Kanslia ja kanslian edusta [saanee sulkea]

Eela ei ollut mennykkään kotiin toisin kuin Aale luuli vaan hän oli mennyt Melody Academyyn.
Eela oli melkein kotiovella kun päätti poiketa täällä katsomassa olisivatko Chiyo, Tsobomi ja Aoko vielä täällä.
Chiyon ja Tsubomin Eela huomasi kanslian edustalla.
"Hei", Eela sanoi vaisusti.
"Onko Aoko kansliassa?" Eela kysyi.
"Chiyo ja Tsubomi se ongelma on ehkä kohta selvitetty, Aale kertoo siitä teille kun te taas näette toisenne, Aale ei nyt päässyt tulemaan, hän on jossain päin Ocean Melodya", Eela kertoi.
"Hene, et ilmeisesti ole vieläkään saanut todistustasi", Eela totesi pikemminkin kuin kysyi.
"Hei, kuka olet, minä olen Eela? Aale kysyi tytöltä, joka oli ilmeiseti tullut heidän poistumisensa jälkeen.

Aoko tunsi hieman vapisevansa penkissään. Hän oli näyttänyt vasta laulutaitonsa, miksi he keskustelivat jo nyt? Heidän olisi luullut pyytävän häntä näyttämään vielä loitsinta- ja taistelutaitonsa (niihin Aoko olisi vain vastannut, ettei hänellä ollut aiempaa kokemusta kyseisissä taidoissa), mutta tiesivätkö nämä opettajat enemmän kuin antoivat ymmärtää? Aoko yritti lukea opettajien huulilta tai tulkita heidän ilmeitään, mutta mikään ei auttanut. Edes hänen tietämiskykynsä ei purrut. Hän saattoi erottaa vain, että taikaopettajan otsa oli rypyssä ja rehtori näytti kiihtyneeltä.

Samassa taika raukesi ja opettajat hiljenivät. He kaikki kääntyivät hitaasti katsomaan Aokoa, joka nielaisi hiljaa. Sitten taikaopettaja nousi tuolistaan ja käveli Aokon luokse.
"Tyttöseni", hän sanoi hiljaa ja seisahtui aivan Aokon eteen. Aoko ei oikein tiennyt, mitä olisi tehnyt, vaan nosti katseensa vanhan miehen silmiin. Ne olivat hennonsiniset ja niistä saattoi nähdä monia aatoksia ja ikävuosia. Aokosta tuntui vahvasti, että taikaopettaja saattoi olla paljon vanhempi, kuin miltä näytti.
"Sinähän olet merenneitoprinsessa, eikö?"
Se tuli Aokolle täytenä yllätyksenä. Hetken hän tuijotti vanhaa miestä suu ammollaan, ennen kuin sai puhekykynsä takaisin.
"Onko se noin ilmiselvää?"
"Voi, ei suinkaan", mies sanoi kevyesti. "Mutta, kaikki sinussa... sinun äänesi... niinkutsuttu elementtisi... reagointisi vesi-sanaan" – miehen silmissä pilkahti jälleen – "ja ennen kaikkea lopullinen todiste, Helmirasia." Hän viittasi Aokon kaulassa riippuvaan medaljonkiin. Aoko nieleskeli ja tarttui siihen.
"Jos ette pane pahaksenne", hän sanoi vapisevalla äänellä taikaopettajan palattua takaisin pöydän ääreen, "haluaisin pitää henkilöllisyyteni salassa, jos pääsen tänne. Tulin... tulin, koska haluan oppia puolustamaan itseäni ilman, että minun on paljastettava, kuka olen. Minulla on tuolla jossain paljon vihollisia enkä halua, että he saavat tietää minusta. Juuri äskenkin paras ystäväni kääntyi vihollisekseni, ja siksi haluan laulutunneille. Haluan maksimoida voimani ja saavuttaa kyvyn, jolla voin saada ystäväni takaisin satuttamatta häntä. No jaa..." Aoko laski katsettaan, etteivät opettajat olisi nähneet hänen itkusta rytistyneitä kasvojaan. "Se taitaa olla turha toivo."

