Epämääräistä kuljeskelua

Lyhyehkö sinipukuinen tyttö käveli pitkin ostarin katuja. Hänen pitkät siniset hiuksensa oli sidottu höllästi vihreällä nauhalla. Vastaantulijat jäivät välillä tuijottamaan tuota outoa kuljeksijaa. Hänen pukunsa ei ollut tavanomainen eikä kukaan uskaltanut mennä hänen luokseen. Tytön ilme huokui agressiivisuutta ja epätietoisuutta. Uskaliaimmat jäivät keskenään miettimään. Olivatko tytön silmät vihreät vai siniset? Qyenna mulkaisi pahasti jokaista mutisijaa, jonka kuuli. Pyh! Eivätkö ihmiset ole ennen loitsijaa nähneet! Hän nakkeli niskojaan. Kotopuolessa häntä tuijotettiin, prinsessakon oli eikä hän voinut ohittaa ketään ilman että kukaan olisi kumartanut häntä. Taivaalle kiitos kukaan ei tehnyt sitä täällä! Qyenna oli tyytyväinen uuteen ympäristöönsä. Hän oli löytänyt itselleen mukavan soluasunnon. Hän oli kuullut sen olevan hyvä - ja huokea - tapa tutustua uusiin tuttavuuksiin. Raha ei ollut Qyennalle mikään ongelma. Hänellä oli mukanaan mukavasti rahaa ja hän saisi sitä säännöllisesti lisää vanhemmiltaan. Qyenna ei kuitenkaan halunnut täysin tuhlailla. Eihän nyt jokaisella ollut rajattomasti varoja käytössään! Viimeiseksi Qyenna juuri halusi ylimääräistä huomiota, jotka viittaisivat kuninkuullisuuteen. Toistaiseksi hän asuisi uudessa asunnossaan yksin, joten Qyenna oli jättänyt laukkunsa vuoteelleen ja lähtenyt heti kiertämään uutta ympäristöä. Valitettavasti kaikki ei ollut juuri niin kuin Qyenna olisi halunnut. Miksi ihmeessä ihmisten täytyy tuijottaa minua? Miksi he puhuvat minusta? Taivas, eivätkö he voisi jättää vatvomatta silmieni värejä! Mitä se edes heille kuuluu? Qyenna ei voinut ymmärtää tätä. Hän olisi halunnut vain rauhassa kuljeksia ympäriinsä. Suutuksissaan Qyenna jatkoi rivakasti kävelyään ja yritti olla piittaamatta supisevista ihmisistä. Näyteikkunoiden katselu kuitenkin vaati häntä hidastamaan vauhtiaan ja lopulta hän pysähtyi kokonaan. Eräs näyteikkuna iski hänen silmiinsä. Siinä mallinuket oli puettu erivärisiin huppareihin ja farkkuihin. Qyenna katseli mallinukkien kasvoja. Olivatko ne todella naisia? Miten niin naisilla oli huosut? Qyenna ei ollut koskaan nähnyt naisilla housuja. "Toisaalta..." Qyenna sanoi huomaamattaan ääneen. Lähes jokaisella ihmisnaisella oli housut jalassa! Juuri tuollaiset kuin näyteikkunassa oli. Qyenna katseli tuotelappuja. Ahaa, nuo oudut tummat ja sinertävät housut olivat siis farkkuja. Qyenna kääntyi taas katsomaan ostarilla parveilevia ihmisiä. Kyllä, farkut näyttivät olevan kumman suosittuja KAIKKIEN keskuudessa sukupuolesta huolimatta. Jopa pikkulapsilla oli noita farkuiksi kutsuttuja housuja. Qyenna kuitenkin epäili tuollaisten käyttöä. Hänestä mekko oli paljon parempi. Miten tuollaisissa voisi muka taistella saati sitten juosta? Qyenna ei voinut ymmärtää sitä. Häntä kiinnosti enemmän nuo oudot paidat. Tuotelapun mukaan ne olivat huppareita. Ne näyttivät Qyennasta hassuilta. Ne olivat paksua kangasta. Eikö tuollaisessa paidassa vain hikoilisi? Qyenna pudisti päätään, mutta jotenkin hän piti noista huppareista. Varsinkin tumman taivaan sininen huppari kiinnitti hänen huomionsa. Se oli niin kaunis... Hiljaa Qyenna pudisti päätään. Hän ei voisi pukeutua tuollaiseen paitaan. Ensinnäkään se ei vaikuttanut kovin käytännölliseltä. Mihin siihen olisi piilottanut aseita? Qyenna tiesi myös harvinaisen hyvin, että ainoastaan hänen alkuperäinen pukunsa toimisi vaihtelevien värien mukaan. Hän ei itse voisi vaihtaa hupparin väriä halutessaan. Tosin kyseinen huppari oli itsessään niin kaunis ettei Qyenna uskonut koskaan tarvitsevansa vaihtaa sen väriä. Mutta entä sitten, jos hän käyttäisi loitsuja huppari päällä? Voi kuinka kaamealta hän saisi sen näyttämäänkään pinkeillä hiuksilla! Sitä Qyenna ei uskaltanut edes ajatella. Tuo kaunis huppari oli kuitenkin lumonnut hänet. Hän jäi paikoilleen seisomaan ja tuijottamaan tuota kaunista, yksinkertaista luomusta.

