Kiireistä etsintää

Aamulla Luchia meni ostoskeskukseen etsimään Kaitoa. Jos hän ei löydä Kaitoa niin sitten hän ei löydä, mutta sellainen harmittaisi Luchiaa hirveästi. Sillä se mitä olisi tapahtumassa saattaisi muutta hyvinkin kaiken. Luchia juoksi shurffaajille suunnattuun kauppaan. Liikkeessä ei ollut ketään muuta kuin tiskin takana oleva mies. Luchia pettyi, mutta jatkoi matkaansa. Hän tutki jokaisen liikkeen järjestyksessä läpikotaisin etsien Kaitoa, jota ei vain tuntunut löytyvän. Luchia alkoi ahdistaa, hän oli väsynyt. Sillä hän oli valvonut lähes vuorokauden putkeen. Luchia istui eräälle ostoskeskuksen penkille miettimään. Hän toivoi tapaavansa jonkun merenneito prinsessan tai Kaiton. Luchia katseli ostoskeskuksen vilkkaita käytäviä ihmiset kulkivayt Luchia ohitse eikä kukaan heistä tuntunut kiinnittävän Luchiaan minkään laista huomiota. Onneksi sinänsä. Luchia laittoi kätensä kasvojensa eteen ja sulki silmänsä.

Kaito käveli pitkin ostoskeskuksen käytäviä. Useat tytöt kikattivat ja tuijottivat häntä, mutta häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Luchia oli se, jonka hän toivoi näkevänsä. Mutta missä pahuksessa tyttö oli? Meressä uimassako? //Luchia...missä sinä olet? Älä vain sano, että olet karannut valtakuntaasi!! // Hän ajatteli tuskissaan. Kaito itse oli Panthalassa-klaanin prinssi, joten hän pystyi elämään meren alla!! Jos hän vain löytäisi Luchian...

Ja ihme tapahtui. Kaito näki tytön istuvan läheisellä penkillä. Muutamalla harppauksella hän oli tytön edessä. Ja tämähän oli Luchia.
"Missä ihmeessä sinä olet ollut?! Tajuatko sinä, että kysyin sinua Pearl Piaristakin, mutta siellä sanottiin, että olet etsimässä minua!! Etkö sinä ihan totta osaa käyttää sitä puhelinta?" Kaito istahti Luchian viereen. Vasta silloin hän huomasi tytön kalpeat ja väsyneet kasvot. Koskettaen Luchian poskea, hän kysyi:
"Mitä on tapahtunut? Voit kertoa minulle."

Noel näki Kaiton ja Luchian. Hän käveli heidän viereensä hitaasti, mutta ei sanonut vielä mitään. Noel käveli Lucian toiselle puolelle, ja istahti siihen. Hän ei vieläkään oikein kyennyt sanomaan mitään pinkille merenneitoprinsessalle.
" Luchia?" Noel sanoi tyynesti, kuin varmistaakseen, että se olisi oikeasti Luchia. Noel ei ollut tottunut näkemään Luchiaa niin surullisena. Tyttö unohti Kaiton, ja keskittyi vain väsyneeseen Luchiaan.

Luchia nosti päätään, ja ilahtui nähdessään Kaiton ja Noelin. Kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. //Ihanaa!// Luchia totesi ja hymyili onnellisena. Mutta sitten hänen ajatuksiinsa tuli taas ne kauheat kuulumiset mieleen. ''Kaito! Noel! Kauheita on tapahtunut! Noel meidät yritetään tappaa!'' Luchia huusi, koko ostarin väki kääntyi katsomaan Luchiaa, Noelia ja Kaitoa. Luchia punastui. //Miksi minun piti huutaa se nyt. Luchia pidä nyt vain matalaa profiilia. Matalaa Profiilia.// Luchia toisti päässään. Häntä hiukan pyörrytti. ''Anteeksi, etten soittanut Kaito. Tapasin erään mukavan oloisen ja upean nuoren naisen, ja neuvoin tätä, sitten unohdin kaikessa tohinassa, että kännykkäni on kotona, unohdin hakea sen.'' Luchia selitti Kaitolle. Hän tiesi nyt, että Noel varmasti halusi kuulla miksi heidät halutaan tappaa ja kuka haluaisi heidät tappaa. ''Noel, Caren etsii sinua. Hän tarvitsee sinua, me tarvitsemme sinua. Carenilla ei ole hätää, mutta meillä kaikilla varmasti on.'' Luchia sanoi ja veti henkeä. ''Eli siis Hanon kertoi...että Airan tytär Aqua on uusimusta merenneito prinsessa, hän on paha.'' Luchia kertoi ja muisteli tarkalleen mitä Hanon oli sanonut, Luchia ei ollut kuitenkaan yhtään tietoinen miten Aquasta tuli musta merenneito ja olikohan ollut sellainen aina, vai tuliko hänestä sellainen. Luchialla ei myöskään ollut kunnolla tiedossa, mitä Hanon oli luvannut Airalle, mutta vaikutti siltä ettei Hanon tahtonut pettää lupaustaan Airalle mistään hinnasta. ''Sitten tämä Aqua tapasi kuulemma Mikarun näköisen tytön, mutta en tiedä oliko se Mikaru...Mutta se oli kuollut!'' Luchia sanoi ja päätti lauseensa siihen. ''Ja nyt me olemme pulassa, sillä he aikovat tappaa meidät kaikki, ja olen hyvin varma, että he keräävät lisää joukkojaan. Taitavat muutenkin olla aika vahvoja.'' Luchia totesi ja halusi kuulla Noelin mielipiteen asiasta. Nyt oli hyvä, että Kaitokin tietää mikä Luchia-chanilla ja tämän ystävillään on edessään.