"Me otamme sinut sisään oppilaitokseemme", rehtori sanoi yllättäen. Aoko hämmästyi niin, että nosti kasvonsa, vaikka ne olivatkin jälleen kyynelten juovittamat. Rehtori hymyili vienosti, mutta vakavoitui sitten. "Mutta jos tilanne on tällainen, meidän on ryhdyttävä tiettyihin toimiin. Saat käydä ensimmäisen tason loitsu- ja taistelutunneilla, mutta pitääksesi henkilöllisyytesi ja ennen kaikkea voimasi salassa, sinun on parempi ottaa yksityistunteja laulunopettajalta, Sarahilta." Rehtorin vieressä istunut nainen nyökkäsi kevyesti. Rehtori nojautui eteenpäin. "Tämä sinun ystäväsi... osaatko yhtään sanoa, miten varteenotettava uhka hän on?"
Aoko tuijotti hämmästyneenä rehtoria. Miksi ihmeessä nainen kyseli tuommoisia?
"Hän kykenee tuottamaan tuskaa vihollisilleen laulamalla", hän selitti. "Ja luulen, että hän lukee heihin kaikki muista merenneitoprinsessoista viattomiin sivullisiin. En tiedä, kuinka voimakas hän tarkalleen ottaen on, mutta hän saattaa värvätä liittolaisia, ja heistä minä en tiedä mitään."
Rehtori nojasi taaksepäin tuolissaan ja painoi sormenpäänsä vastakkain.
"Hyvä on", hän lopulta sanoi. "Aloitat ensi viikon alussa ensimmäisellä luokalla. Lukujärjestyksesi." Rehtori heilautti kättään, ja Aokon käteen ilmestyi tulenpunaiselle paperille painettu koristeellinen lukujärjestys. Hän kumarsi kevyesti ja kääntyi lähteäkseen.
"Aoko."
Aokon käsi oli jo ovenkahvalla, kun hän kuuli rehtorin kutsuvan häntä. Hän kääntyi ympäri ja näki rehtorin otsan olevan rypyssä.
"Keskustelemme tästä aiheesta myöhemmin. Jos sinulla on liittolaisia, jotka taistelevat kaupungin hyväksi, voit kertoa kaiken heille. Mutta salaa tämä kaikilta muilta."
Aoko nyökkäsi ja astui ulos ovesta. Hän ehti juuri ja juuri sulkea oven ja huomata Eelan palanneen odotushuoneeseen, kun hänen polvensa pettivät ja hän vajosi lähimpään tuoliin istumaan.

Chiyo oli seisonut pitkään aikaan hiljaa. Tilanne oli omituinen ja täällä oli niin paljon porukkaa! Tilanne ahdisti Chiyoa. "Umm... Tsubomi, lähdettäisiinkö?" Chiyo kysyi epätoivoisena siskoltaan, mutta tämä oli keskittynyt kuuntelemaan Heneä. Chiyo huokaisi ja väänteli käsiään. Hänen oli vaikea keskittyä siihen, mitä Eela sanoi. Yhtäkkiä ovi avautui ja Chiyo huomasi Aokon tulevan takaisin huoneeseen. "Ah! Nyt rehtori näyttää olevan vapaana sinua varten!" Chiyo hymyili Hikarulle ja käveli sitten Aokon luokse. Tämä näytti uupuneelta. "Onko kaikki hyvin, Aoko?" Chiyo kysyi päästessään tämän luo.