Luchia haahuili ostarilla, ja oli hyvin unelmoivan näköinen. Luchia mietti Kaitoa ja kaikkea mistä piti. Luchia oli pukeutunut tänään valkoiseen poolokauluksiseen mekkoon jossa oli hihoissa ja hameen helmoissa koristeena pinkin väriset pörröreunukset. Luchia oli ihastunut hameeseen heti kun oli nähnyt sen, ja se olikin hänen suosikki vaatteensa sillä hetkellä. Luchia etsi tuttuja kasvoja ostarilta, mutta ketään tuttua ei tuntunut näkyvän. Kaikki ihmiset tuntuivat hyvin vierailta, mutta Luchia ei tuntenut itseään yhtään yksinäiseksi. Hän oli iloinen, hyvin iloinen juuri tänään. Luchia pysähtyi levykaupan eteen kuuntelemaan jotakin tutun kuuloista sävelmää, jonka oli kuullut jossakin aikaisemmin, se oli hänestä hyvin kaunis sävelmä. Huomaamattaan Luchia oli alkanut hyräillä sitä, ja jotkut olivat jääneet katsomaan Luchiaa ihmeissään. Kun Luchia huomasi mitä oli tekemässä hän punastui nolostuneena ja kipitti nopeasti pakoon jonnekkin päin väki joukkoa. Pian Luchia saapuikin näyte ikkunan luo jonka edessä Qyenna katseli huppareita. Luchia huomasi huppareiden seassa suloisen pinkin hupparin ja ihastui siihen. ''Ihana pinkki huppari.'' Luchia hihkaisi ihastuneen kuuloisena silmät loistaen Qyennan vieressä.

"PINKKI?!" Qyenna hätkähti ja hypähti sivulle. Tunnistiko joku minut? Saiko joku salaisuuteni selville? Yksinkertainen sana oli herättänyt Qyennan pienestä horroksesta. Hän ei ollut huomannut Luchiaa ollenkaan. Qyenna katsahti nopeasti oman pukunsa helmaa. Kyllä, se oli edelleen sininen. Huh, ei siis mitään sellaista.... Qyenna tunsi itsensä tyhmäksi. "Eäh... Pinkki" Qyenna takelteli ja katsahti näyteikkunaan. Siellä tosiaan oli pinkki huppari. Sillä hän ei ollut suonut ajatustakaan, Qyenna ei ollut edes ymmärtäny koko pinkin hupparin olemassaoloa. "Joo. Siis ei! Pah. Pinkki... yyh. Se on omituinen. Pikkulasten väri, jokin ihmeen prinsessaväri. Kuka nyt sellainen haluaisi olla?" Qyenna nakkeli niskojaan. Hänen ei pitänyt olla niin tyly ja hän katui heti tiukkaa äänensävyään. Ei hän voisi aina reagoida näin! Qyenna huokaisi. Hän oli oudossa tilanteessa ja joutui vielä heti kohtaamaan kammonsa. Oli tämäkin... Tuo vierelle tullut tyttö oli kieltämättä söpö. Hän oli ainakin pukeutunut säädyllisesti mekkoon! Siinäkin oli pinkkiä, mutta ei Qyenna voinut väittääkään etteikö mekko olisi sopinut hänelle. "Äh... Anteeksi. Tarkoitukseni ei ollut loukata teitä", Qyenna tajusi äkkiä puhuvansa palatsissa opetettua teitittelyä. Hänen pitäisi nopeasti korjata mokansa. "SINUA! Muutin tänne vastikään ja käyn hieman ylikierroksilla. Olen Qyenna. Ku-en-na Myrouji" Qyenna hymyili esitellen itsensä. Tyttö oli sentään ensimmäinen ihminen, joka oli tullut puhumaan hänelle.