Kaito hätkähti Luchian huutaessa. Niin Luchian tapaista.
"Eipä mitään, ihmettelin vain. Hei Noel ", Kaito sanoi lempeästi. Kun Luchia alkoi kertoa, mitä oli tapahtunut, hän kalpeni. Joku halusi tappaa kaikki merenneitoprinsessat? Riistää Luchian häneltä - taas? Ja missä vaiheessa Hanon oli tavannut Luchian?! Kaito huokaisi hyvin hiljaa, ja halasi Luchiaa.
//Ja minähän en anna sinun kuolla...tai kenenkään muunkaan.// Hän ajatteli kiivaasti. Hän oli edelleenkin prinssi, jonka piti suojella prinsessaansa. Ja muitakin, tietysti.

"Mikaru? Kuollut? Mutta eikö hän..ole Rihito-sanin kanssa?" Kaito ihmetteli. Hän löysäsi hiukan otettaan Luchiasta, katsoakseen tätä kasvoihin. Totuus ja pelko välkehtivät tytön silmissä. Vahvoja vihollisia...mutta olivathan Mikeru ja Gacktokin olleet voimakkaista, ja heidät oli voitettu...
"Älä pelkää Luchia. Minä en anna kenenkään tappaa sinua. Tehköön sen minun kuolleen ruumini yli. Ja tekin olette vahvoja, vai pitääkö sinua muistuttaa asiasta?" Kaito halasi Luchiaa vieläkin tiukemmin, ja silitti tytön päätä. //Kuolleen ruumiini yli...ja minun voimani suojelevat häntä!!//

Noel kauhistui kuullessaan, että heidät aiottiin tappaa!
" Ei, ei se voi olla niin" Noel sanoi surullisena, ja pisti kätensä suun eteen. kamalaa, ei niin voi tapahtua- Pysy vahvana Noel. Pitää auttaa muita Hän mietti päässään. Noel ryhdistyi, ja sanoi sitten Luchialle
" Minun pitää löytää Caren" Noelin ilme muuttui miettiväksi. Hän katsahti Luchiaan, ja kysyi tältä " Onko sinulla mitään tietoa missä siskoni, Caren on?"
Noel katsoi Luchiaa ja Kaitoa vuorotellen. Häntä pelotti todella paljon.
Mitä jos hän todella kuolee? Ei niin saa tapahtua!
Noelin poskelle vierähti yksi pieni kyynel. Hän ei voinut pitää sitä kurissa.

Seira käveli ostoskeskuksessa tarkoituksenaan pitää silmänsä auki, jos sattuisi löytämään muita merenneitoprinsessoja. Intianmerelle oli kiirinyt huhuja, että Ocean Melodyn kaupungissa olisi sattunut jotain hälyttävää, ja Seira oli oitis halunnut lähteä katsomaan, mikä oikein oli vialla. Kun hän vielä oli kuullut, että muita merenneitoprinsessoja oli kaupungissa paraikaa, mikään ei kyennyt pidättelemään häntä.
//Ihanaa nähdä Luchia-sama ja muut taas!// Seira ajatteli innoissaan, mutta tuumi sitten, //mutta ehkä minun olisi myös otettava selvää, mitä täällä on voinut sattua. Ei kai se mitään vakavaa voi olla, koska kukaan ei näytä huolestuneelta... tai sitten ihmiset eivät tiedä, ehkä tämä koskee vain merenväkeä.//
Toistaiseksi hän ei ainakaan nähnyt vielä ketään, mutta Seira jatkoi silti kuljeskeluaan. Ehkä joku tuttu kuitenkin osuisi hänen näköpiiriinsä kaikesta huolimatta.