"Wau!" Tsubomi oli kuunnellut Henen kertomusta silmät loistaen ja hämmästyi suuresti nähdessään tulipallon. "Minäkin osaan! Tosin myös monia muitakin elementtejä... Olen loitsija. Tai siis puoliksi loitsija ja puoliksi merenneito", Tsubomi selitti innoissaan. Vai oliko hän kertonut tämän jo? "Woo.. Mutta jos sinä osaat hallita vain tulta.. Minä haluan nähdä mitä kaikkea sinä osaat! Et sinä voi minua polttaa, kun kerran itse osaan loitsia vettä. Chiyo varsinkin osaa, hän on TOSI hyvä!". Tsubomi ei ymmärtänyt puhetta näkijästä, mutta hän halusi jatkossakin nähdä, mitä kaikkea Hene osaisi. Kuullessaan Hikarun kysymyksen, Tsubomi innostui esittämään omaa teatteriaan. Tsubomi asteli innoissaan Hikarun eteen yrittäen hieman diivamaisia elkeitä. "Minä olen Tsubomi! Puoliksi loitsija ja puoliksi merenneito! Loitsijana he", Tsubomi heilautti kättään rehtorin ovea kohti, "eivät osanneet minua arvostaa! Lauluni he sentään huomasivat. Minusta tulee vielä suuri ja kuuluisa laulaja! Levyjäni ostetaan joka kolkassa ja soolojani palvotaan!". Tsubomi oli jälleen innostunut selittämään ja esittämään. "Tosin sisareni Chiyo ei tykkää sooloista. Mutta hänkin haluaa laulaa, joten duettoja myös siskon kanssa!", Tsubomi sanoi rieppaasti. Hän ei hävennyt siskoaan ja ymmärsi Chiyon ujouden. "Öh.." Tsubomi jäi katselemaan hämmästyneenä ympärilleen. Mihin sisko hävisi? Tsubomi oli ollut niin keskittynyt Heneen ja sen jälkeen Hikaruun, ettei ollut huomannut siskonsa menevän syrjemmälle katsomaan Aokoa.

"Mit-häh...?" Aoko kohotti katseensa ja näki Chiyon kumartuneen ylleen hieman huolestunut ilme kasvoillaan. "E-ei tässä mitään, olen vain hieman väsynyt..." Hän onnistui kiskaisemaan naamalleen leveän hymyn ja kohotti lukujärjestystään. "Mutta pääsin ainakin sisään!" hän sanoi ja heilutti paperia päänsä yläpuolella. "Taistelun ja loitsujen alkeet! Mahtavaa!"
Ennen kuin kukaan ehti kysäistä, miksei Aoko ollut päässyt myös lauluun, hän viittoi madalsi ääntään ja kuiskasi Chiyolle ja Eelalle:
"Meidän pitää puhua myöhemmin, tavataan Aalen ja Eelan luona illalla.
"Anteeksi, minua väsyttää kovasti", Aoko sanoi ääneen ja nousi ylös. "Taidan mennä kotiin lepäämään..." Hän hymyili pikaisesti Henelle ja toiselle tytölle, ennen kuin kiiruhti pois odotushuoneesta ja Melody Academysta.


AkaiAoko poistuu tästä topicista.

Hene hymyili vienosti. Tsumobi oli aika innokas tyttö. Eikä hän ilmeisesti aistinut tai tajunnut vaaraa, että jos hän ei yllättäen voisikaan Henen tulimahdille mitään, vedestä ei olisi apua. Ääneen hän ei kuitenkaan sitä sanonut. Hyvä vain, jos hän saisi uusia ystäviä.
"Noh, Tsubomi, ja kaikki muutkin, saatte kyllä tulla katsomaan harjoitteluani. Lähden tästä kohta menemään, ettei Riku hermostu...", Hene sanoi ja nosti ryhtiään.

Kun Aoko tuli ulos huoneesta ja istahti tuoliin ilmiselvästi muutakuin väsyneenä, Henen hälytyskellot soivat. //Mitä tämä on?! Näin paljon uusia oppilaita? Eikä heidän pitäisi olla NOIN väsyneitä, mitä Aoko teki tuolla sisällä?!// Hän kuitenkin nyökkäsi Aokon selitykselle väsymyksestä, ja hymyili hänelle. Lepo olisi varmasti tarpeen, oli syy mikä tahansa. Tämän jälkeen Hene katsahti Tsubomia ja Chiyota, ja sanoi:
"Noh, haluatteko te nähdä, kun treenaan?"

"Se olisi mukavaa, mutta minuakin väsyttää ja siskoni varmaan odottaa minua kotona" Eela sanoi Henelle.
"Tavataan meillä illalla, jos tulette", Eela sanoi Chiyolle ja Tsubomille.
"Hei hei", Eela sanoi vielä.
(Eela poistuu tästä topiccista.)