Luchia hätkähti hieman Qyennan sanoja, ja oli melkein sanomassa jotain tylyhköä ja hiukan ilkeää takaisinkin päin, mutta koska Qyenna oli pahoitellut sanojaan Luchia ei halunnut olla vihainen tälle. Luchia ei koskaan ollut ajatellut pinkkiä pikkulasten värinä, mutta pinkki oli Luchian helmen väri jolle Luchia ei mahtanut mitään. Kaiken lisäksi Luchia pitää helmensä väristä, joten hänestä siinä ei ole mitään kauheaa. Luchia katsoi hymyillen Quennaa. ''Ei se mitään, saan kuulla tuollaista välillä muutenkin.'' Luchia sanoi ja hieman naurahti. ''Minä olen Luchia, Nanami Luchia. Hauska tavata!'' Luchia esittäytyi ja kumartui hieman kuten tapana oli. Luchia silmäili Qyennan vaatteita. 'Onpa erikoiset vaatteet. En ole nähnyt tuollaista tyyliä kellään muulla täältä päin.' Luchia ajatteli. ''Kuule oletko täältä päin? Vai oletko muuttanut tänne vasta? Tai jotakin. En ole nähnyt sinua täällä ennen.'' Luchia kyseli innoissaan ja ihailevan kuuloisena Qyennalta, sillä Luchian mielestä Qyenna oli siisti tyyppi.

Qyenna katseli Luchiaa ihmeissään. Tuo tyttö todella oli omituinen. Pirtsakka, mutta omituinen. "Et tietenkään ole. Tämä asu on ainoastaan ja vain minulle", Qyenna sanoi heman hemmotellusti. Tavallaan hän valehteli hiukan. Lohikäärmekuninkaallisia koski tietyt pukusäännöt. He eivät saaneet pukeutua täysin samankaltaisiin asuihin kuin alaisensa valtakunnassa. Kuninkaallisia varten oli omat pukumallinsa. Arkisemmat puvut muokattiin yleensä kuninkaalliselle sopivaksi, mutta mallin piti pysyä samana. Qyennan asu oli arkisin lohikäärmekuninkaallisen asu, jota hän sai käyttää valtakunnassa. Tosin nyt, valtakunnan ulkopuolella, hän saisi pukeutua miten halusi, mutta loitsuja käyttäessään hän aina palautuisi tähän pukuun. Toisaalta Qyenna puhui totta. Lohikäärmekuninkaallisten vaatteet kudottiin tietystä kankaasta ja ennen muotoutumista ne uitettiin vesialtaassa, johon oltiin lisätty hieman sen kuninkaallisen verta, jolle vaate kuuluisi. Tämä tehtiin siksi, jotta kuninkaallisen syntymäväri tulisi myös puvun pääväriksi, kuten Qyennan kohdalla pinkki. Sama syy myös selitti sen, miksi Qyenna pystyi vaihtamaan pukunsa väriä. Hänen pukuunsa oli tehty myös hänen haluamiaan muutoksia. Hän halusi lisätä pukuun muuta osaa tummemmat hansikkaat, jotka jättivät sormet vapaiksi. Sekä puvun että jalkineiden metalliosat olivat Qyennan vaatimia omia lisäyksiä. Muuten puku oli täysin samaa mallia kuten kaikki muutkin samankaltaiset puvut muilla edeltäneillä prinsessoilla. "Tosin... Olen kyllä huomannut ihmisten tuijottavan minua. Enkö minä muka saisi pukeutua haluamallani tavalla? Ja entäs he itse sitten! Niin monella naisella on housut. Hyvänen aika, housut! Mistä lähtien naiset ovat alkaneet käyttää housuja? Säädytöntä. Sinä ainakin olet normaali" Qyenna tuohtui, mutta hymyili Luchialle. Hän piti Luchiasta eikä hän edes tajunnut osoittavansa kuinka tietämätön olikaan maailman menosta. Oli hän ennenkin käväissyt valtakunnan ulkopuolella, mutta ei koskaan yksin ja pysynyt yleensä vuoristossa. "Olen vasta muuttanut tänne... Kotoa. Siis kotiin. Tänne.... Äääh, siis muuttanut juuri tänne", Qyenna takelteli sanojaan. Taivas sentään, minä todella osaan puhua! "Oletko sinä asunut kauan täällä... Luchia? Voinko kutsua sinua Luchiaksi?" Qyenna epäröi hieman. Hän oli lähes täysin ulalla tämän maailman säännöistä. Jos niitä edes oli, pukeutuivathan naisetkin Qyennan silmissä säädyttömästi.