Coco käveli pitkin ostoskeskusta ja toivoi näkevänsä muita merenneitoprinsessoja samalla hän kuitenkin katseli jos näkisi hyvännäköisiä poikia täällä.
Coco oli kuullut huhuja Eteläiselle Tyynellemerelle, että Ocean Melodyssa olisi tapahtunut jotain radikaalia, joka koski merenneitoprinsessoja ja heidän helmiään.
/Onko tuo Seira Orange pearl mermaid princess?/ Coco ihmetteli.
"Seira, odota", Coco huusi Seiralle ja lähti kävelemään Seiran luokse.

Luchia katsoi Noelin kauhuisia kasvoja. Nyt Luchian piti pysyä lujana. //Minä en saa itkeä!// Luchia toisti päässään, sitä lausetta useita kertoja. ''Näin Carenin ja Hanonin viime yönä, silloin siis Hanon kertoi kaiken. Caren etsii sinua, Noel.'' Luchia kertoi. ''Meidän on ilnmoitettava tapahtuneesta kaikille merenneitoprinsessoille. Tietääkseni elleivät Hanon ja Caren ole vielä ehtineet kertoa muille merenneitoprinsessoille tästä Rina, Coco ja Seira eivät tiedä tästä vielä yhtään mitään.'' Luchia totesi. Hän ei ollut niin kalpea enään koska oli saanut kerrottua edes Noelille tapahtumista ja Kaitolle. Onneksi Kaito oli Luchian vieressä, muuten Luchia ei pärjäisi. Tai siltä hänestä nyt tällä hetkellä tuntui. Kaiton lempeät sanat rohkaisivat Luchiaa, mutta sana kuolleen ruumiin yli tuntui raapaisevan koko ajan Luchian rinnassa. //En halua, että kukaan kuolee. En että kukaan kuolee. Sarakin kuoli silloin. Mitä jos joku kuolee nyt?! Miksi kaikki mahdollisuudeet pahasta hyviin pitää olla niin auki?''// Luchia mietti. Hän kyllä ei halunnut tietenkään, että itse kuolee, mutta mieluiten hän toivoi, että itse kuolisi, kuin joku hänen tovereistaan, ystävistään, valontuojistaan kuolisi! Luchia halasi Kaitoa ja pidätteli kyyneleitään.

Seira kääntyi hämmästyneenä ympäri, kun kuuli jonkun huutavan nimeään. Kun vaaleatukkainen hahmo tuli lähemmäs, hän tunnisti tämän.
"Coco-sama!!" hän kiljahti ilahtuneena. "Ihana nähdä!"
//Eli huhut siitä, että täällä olisi merenneitoprinsessoja, ei ollutkaan täysin pötyä//, Seira ajatteli. //Tosin Coco yksin ei välttämättä merkitse vielä mitään... Eteläinen Tyynimeri on kyllä melko lähellä Ocean Melodya, mutta pitkä uintimatka siitäkin kyllä tulisi...//


Samassa Seira huomasi liikettä silmäkulmassaan ja kääntyi ympäri. Taas hän joutui miettimään hetken, sillä hän ei ollut niin tottunut näkemään prinsessoja ihmismuodoissaan, mutta hetken tuumittuaan tunnisti kaikki.
"Luchia!" hän huusi ja heilutti kaikille. "Ja Noel ja Kaito-kun!" Hän juoksi innoissaan toisten luokse, mutta pysähtyi kuin seinään nähdessään kaikkien vakavat ilmeet. "Mitä... mitä on tapahtunut?"

Coco otti Seiran kiinni ja huomasi Luchian, Kaiton ja Noelin vähän Seiran jälkeen.
"Mitä on tapahtunut? Coco kysyy nopeasti huomattuaan Luchian, Noelin ja Kaiton vakavat ilmeet.
Coco vilkaisi nopeasti Seiraa ja huomasi tämän olevan myös huolestuneen näköinen.
Coco katsoi tiukasti muita ikäänkuin tivatakseen selitystä, mutta hän halusi vain tietää asioista. Jos Coco jotain inhosi niin omaa tietämättömyyttään, siksi hänellä oli hyvät tiedonhankkijat palatsissa.