Hikaru huomasi Aokoksi aiemmin esittäytyneen tytön tulevan ulos huoneesta ja kummasteli hieman tytön väsymystä. /Ei kai kouluun pääseminen ole noin raskasta!/ Hikaru oli varma laulu taidoistaan, vesi oli hänen toinen kotinsa. Jos pääsykoe vaatimus olisi osata muitakin elemenettejä, hän ei millään pääsisi sisään. Hän osasi vain muutamia loitsuja. Siinä katsellessaan Aokoa Hikarua alkoi hieman jännittää enemmän. Nyt olisi hänen vuoronsa. Mitä opettajat sanoisivat Hikarun 'piilotetusta' maahis puolesta, josta hän ei koskaan puhu? Mitä jos he pyytäisivät ottamaan kaikki korut ja riipukset pois, jolloin Hikarun ääni skaala laskisi rajusti. Ei kai opettajat sentään epäile oppilaitaan huijaamisesta, eihän? Hikaru nousi ryhdikkäästi juuri, kun Tsubomiksi esittäytyvä tyttö heilahti hänen eteensä. Hikarua alkoi naurattaa älyttömästi Tsubomiksi esittäytyneen tytön avoimuus. "Ai eivät ymmärtäneet hyvän päälle sitten?" Naurahti Hikaru ja raapi leukaansa. "Toisaalta voin sanoa, että soolo- ja duetto kuuluisuus ei ehkä ole niin hehkeää.. Katsos olen kotoisin kreikasta ja olin siellä, sekä kreikan läi maissa kuuluisa soolo uralla. Levytyssopimukseni kuitenkin peruttiin, kun muutin tänne Ocean Melodyyn opintojen perässä." Hymyili Hikaru. "Et ole sattunut kuulemaan Heekarusta, se oli taitelija nimeni." Hikaru katsoo Tsubomin pirteää olemusta odottavasti, jos tämä tekisi elettäkään tunnistaakseen nimen. "No joka tapauksessa. Minun on parasta astua sisään ennenkuin he alkavat minullekin nipottamaan." Hihitteli Hikaru ja vilkutti kättä muille läsnäolijoille.

Hikaru astui sisään huoneeseen ja sai heti luvan aloittaa laulamisen, koska opettajat olivat kuulemma jäljessä aikataulusta. Hikaru haukkasi ilmaa keuhkoihinsa ja alkoi laulamaan omaa suosikki piisiään keskittyneesti ja yhtä varmasti kuin aina vanhoilla keikoillaan. Hikaru sulki silmänsä ja eläytyi parhaansa mukaan. Hän huomasi kuitenkin sivu silmällä opettajien katsovan hämmästyneenä Hikaruun. /En kai niin huono ole?/ Ihmetteli Hikaru ja sai viimein päätettyä säkeensä. Seuraavaksi Hikaru loitsi paperista ruusun ja ruususta linnun. Lintu laskeutui opettajien pöydälle ja haihtui tähtisumuna ilmaan. Hikaru istuutui yhteen tuolista ja jäi odottamaan opettajien päätöstä. Hiljaisuus lankesi huoneeseen ja Hikaru alkoi rallattella ja lyödä rymiä jalallaan. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun opettajat hymyilivät Hikarulle. "Se meni sen verran upeasti, että pääset sekä laulussa, että loitsuissa viimeiselle tasolle. Olet kuitenkin jo lähemmäs 17, jolloin koulu yleensä päätetään Ocean Academyssä. Täällä on kuitenkin mahdollisuus jatko kouluttautua. Oletko kiinnostunut?" Hikaru nyökkäsi. "Haluaisin parantaa laulajan uraani." Sanoi Hikaru. Opettajat präläsivät Hikarun papereita ja nyökkäsivät ymmärtävästi. "Aiiivan. Ei ihme, että äänesi oli niin hyvin kehittynyt. Äänesi tosin muistutti erästä hyvinvanhaa oppilastamme, mutta sehän on madotonta, siitä on likemmäs 800 vuotta!" Naurahti opettaja. Hikaru hymyili hermostuneesti. Samassa kaunis lukkari ilmestyi Hikarun käteen ja hän poistui huoneesta. "PUuuuh!" Huokaisi Hikaru.

