi ja otti Marikolta molemmat jäätelöt. "Heh, ensi kertaan!" hän huikkasi ja anttoi minttujäätelön Yumelle. "Tuolla päin on penkki pienen lammikon lähellä. Siinä on myös pari puuta varjostamassa. Mentäisiinkö sinne?" Yerigo ehdotti Yumelle ja otti jo pari askelta menosuuntaan. Lammella oli joskus sorsia ja pikkulapset tapasivat käydä ruokkimassa niitä. Joskus ulkoiluaikaan kerhotädit toivat päiväkotilapset ruokkimaan lintuja! Yerigo nuolasi jäätelöstään sulaneen osan ja haukkasi siitä aimopalan. Jäätelö oli kylmää, mutta Yerigo nautti hetkellisestä äkkikylmästä suussaan. Pehmeä ja maukas jäätelö oli omiaan tähän nautinnolliseen kokemukseen. Jää taasen oli liian kylmää.

Yume vilkutti Mariko-myyjälle. Nainen vaikutti ihan mukavalta.
"Kiitos!" Yume nyökkäsi Chiakille ottaessaan jäätelönsä. Hän nuolaisi sitä, ja huokaisi tyytyväisenä. Minttujäätelö oli niin hyvää! //Sanoisin että syntisen hyvää, mutten kehtaa...olenhan enkeli..vaikkakin langennut.// Tyttö tuumi.
Yume katsahti Chiakia pää hiukan kallellaan. "Käyhän se. Mennään!"
Ja tanssahteli lampea kohti.
Kun Yume sitten istuutui penkille ja katsoi lampea, hänen silmissään välkehti.
Lampi oli pieni, mutta ihana! Olisi niin ihanaa pulahtaa sinne uimaan...
Yume kääntyi katsomaan Chiakia, ja kysyi pojalta:
"Noniin. Voisitkos sinä kertoa minulle jotain...itsestäsi? Kiltti?"
Ja haukkaisi palasen jäätelöstään.