Kaito kohotti vastahakoisesti katseensa tulijoihin. Luchia tarvitsi häntä, sen näki ja tunsi. Mutta ehkäpä hänen oli paras selittää kaikki.
"Hanon on tavannut Aquan, josta on tullut musta prinsessa, kuten Sara aikoinaan. Aqua on ilmeisesti liittoutunut jonkun tytön kanssa, joka näyttää välillä Mikarulta..", Kaito selitti kaiken. Samalla hän tiukensi otettaan Luchiasta, toivottavasti tyttö pystyi hengittämään. Hiljaa Kaito kuiskasi:
"Itke vain, Luchia. Tämä on pelottava ja kauhea asia. Mutta minä suojelen sinua."

Vähän aikaa hän keskittyi vain halaamaan Luchiaa. Cocon ja Seiran reaktioita hän ei edes välittänyt nähdä - samanlaisia ne kuitenkin olisivat. Hiljaa, suoraan Luchian korvaan, hän kuiskasi lempeitä sanoja yksi toisensa jälkeen. Samalla hän rauhoitti itseäänkin. Kaikki, mikä uhkasi Luchiaa, uhkasi häntäkin. Vaikka pelkkä koppakuoriainen sängyn laidalla.

Lopulta hän kuitenkin sanoi hiukan käheästi:
"Mitä me teemme? Kuka etsii Rinan?

Coco hämmentyi ja ajatteli
/Tyttö, joka näyttää välillä Mikarulta, uusi musta merenneitoprinsessa jonka nimi on Aqua./
Coco ajatteli
/Uusi musta merenneito Aqua./ Coco ajatteli ja voihkaisi mielessään.
"Entä se joka näyttää välillä Mikarulta, Kuka hän on, Tahtooko hän jotain pahaa merenneitoprinsessoille?" Coco kysyi.
Coco tiesi jonkin täällä tapahtuneen liittyvän merenneitoprinsessoihin, muttei tiennyt minkä joten hän odotti vastausta.

Noel huomasi Luchiankin olevan surullinen.
" Meidän pitää pysyä lujana, ja päästä nyt itku ulos, jos surettaa" Hän sanoi Luchialle, ja uusillekkin merenneitoprinsessa tulijoille. Noel katsoi kaikki vuorotellen.
Toivon sydämmeni pohjasta että kukaan kuolisi. Jäin jo tarpeeksi kaipaamaan Saraa. En halua kokea sitä uudestaan. Ja muutenkin, toivottavasti minä en kuole. En halua että tämä on loppu, kuin The End
Noel mietti surullisena. Hänen ilmeensä muuttui oudoksi, kun Kaito sanoi
"Mitä me teemme? Kuka etsii Rinan?
Tämä sai Noelin miettimään vielä enemmän.
" En tiedä" Tyttö sanoi epämääräisesti. Hän jatkoi
" Minun pitää etsiä Caren. "
Noel katsoi muita, ja nyökkäsi itsekkseen.

Luchia Kaiton lempeistä sanoista huolimatta itki vain yhden kyyneleen. Kaiton sanat auttoivat häntä rauhoittumaan. Luchia rakasti mielettömästi Kaitoa, joten ei yksinkertaisesti voinut mitään sille, että oma naamansa oli ihan punainen. Luchia katsoi huolestunutta ja hätäisen kiireellisen näköistä Noelia. ''Noel! Minä tulen kanssasi etsimään Caren-chania.'' Luchia sanoi.

Noel säpsähti kun Luchia sanoi auttavansa. Noelin mieli muuttui vähän paremmaksi, ja hän nousi seisomaan.
" Lähdetään etsimään!" Tyttö sanoi innoissaan, ja nosti toisen kätensä ylös. Hän rupesi kävelemään pois päin ostarista.

''Se...Selvä!'' Luchia säpsähti pystyyn. Luchia katsoi Kaitoa vielä kerran ja Cocoa ja Seiraa. Luchia hymyili. ''Menemme nyt. Älä ole huolissasi Kaito, minä lupaan, ettei minulle käy kuinkaan.'' Luchia sanoi ja antoi Kaitolle suukonposkelle. ''Ja Seira ja Coco. Pitäkää itsestänne huolta.'' Luchia sanoi ja hänen ääneensä tuli pieni huolehduksen kuuloinen sävy, mutta pian Luchia taas teki suloisen hymyn. ''Hei sitten.'' Luchia sanoi ja lähti Noelin perään.

Seirakin järkyttyi uutisista, ja se näkyi päälle.
"Olivatko huhut siis totta?" hän kysyi ja valahti myöskin istumaan penkille. "Valtakuntaani kiiri huhuja, että täällä olisi meneillään jotain, joka liittyisi merenneitoprinsessoihin..." Häntä puistatti ja hän halasi itseään keinahdellen hiljaa puolelta toiselle. Mutta että joku halusi tappaa heidät...?