Tsubomi jäi katsomaan Hikarun poistumista silmät suurina. Ei, hän ei ollut koskaan kuullut tästä. Toisaalta hän ei ollut koskaan kuullut Kreikastakaan eikä lohikäärmevaltakunnassa tunnettu paljoakaan ulkomaailman artisteja. Eikä Tsubomi ollut asunut ulkomaailmassa kuin vasta päivän! Toinen vasta menossa. Mutta oikea laulaja! Wou. No, sanoi tämä mitä tahansa, Tsubomista tulisi häntäkin suositumpi. Toisaalta Tsubomi piti Hikarusta. Pöh, ei musiikkimaailmassa nyt vihollisia sentään tarvitse olla! Hikarun mentyä Tsubomi keskittyi taas Heneen. Tämä olikin juuri puhumassa hänelle. "Joo! Tullaan! Minä ainakin haluan nähdä!" Tsubomi huudahti innoissaan. "Mennäänhän siskosein?" tämä sanoi Chiyolle.

Ihmisvilinä alkoi hermostuttaa Chiyoa todenteolla. Aoko lähti yllättävän nopeasti. Chiyo ehti kuitenkin kuulla Aokon pyynnön tulla Aalen luokse illalla. Pian Tsubomille jutellut ruskeahiuksinenkin tyttö meni rehtorin huoneeseen. Chiyo hieman hätkähti Tsubomin yllättävää kysymystä. Chiyo itse oli epävarma. Hene vaikutti mukavalta, mutta juuri nyt Chiyosta tuntui siltä että hän oli tutustunut liian moneen ihmiseen liian lyhyessä ajassa. "Äh.. Sisko en tiedä on se hyvä idea.." Chiyo takelteli. Nähdessään Tsubomin hieman pettyneen ilmeen hän katui heti sanojaan. Tsubomi oli selvästi innoissaan ja tämä ansaitsi hieman piristystä joutuessaan kertaamaan alkeita. "Minä... Äh.. Hyvä on, Tsu, mennään sitten", Chiyo myöntyi. Se tarkoitti kuitenkin, että he lähtisivät täältä. Ehkäpä Henen luona olisi vähän vähemmän porukkaa ja Chiyo pääsisi hieman hengähtämään. Chiyo käveli lähemmäs siskoaan. "Voimme mennä vaikka heti, ei meillä enää muuta ole. Vai pitikö sinun hakea tuolta jotain?" Chiyo kysyi heneltä huomatessaan ruskeahiuksisen tytön tulevan ulos.

Hikaru nousi pian pystyyn ja hymyili Tsubomille. "Hei Tsubomi. Nähtäillään, haluan ehdottomasti kuulla sinun lauluasi myöhemmin! Nyt minun pitää kiirehtiä asunnolle tekemään ruokaa." Sen sanottuaan Hikaru vilkutti tsubomille ja hymyili tumman sinsertävä hiuksiselle tytölle. "Heippa~!"

[out]

Hene hymähti jälleen. //Tämäpä mukavaa, toivottasti meistä todella tulee ystävät!!// Kävellessään kohti ulko-ovea hän sanoi:
"Ei sillä ole kiire. En oikeastaan tee sillä mitään, huvin vuoksi olisin sitäkin vain tarvinnut. Mutta, mennään sitten. Seuratkaa minua!"

Astuessaan ulos koko koulusta, Hene ajatteli hiukan hermostuneesti: //Toivottavasti Riku ei pane pahakseen pientä yleisöä...//

[Hene häipyy topicista]

Tsubomi hihkaisi innoissaan ja otti Chiyoa kädestä. "Tule mennään!" hän huudahti ja lähti siskoaan puoliksi taluttaen Henen perään.

[Tsubomi ja Chiyo poistuvat topicista... Tairettiin olla viimeiset?]