Huolien valoissa loistava ranta

Luchia johdatti Noelia merelle päin. Rannalla Luchia kuitenkin pysähtyi. //Eihän Caren enää varmasti ollut meressä. Missä sitten? Missä...?// Luchia mietti. Hän katsoi merelle. Auriko loisti lähespilvettömällä aamutaivaalla. ''Kau...nis...ta.'' Luchia sanoia ajattelematta mitään. Jos hänellä ei olisikaan enään ikinä huolia, miksi hänen täytyi aina olla pulassa, taikka hänen ystäviensä kanssa, Luchia mietti jos tämän elämänsä olisi ollut aina normaalia, olisikohan hän ikinä törmännyt niin mahtaviin ystäviin kun tällä nyt on? Olisiko hän koskaan löytänyt Kaiton? Luchia sulki silmänsä ja puuskahti. Nyt täytyi keskittyä, eikä ajatella turhia.

"Niin on", Kaito totesi asteltuaan Luchian vierelle. Kaito otti Luchiaa kädestä kiinni. Vaikka vaara uhkasi, ja pahasti, ei hän suostunut uskomaan, että kaikki olisi menetetty. Sitä paitsi...jos huonosti kävisi, hänellä olisi ainakin muistoja yhteisestä ajasta Luchian kanssa.

Kaito ravisti päätään. Jotain muuta ajateltavaksi, kiitos!
"Krhm, Luchia, Noel, ketä me siis nyt etsimme..?"

''Caren-chania.'' Luchia sanoi. ''Näin hänet viime yönä täällä päin meressä...Mutta en ole vain varma onko hän tullut jo pois merestä.'' Luchia sanoi ja vilkuili loistelevaa merta. Tuuli pyyhkäisi hänen hiuksiaan, ja Luchia katsoi Kaitoa. Kaitolla oli pehmeä katse, se oli Luchiasta ihana. //Hei! Hetkonen! Mitä minä nyt taas ajattelen!! Kokoa ajatuksesi Luchia. Juuri niin.// Luchia ajatteli ja sulki silmänsä nostaen samaan aikaa hiukan leukaansa ylpeästi ja puhalsi hiukan. Se rauhoitti Luchiaa.

Teana uiskenteli meressä. Oli virkistävää olla lomalla prinsessan hommista!
Nina ja Kazuo kyllä pitäisivät huolen kaikesta, jos jotain tapahtuisi, hän kuulisi siitä. Vaikka Aqua Regina-samalta, pah.

Yhtäkkiä Teana tuli tietoiseksi tutuista henkilöistä pinnan yläpuolella. Hän kohotti katseensa ja näki kaksi TODELLA tuttua hahmoa. //Luchia-oneesan!! Ja Kaito!! Ihanaa, näen heitä piitkästä aikaa!//
Ja ajattelematta hän hyppäsi suoraan heidän eteensä huutaen:
"Oneesan!! Kaito!! Hauska nähdä piitkästä aikaa!"
Eikä tietenkään ollut huomaavinaankaan, että oli keskeyttänyt jotain.

Luchia hätkähti ja käänsi katseensa Teanaa kohti. //Teana! Häntäkin pitää varoittaa.// Luchian totesi. ''Teana, mitä sinä täällä päin? Eikö sinun pitäisi olla valtakunnassasi?'' Luchia kysyi ja katsoi Teanaa hiukan kummissaan, mutta hän oli kyllä iloinen siitä, että näki Teanan pitkästä aikaa.

"Plääh, minulla on loma", Teana näytti kieltään.
"Kazuo ja Nina VAATIVAT minua lomalle, olenhan paiskinut töitä hiki hatussa!" Hän lisäsi hiukan ylpeänä. Oli hankalaa olla aika uusi prinsessa, kaikki oli niin uutta!

"Mutta entä te, oneesan? EIkö sinunkin pitäisi olla omassa valtakunnassasi..?"
Teana hämmästeli hiukan ja vilkuili ympärilleen. Vasta silloin hän huomasi hiukan synkän ilmeen Kaiton kasvoilla. //Mitä täällä tapahtuu...?//

Caren oli levännyt yön yli paikallisessa hotellissa. Hän oli ottanut huoneen vain yhdeksi yöksi, ei hän sinne pitkäksi aikaa halunnut jäädä. Meri veti Carenia puoleensa. Vaikka hänellä oli eilisen pitkä uintimatka takana, hän halusi silti päästä edes hetkeksi kastautumaan. Päivä tulisi olemaan pitkä. Hanonin kertoman mukaan viime päivinä oli sattunut paljon. Jotain Mikarusta ja heidän tappamisestaan... Carenin pitäisi löytää uudelleen muut ja päästä kunnolla jyvälle siitä missä mennään. Ääääh... Eikö koskaan elämä voisi olla hieman helpompaa? Caren oli ollut ajatuksissaan ja uinut vain eteenpäin, kun hän huomasi jo tuttuja hahmoja. "Noel! Luchia" Kaito! Teana! Mikä joukko kokoontuminen tämä oikein on?" Caren ihmetteli ja ui heti Noelin luokse ja halasi tätä. Oli ihana tietää tämän olevan kunnossa!

Luchia ei edes ehtinyt vastata Teanan kysymykseen, kun näki Carenin. Luchia hymyili terveti Carenia. ''Hienoa löysimme sinut. Noel eikö olekkin hyvä?'' Luchia sanoi ja hymyilin hyvin lämpimästi auringon paistaessa hänen kasvoihinsa. ''Thee hee...En ole muuten käynyt valtakunnassani pitkään aikaan.'' Luchia naurahti.

"Caren! Mitäs sinä teet täällä?!" Teana tuijotti ällistyneenä Carenia. Nythän hän voisi jopa kysyä neuvoja joihinkin asioihin..!! Jos hän vain viitsisi...
"Mikset ole, Luchia-oneesan? Mikä täällä vetää sinua puoleensa..?" Ja miettien uudestaan Kaiton synkkää ilmettä, joka kieli siitä, että jotain vakavaa oli tapahtunut, Teana lausui verkkaalleen:
"Ketoisiko joku minullekin, miksi kaikki ovat täällä, ja miksi ihmeessä te olitte, Kaito ja Luchia-oneesan, niin vakavia, kun saavuin? Ja minä suutun tosissani, jos ette kerro minulle!! Minäkin olen merenneitoprinsessa!!"
Ja hän läiskytti vettä jo hiukan vihaisen oloisena.