Seira katsoi kaipaavasti Luchian ja Noelin perään. Kun joukko pieneni, hän tunsi itsensä entistäkin turvattomammaksi.
"Fukai umi no soko de koe wa kikoeteta
Donna ni kuraku tsurai basho demo", hän kuiskasi hiljaa itsekseen. Syvän meren pohjassa saatoin kuulla äänen, sillä ei ole väliä, miten pimeässä tai tuskallisessa paikassa olen. Nyt häntä pelotti. Hän pelkäsi pimeyttä, joka kietoi siipensä saaren ympärille... Seira nyyhkäisi tukahtuneesti.

Kaito hymähti. Miten Luchian onnistuikin punastua noin mahdottomasti? Että siinä oli hassu tyttö, kerta kaikkiaan. Ensin aivan hirvittävän huolissaan, ja sitten valmis auttamaan.
"Ja sinä kuvittelet, että minä seison täällä yksikseni? Turha luulo! Tulen mukaanne, autan etsimään Rinaa. Te muut...älkää muuttuko hermoraunioiksi, ok?" Kaito melkein tuhahti Luchialle. Hänhän pystyi auttamaan!! Nousten ylös, hän kuitenkin katsoi Seiraa lohduttavasti. Seira oli vielä niin nuori...asettaen kätensä sekunnin ajaksi Seiran olkapäälle hän sanoi: "Älä huoli. Ei teille kuinkaan käy." Ja Kaito kiirehti Luchian ja Noelin perään.

[out]

Cocon ensi-ihmetys meni ohi ja hän tutkaili muita.
Luchian ja muiden lähteneiden perään hän vilkutti, mutta ei mennyt perään.
Coco kääntyi Seiraa kohti ja laittoi kätensä äidillisesti tämän olkapäille.
"Ei meillä ole mitään hätää, me kaikki merenneitoprinsessat selviämme kyllä", Coco lohdutti, joskaan hän ei ollut varma onnistuiko lohduttamaan Seiraa.
" Aiotko jäädä Ocean Melodyyn pidemmäksi aikaa, jos aiot haluaisitko olla minun kanssani täällä Ocean Melodyssa?"
"No, mitäs sanot?" Coco sanoi ja yritti näyttää reippaalta.
Coco ei ollut varma miten Seira suhtautuisi hänen sanomisiinsa, joten hän katseli Seiraa, mutta piti edelleen kättään tämän olkapäilla, kunnes laski ne äkkiä pois.

Seira oli kiitollinen Cocolle. Tyttö oli aina hänelle niin kiltti, vaikka käyttäytyikin joskus hieman diivamaisesti. Ehkä siksi hän pitikin tästä niin paljon.
"Sopii", Seira sanoi iloisena. "Ihanaa, ettei minun tarvitsekaan olla yksin..."
Hän katseli ympärilleen ja huomasi vasta nyt kunnolla heidän olevan viimeiset penkillä.
"Ehkä meidänkin pitäisi mennä?" hän kysyi Cocolta. "Vai kierrelläänkö?"


[Ääh, sori että vastaamisessa meni näin kauan, iski pieni laiskuuspuuska... toivottavasti ette ehtineet ajatella, että minäkin olen lähtenyt! ]

"Miten vain haluat?" Coco vastasi.
"Toisaalta meidän varmaan pitäisi etsiä asunto, mutta kierteleminen olisi hauskaa", Coco sanoi.
"En minä tiedä, päätä sinä", Coco sanoi.
Coco mietti että kierteleminen olisi hauskaa, mutta asunnon etsiminen järkevää.
Coco piti shoppailusta, mutta halusi muiden merenneitoprinsessojen kanssa vaikuttaa järkevältä.

"Etsitään vaikka asunto", Seira pyysi. "Minua vähän väsyttää... en usko, että jaksan shoppailla juuri nyt. Vaikka myöhemmin, jooko?"

"Sopii minulle", Coco vastasi.
"Mennään vaikka Pearl Piariin", Coco ehdotti ja lähti kulkemaan uloskäyntiä kohti olettaen, että Seira tulisi perässä.
(OUT)

"Kivaa!" Seira sanoi iloisena siitä, että sai olla Cocon kanssa. Hän kiiruhti nuoren naisen perään ja unohti hetkeksi jopa uhkaavan vaaran.

[OrangeSeira poistui topicista.]