Luchia ihmetteli hiukan Quennaa. Asu joka on tehty vain hälle? Sitten Luchialla leikkasi, mutta silti meni vähän ohi, jospa Quenna on itse tai joku hänen tuttunsa tehnyt hänelle nuo vaatteet. ''Täälläpäin kaikki pukeutuvat yleensä muodin mukaan. Itse en niin erityisesti seuraa muotia, mutta jotkut ystäväni kyllä. Jotkut saattavat täällä päin luulla sinua cosplayjaajaksi. Se on täällä yleistä, että käy niin.'' Luchia kertoi. Luchia alkoi miettimään mitä vikaa housuissa oli, sitten häneen iski syyllisyyden tunne, hänhän käyttää hyvin usein sitruunan värisiä sortseja, ja joskus joitakin housuja. Luchiaa kuitenkin ihmetytti se etteikö Quenna oli koskaan ikinä nähnyt naisilla housuja. Sehän oli ihan tavalista, että naisilla on housut. Sitten Luchiaa hiukan alkoi huvittamaan ajatus siitä, mitä Quinnea ajattelisi Rinasta. ''Kyllä voit kutsua minua Luchiaksi.'' Luchia sanoi ja hymyili iloisena Quinnalle.

Qyenna katseli Luchiaa ihmeissään. Muoti? Cosplay? Mistä ihmeestä Luchia oikein puhuu? Qyenna ei ollut koskaan kuullut kyseisiä sanoja. Pukeutuminen näyttikin olevan täällä päin suuri kansanongelma. Hallinto oli tainnut töpeksiä ja pahasti. Lohikäärmevaltakunnassa kaikki oli toisin. Kaikilla oli vapaat, tietynmalliset vaatteet. Yhdet arkiseen aherrukseen, yhdet vähän hienommat ja kunnon juhlapuvut juhlallisiin tilaisuuksin. Pukujen perusteella näki heti, kuka oli loitsija, kuka tärkeämmästä suvusta, kuka kenties maagi tai guru. "Kiitos, Luchia. Ömm... tuota.... äh" Qyenna ähelsi. "Mitä on muoti? Cosplay.. Onko se jokin.. leikki?" Qyenna virnisti. Seuraavaksi hän jo taas nakkeli niskojaan. "Typerää kyllä luulla minua vain leikkiväksi lapseksi vaatteiden perusteella. Osaavatpa ihmiset olla hulluja!". Qyennan maha kurisi hieman. Siitä Qyenna jo keksikin idean. "Hei Luchia, tiedätkö jotain hyvää paikkaa, mistä syödä jotain? Voisit samalla selittää minulle nuo oudot sanat. Enkä enää jaksa toljottavia ihmisiä" Qyenna sanoi ja mulkaisi jälleen uudemman kerran pahasti ohikulkevaa toistensa kanssa kuiskuttelevaa tyttöjoukkoa. Tässä saattaisi olla myös hyvä tilaisuus Qyennalle osoittaa ettei hän täysin tollo ollut. Hän oli opetellut ihmisten rahakäytännön, hän tiesi miten hoitaa ostokset tai miten ostaa jostakin paikasta ruokaa ja miten tilattiin. Yleensä valtakunnassa hänelle tarjoiltiin kaikki suuressa salissa palatsissa, mutta oli hän joskus käynyt syömässä myös palatsin ulkopuolella muualla valtakunnan suuressa kaupungissa. "Enkä minä tuolta ainakaan mitään osta" Qyenna osoitti huppariliikkeen näyteikkunaa. "Liian paksua kangasta, hankala käyttää". Tosin olivathan ne mielenkiintoisen näköisiä.. Qyenna tiesi, että hän tulisi vielä uudemmankin kerran tänne katsomaan noita upeita huppareita.

Luchia katsoi Quennaa hieman hölmistyneenä. Eikö tyttö tiedä mitä tarkoittaa muoti!? Cosplayn Luchia vielä ymmärtää, mutta muoti!? Luchian merenneitovaltakunnassakin tiedetään muoti sanasta ja sitä noudatetaan siellä mererenneitojen tapaan. Luchia huomasi tytöt jotka katselivat heitä ja kuiskivat jotakin heistä. Varmastikkin he keksivät jotakin juoruja, joita voisivat levitellä, ja kertoa Kaitolle, mutta mitäpä se heitä hyödyntäisi, mutta se olisi kiusallista. ''Tiedän hyvän paikan jossa voisimme jutella.'' Luchia sanoi ja virnisti iloisesti. ''Tiedätkö Pearl cafen? Voisimme mennä sinne juttelemaan. Se on tässä aika lähellä ja siellä on hyvää ruokaa.'' Luchia kertoi. Luchia mietti jo miten selittäisi sanan Cosplay ja varsinkin miten selittäisi sanan muoti. ''Seuraa minua.'' Luchia sanoi ja lähti kävelemään Pearlia päin.

Qyenna hämmäistyi Luchian ripeyttä, mutta oli silti iloinen. Kerrankin joku, joka oikeasti tiesi, mihin voisi mennä. Qyenna ei ehtinyt saada sanaa suustaan, mutta nyökkäsi ja lähti Luchian perään.

[Qyenna lähti tästä topicista]